Italialaista lastenkirjallisuutta – Lukuvinkkejä bambinoille

Mitä bambinot oikein lukevat ja mitä heille luetaan? Meillä eletään arkea kahdella kielellä, joten luonnollisesti meillä luetaan myös lastenkirjoja niin suomeksi kuin italiaksikin. Olen yrittänyt kaivaa lukuvinkkejä netistä, mutta suomeksi italialaista lastenkirjallisuutta ei ole tietääkseni käsitelty oikein missään. Italiaksi lukuvinkkejä toki löytyy, mutta suomeksi ei.

Onneksemme asumme pääkaupunkiseudulla, jonka kirjastoissa italialaista lastenkirjallisuutta on hyvin saatavilla ihan alkuperäiskielellä, lähikirjastossamme sitä on itse asiassa kokonainen hyllyllinen! Saamme kirjalahjoja Italiasta, ja olemme itsekin tilanneet kirjoja netistä.

 

Seuraavassa esittelen meille tuttua italialaista lastenkirjallisuutta: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain itse ostettua – ja jotain punapilkullista?

Gianni Rodari

Gianni Rodari (1920–1980) on Italian Astrid Lindgren: rakastettu, palkittu, tuottelias ja sukupolvesta toiseen luettu lastenkirjailija. Tänä vuonna vietetään Rodarin juhlavuotta, sillä juuri lokakuun lopulla hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta.

Rodarin maailma on ihanan absurdi ja vinksahtanut ja sisältää paljon viisautta. Omia suosikkejani ovat Favole al telefono (1962; julkaistu suomeksi nimellä Iltasatuja puhelimessa, Lasten parhaat kirjat 2005) ja I viaggi di Giovannino Perdigiorno (1972). Rodarin saduista ja riimeistä on tehty myös lukuisia kauniisti kuvitettuja kokoomateoksia.

 

Rodarin maailmassa liikennevalot ovat sinisiä (”Il semaforo blu”), tiet eivät vie minnekään (”La strada che non andava in nessun posto”) ja hiiret syövät kissoja (”Il topo che mangiava i gatti”). Yksi suosikeistani on väärin kerrottu satu (”A sbagliare le storie”), jossa Punahilkan sijaan matkaan lähtee Sinihilkka, joka vie isoäidilleen perunankuoria ja tapaa metsässä kirahvin.

Rakastan myös Giovannino Perdigiornon riimejä, jotka osuvat kohdalleen just eikä melkein. Giovannino matkustaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla mitä oudoimpiin paikkoihin. Hän matkustaa esimerkiksi helikopterilla maahan, jossa ihmiset ovat sokerista:

”Giovannino Perdigiorno, / viaggiando in elicottero, / arrivò nel paese / degli uomini di zucchero.”

Rodarin sadut ja riimit ovat hiukan isommille lapsille iltasaduiksi sopivia ja viihdyttävät aikuisiakin. Laadukkaassa (lasten)kirjallisuudessa on aina monta eri tasoa.

Pimpa

Pimpa on pikku Signorinon suosikki! Pimpa on punapilkkuinen koira, jolla on jostain syystä aina kieli ärsyttävästi ulkona suusta. Se on Italiassa hyvin rakastettu hahmo, mutta suomeksi kirjoja ei ilmeisesti ole käännetty. (Koiraparalle pitäisi ainakin keksiä suomeksi vähän soveliaampi nimi! Pakko tässä yhteydessä mainita sekin, että Nalle Puhin Nasun nimi on italiaksi Pimpi.)

Pimpa oli alunperin sarjakuvahahmo, jonka loi italialainen Francesco Tullio Altan vuonna 1975. Sittemmin Pimpa on alkanut elää hahmona omaa elämäänsä esimerkiksi TV:n piirretyissä ja lukuisissa kirjoissa. Meillä ovat kovassa käytössä kuvakirjat Pimpa scopre il mondo (2001) ja Pimpa scopre la casa (2002), joissa Pimpa tutkii maailmaa ja kotia.

Vanhat ja uudet klassikot

Italialaisen lastenkirjallisuuden tunnetuin klassikko on tietenkin pitkänenäinen puupoika Pinokkio eli Pinocchio. Sen loi Carlo Collodi 1880-luvulla, ja se ilmestyi aluksi sarjakuvana. Minulle Pinokkio on jäänyt parhaiten mieleen lapsuudesta Disneyn elokuvasta, jonka muistan jotenkin osittain ahdistavana katselukokemuksena. Le avventure di Pinocchio tulee meillä luettavaksi varmasti vasta vähän myöhemmin.

 

Uudempaa italialaista lastenkirjallisuutta ja ilmeistä tulevaa klassikkoainesta edustaa nykyisin Yhdysvalloissa asuvien Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille (2017), joka tosin ilmestyi englanniksi vuonna 2016, mutta on myös käännetty italiaksi Storie della buonanotte per bambine ribelli (2017). Sittemmin saduista on syntynyt kokonainen Rebel Girls -maailma, ja Iltasatujen jälkeen lastenkirjallisuudessa alkoi samantyyppisten (nais)sankaritarinoiden buumi. Lukuvinkkejä niihin löytyy esimerkiksi tästä Helmet-kirjastojen kirjavinkkauksesta.

Kulttuurieroja kirjoissa

Vähän vanhemmille lapsille tarkoitettu Uvaspina alla scoperta della vigna (2017) on esimerkki kulttuurieroista lastenkirjallisuudessa: Suomessa ei takuulla kirjoitettaisi lastenkirjaa, jossa kuvataan viinin valmistusta! Tässä kirjassa se on kuitenkin kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti, ja kirja on itse asiassa kuvituksineen tosi kiva. Olen itsekin oppinut siitä asioita viineistä, muun muassa sen, että cane bagnato eli märkä koira on yksi viinin makua kuvaava termi. Signore taas ei koskaan väsy kertomaan tarinaa siitä, miten hän 7-vuotiaana valmisti koulussa omaa viiniään opettajan johdolla. Vuosikertaviini on edelleen jossain tallessa.

Signorino tietää hyvin, mitä kirjoja lukee äiti ja mitä papà, mutta välillä hän haluaa katsoa kanssani italiankielisiä kuvasanakirjoja. Silloin olen pulassa! Mitä kaikki nämä kasvit ja eläimet ovat suomeksi?! Päädymme Signoren kanssa pitkien ja tuskaisten väittelyiden ja googletteluiden äärelle.

Minusta esimerkiksi kaikki lonkeroiset kalat ovat mustekaloja, mutta Signore alkaa inttää minulle meritursaista, seepioista ja kalmareista. Samoinhan simpukka ei Italiassa ole simpukka, koska niitäkin on tuhat erilaista. Kielipolizia on heti paikalla, jos bambinomme saa väärää tietoa! Entäs erilaiset minusta katkaravun näköiset äyriäiset? Koosta riippuen ne ovat gamberettoja, gamberoja, gamberoneja ja mitähän vielä. Ja sitten sujuva suomennos?

Suomessa näillä asioilla ei ehkä ole niin suurta merkitystä, mutta italialaiset kyllä tuntevat frutti di marensa. Junttiuteni tulee paljastumaan lapselleni ennemmin tai myöhemmin.

 

Meillä on opeteltu myös Muumien nimiä italiaksi (keitä ovat esimerkiksi Piccola Mi, Tabacco ja Emulo?), sillä asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Lastenkirjallisuus on aikuiselle kielenoppijallekin oikea kultakaivos! Taitava kielellä leikittely on muutenkin yksi sellainen ulottuvuus, joka saa minut viihtymään lastenkirjan parissa.

Italia on muuten myös rikas sarjakuvamaa, josta ovat peräisin muun muassa Dylan Dog, Tex Willer, Diabolik ja Corto Maltese. Olen todella ulkona tästä genrestä, mutta ehkä niihinkin ja tietenkin nuortenkirjoihin pääsemme vielä myöhemmin.

Kirjoihin liittyvä resepti: viinirypälehillo