Paula Hotti: Mustia syntejä – Kahvilaesseitä

Kultturelli kohtaaminen, hemmotteluhetki yksin, iltapäiväkahvi ystävän kanssa, ehkä jopa treffit tai työhaastattelu, etätyöpiste. Millaisia näyttämöitä kahvilat ovat ihmiselämään?

Kirjailija–matkatoimittaja Paula Hottin Mustia syntejä: Kahvilaesseitä (Avain 2020) on matka eurooppalaisiin kahviloihin ja niiden historiaan. Hotti vierailee kirjassa monissa kahviloissa Wienistä Helsinkiin ja tekee kahvikupposten ääressä huomioita ajasta, paikasta ja tavoista. Kirjassa historialliset faktat yhdistyvät kirjoittajan omiin pohdintoihin ja tunnelmiin.

Kirjoitin Mustia syntejä -kirjasta jo kevään 2020 uutuuskirjat -postauksessa. Minulla ei ollut kirjan sisällöstä vielä tarkempaa tietoa, mutta uumoilin, että kirja käsittelisi myös Italiaa, jos kerran Euroopan kahviloissa liikutaan. Ja olin oikeassa! Italian kahvikulttuuri on omaleimaista; olen aiemmin kirjoittanut Torinon ja Napolin kahvikulttuureista, ja Hotti laajentaa tietämystäni nyt myös Venetsian ja Triesten suuntiin. Tämä kirja olikin kerrassaan nautinnollinen kahvimatka.

Kahvin matka Eurooppaan

Mustia syntejä: Kahvilaesseitä kertoo nimensä mukaisesti kahviloista: niiden historiasta, tunnelmasta, asiakaskunnasta, juomista, interiööristä. Tunnelma on mukavan viipyilevä ja ote sivistävä; tempaudun mielelläni mukaan Hottin kahvilavierailuille ympäri Eurooppaa. Ja huomio: matkat on tehty maitse ja kahviloissa suosittu reilun kaupan kahvia. Luvassa on siis hyvän mielen kahvilamatka.

Kirjasta opin, että kahvi saapui Euroopassa ensimmäisenä juuri Italiaan, Venetsiaan vuonna 1615, jonne perustettiin myös Euroopan ensimmäinen kahvila vuonna 1645. Tätä ennen kahvia oli juotu Lähi-idässä, ja Venetsiaan se saapui Turkista, sillä kaupungilla oli vahvat kauppasuhteet Konstantinopoliin. Ensimmäinen suomalainen puolestaan joi kahvia tiettävästi vuonna 1636, mutta hänen mielestään se oli ”kuumaa mustaa vettä” ja maistui ”palaneelta ja epämiellyttävältä” (tämä tosin ei ole tuntematon ilmiö nykypäivänäkään).

Kahvin ja kahviloiden historia nivoutuu kirjassa yhteen Hottin kahvilavierailujen kanssa. Hän tunnelmoi kahviloissa paitsi Oxfordissa, Amsterdamissa, Wienissä, Triestessä, Venetsiassa, Lontoossa, Dublinissa ja Berliinissä myös kotoisasti Helsingissä, Kuopiossa ja Pieksämäellä. Kahvikattaus on siis laaja: wieniläistunnelmasta siirrytään sujuvasti savolaisille torikahveille.

 

Mustia syntejä on melko tiivis kirja, joten luin sen yhdeltä istumalta (tai makuulta; luen mieluiten selälläni maaten), mikä ei ole ihanteellista tämäntyyppiselle kirjalle. Luvut olisi kannattanut nautiskella yksi kerrallaan kahvikupposen äärellä vaikka juuri jossain kahvilassa – kuten Hotti kirjaansa kirjoitti. Siinä olisi sitten voinut googletellen etsiä vielä lisääkin tietoa kahviloista, joista kirjassa kerrotaan. Kaksi houkuttelevaa kahvilavinkkiä Italiaan saivatkin minut pysähtymään ja perehtymään paikkoihin lisää.

Wien Italiassa

Hotti vierailee kirjassa yhden luvun verran Triestessä, jossa Antico Caffè San Marco on yksi kaupungin tunnetuimmista historiallisista kahviloista. Se perustettiin vuonna 1914 ja toimi vuosisadan alussa kulttuurihahmojen kohtaamispaikkana. Kultturelleihin kanta-asiakkaisiin kuuluivat muun muassa James Joyce, Italo Svevo ja triesteläinen kirjailija Claudio Magris. Kirjallisuus on kahvilassa läsnä edelleen, sillä se on myös kirjakauppa. Kahvilan Facebook-sivulla jaetaankin myös kirjavinkkejä, mahtavaa!

 

Se, mikä minut yllätti, on Hottin näkemys, että juuri Triestessä voi nauttia aidosta wieniläisestä kahvilakulttuurista – ei siis suinkaan itse Wienissä. Tämä taitaa kuitenkin olla täyttä totta: olen itse käynyt Wienissä kylläkin vain yhdessä perinteisessä kahvilassa, mutta ainakin sieltä muistan vain törmäilevät turistit ja pahvinmakuisen sacherkakun.

San Marcossa sen sijaan on edelleen aitoa tunnelmaa:

”San Marco on tuttujen ja tuntemattomien, eri ajoissa ja paikoissa eläneiden sielunkumppaneiden kohtaamispaikka. Ei konkreettinen tila tapaamisille, vaan abstrakti entiteettinen vahapinta, johon jokainen vierailija on painanut jälkensä.”

Entä mikä on Hottin tilaama cappuccino triestese? Google kertoo minulle, että Triestessä cappuccino tarjoillaan lasista. Aina sitä oppii uutta!

Casanovan kanssa kahvilla

Toinen Hottin kohde Italiassa, Caffè Florian Venetsiassa, on sekin täynnä historiaa – jo vuodesta 1720. Hotti tarinoi hauskasti Casanovasta, joka joutui säädyttömän käytöksensä vuoksi vankilaan vuonna 1755. Sieltä ovelasti paettuaan hän suuntasi ensimmäisenä Caffè Florianiin kahville ja aloitti sitten pakomatkansa. Espresson onneksi juokin nopeasti seisaaltaan tiskillä…!

 

Caffè Florian on Casanovan jälkeen houkutellut paikalle muitakin kuuluisuuksia, ja kieltämättä puitteet ovat huikeat, kannattaa vilkaista kotisivujen kuvagalleriaa. Florian on Italian vanhin kahvila ja vanhimpia koko Euroopassa. Hotti kertoo sen historiasta ja sivuaa samalla Venetsian historiaa ja esimerkiksi sen kuuluja karnevaaleja, joista olen itsekin aiemmin kirjoittanut. Totuuden nimissä Hotti kuitenkin kertoo, että nykyisin kahvila on täynnä turisteja ja cappuccino maksaa kympin. Venetsiassa matkailijalta vaaditaankin hieman henkistä työtä:

”Elegantti sisustus ja kahvilan sijainti tekevät kupposesta kahvia Caffè Florianissa, missä kahvittelu on ylistys joutenololle, dekadentin rituaalin – mutta vain jos matkassa on mukana tarpeellinen annos mielikuvitusta.”

Yksi asia minua jäi vaivaamaan: Mikä on Hottin tilaama ”Casanovan aamiainen”? No, löysinpä netistä kahvilan menun ja hinnaston, josta paljastuu aamiaisen runsas mutta ei mitenkään yllätyksellinen sisältö. Ja hinta, 38 euroa! Kaikki on kuitenkin suhteellista: jo pelkkä appelsiinimehu näyttäisi maksavan reilun kympin. Minulle tämä Hottin tarjoilema nojatuolimatkailijan aamiainen olikin täysin riittävä. Kauan eläköön matkakirjallisuus!

Kirjaan liittyvä resepti: jäätelökahvi affogato