Alessandro Baricco: Silkki – Kaunis kirjallinen kudelma

Alessandro Bariccon Silkki sijoittuu 1860-luvun Ranskaan ja Japaniin. Päähenkilö Hervé Joncour ostaa ja myy työkseen silkkiperhosen toukkia. Työ vie hänet Japaniin, jossa hän ihastuu salaperäiseen naiseen. Vaimo jää odottamaan Ranskaan, kun Joncour palaa naisen perässä Japaniin yhä uudelleen. Matkat muuttavat hänen elämänsä peruuttamattomasti.

• Seta (1996)
• WSOY, 1997
• suom. Elina Suolahti

Joistakin kirjoista on vaikea kirjoittaa ja toisista ei melkeinpä haluaisi kirjoittaa. Eikä toki pakko olisikaan, mutta nyt tuli lukupiirikirjana ihan sattumanvaraisella valinnalla luettua oikea pieni helmi, jota haluaisin suositella muillekin! Kirjan kosketus oli kuitenkin kirjaimellisesti niin silkinkevyt ja -pehmeä, että pelkään kirjainten runnovan sen pilalle. Ehkä saan pienoisromaanista silti aikaan pienoispostauksen.

Kirjan nimi paljastaa kauniisti sen olemuksen: silkki on yksinkertaisen ylellistä ja kevyttä mutta samaan aikaan tiheää ja liukasta. Romaani on koruton mutta kaunis, hengittävä mutta täynnä merkitystä ja toisaalta liukkaasti helppoja selityksiä pakeneva. Se on täynnä pieniä merkityksellisiä motiiveja: silkkihansikas, teekuppi, häkkilinnut, pienet siniset kukat… Sanalla sanoen: ah! Kerronnan toisteisuudessa on jotain sadun kaltaista. Kirjan takakansitekstin mukaan toisteisuus on yhteydessä Bariccon musiikin tuntemukseen.

Tarina alkaa vuodesta 1861. Silkkiperhosen toukkia myyvä ja ostava eteläranskalainen Hervé Joncour lähtee joka vuosi vuoden ensimmäisinä päivinä munienostomatkalle kaukaisiin maihin ja palaa kotikaupunkiinsa Lavilledieuhun huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina, ”sopivasti ennen päämessua”. Kotona odottaa kärsivällinen ja uskollinen vaimo Hélène. He elävät mukavasti toukista saatavilla rahoilla.

Elämä on vakaata: ”Hän kuului – – niihin ihmisiin, jotka mielellään seuraavat omaa elämäänsä, pitäen tarkoituksettomana pyrkimystä elää sitä.” Tähän tulee muutos, kun Joncour matkustaa ensimmäistä kertaa Japaniin ja rakastuu ensisilmäyksellä arvoitukselliseen naiseen. Japani on tuolloin hyvin vieras ja suljettu maa, ja naisesta kehittyy Joncourille eroottinen ja eksoottinenkin fantasia. Nainen vihjaa odottavansa hänen paluutaan Japaniin, ja sinne Joncour matkustaakin yhä uudelleen läpi venäläisen aron, Uralien, Siperian, Amurjoen…

Fantasialla on tietenkin hintansa, eikä Joncour saa kaikkea kätkettyä kauniin silkkihuivin taa. Tarinan lopussa on unohtumaton käänne, kun huivit riisutaan ja valo taittuukin toiseen suuntaan. Oliko elämä vain ”kevyt näytös”, kaikki vain tuulen leikkiä laineilla?

Silkki on silkkiä: sen taidokkaat kudontatekniikat luovat monimutkaisia ja kauniita kuvioita eksoottisista linnuista ja pienistä sinisistä kukista. Tyylikäs kirja!

Kirjaan liittyvä resepti: zuppa inglese