Patricia Gucci: Gucci – Tyttären muistelmat

Kaikki tietävät Guccin ainakin nimeltä, vaikka Guccin tuotteet eivät olisikaan tuttuja. Traaginen tarina Guccin muotitalon menestystarinan takana on kuitenkin tuntemattomampi.

Patricia Guccin Gucci – Tyttären muistelmat (In the Name of Gucci. A Memoir. 2016, suom. Sirpa Saari, Minerva 2019) kertoo Guccin sukutarinan muotitalon synnystä sen voimahahmon Aldo Guccin kuolemaan. Miten pienestä firenzeläisestä käsityöläisyrityksestä tuli maailmanluokan luksusbrändi? Ja ennen kaikkea: millaisia uhrauksia se on vaatinut?

Gucci – Tyttären muistelmat on viime syksyn uutuuskirjoja. Huomioin silloin kyllä sen ilmestymisen, mutta en kuitenkaan kovasti kiinnostunut kirjasta. Muoti on aihe, joka ei kiinnosta minua oikeastaan ollenkaan. Italia on merkittävä muotimaa, mutta se puoli Italiasta ei ole koskaan kiehtonut minua. Helsingin Sanomat nosti Tyttären muistelmat hetki sitten viikon kirjaksi, ja kiinnostuin: ehkä minun sittenkin pitäisi lukea kirja. Se olikin hurja tarina riitaisasta ja rikkaasta italialaisesta suvusta ja veti mukaansa minutkin, joka en ole muotimaailmassa sisällä yhtään.

Kauniit ja rohkeat

Guccin tarina alkaa aivan 1800-luvun lopulta, yllättävää kyllä, Lontoosta. Vuonna 1897 toscanalainen 16-vuotias Guccio Gucci (!) aloitti paremman elämän toivossa työn hotellipoikana lontoolaisessa Savoy-luksushotellissa. Guccin tehtävänä oli kantaa hotellivieraiden laukut ulkoa sisään sviitteihin. Ja millaisia nuo rikkaiden vieraiden laukut olivatkaan: käsintehtyjä nahkaisia laukkuja, joissa oli usein omistajan nimikirjaimet ja perhevaakuna. Kuulostaako tutulta? Kauneuden kipinä syttyi Guccin sisällä, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen palattuaan takaisin Italiaan hän aloitti työn milanolaisessa nahkatuotteisiin erikoistuneessa yrityksessä, joka valmisti tyylikkäitä matka-arkkuja.

Pian tämän jälkeen Gucci siirtyikin jo johtamaan roomalaista nahkurinverstasta, mutta päätti sitten perustaa oman yrityksensä Firenzeen, johon hänen vaimonsa ja lapsensa olivat jääneet. Guccin pikkupuodissa myytiin erilaisia laukkuja, jotka olivat huippulaadukkaita – ja merkiltään tietysti Gucci:

”Jokaisessa tuotteessa oli ensimmäinen versio Guccin monogrammista: pieni kuva nuoresta, livreepukuisesta ja hattupäisestä hotellipojasta, joka kantoi toisessa kädessään matkalaukkua ja toisessa Gladstone-kassia. Monogrammi oli isoisän hiljainen kunnianosoitus opettavaisille nuoruusvuosilleen.”

Tyttären muistelmissa Guccin tarinaa kertoo Guccio Guccin lapsenlapsi, Guccion pojan Aldon tytär Patricia Gucci. Guccio Guccin lapset aloittivat työskentelyn isänsä yrityksessä jo teineinä, ja perheen suosikkipojasta Aldosta tuli myöhemmin isänsä ohella kasvavan firman johtohahmo. Isä-Guccin ja perheen poikien yhteistyötä sävyttivät kuitenkin monet erimielisyydet, ja lopulta Aldo ajautui dramaattisia seurauksia saaneisiin riitoihin veljiensä kanssa. Patricia Gucci on kirjassaan vahvasti isänsä puolella.

Tyttären muistelmat taltioi monia menestyksen hetkiä: Yhdysvaltain-valloitusta, uusien liiketilojen avaamista ja uusien tuotteiden lanseerausta. Muistelmien edetessä tilaa saavat menestyksen ohella yhä enemmän erilaiset menetykset ja vaikeudet, ja lopulta sukudynastian tarina on täynnä paitsi glamouria myös rumaa draamaa: rakastajattaria, palkkamurhaajia, petoksia, kostoja, oikeudenkäyntejä, vankiloita… Lopulta Guccin veljesten tiet erkanevat lopullisesti.

Guccin suvun tarina vetää vertoja Forresterien muotitalon tapahtumille; vain kuolleista herääminen puuttuu. Ja surullisinta tietysti on, että tapahtumat ovat tosia. Vaatimattomista oloista ja korkeasta työmoraalista syntyneen yrityksen myöhemmät vaiheet ovat karua luettavaa. Valta ja raha sokaisevat ja voivat tuhota kaiken.

Rakkaustarina

Gucci – Tyttären muistelmat on aika vetävästi kirjoitettu. Patricia Guccin ohella kirjan toinen kirjoittaja on brittikirjailija Wendy Holden, joka Patricia Guccin sanoin on ”onnistunut vangitsemaan minun ääneni omaan tekstiinsä”. Itse mietin, miten paljon Guccin kädenjälki todella näkyy tekstissä, mutta ehkä se siis näkyy. Joka tapauksessa sujuva kerronta on selvästi ammattilaisen tekosia ja hyvä tietysti niin. Kökköjäkin muistelmateoksia kun on kirjoitettu. Sitä paitsi tämä Guccien tarina on todella tarua ihmeellisempää, joten se on kertomisen arvoinen mistä tahansa näkökulmasta kerrottuna.

Tyttären muistelmissa Guccin yrityksen eri vaiheitakin kiinnostavammaksi juonteeksi nousee Patricia Guccin vanhempien Aldo Guccin ja Bruna Palombon rakkaustarina. Menestyvällä johtajalla ja naistenmiehellä Aldo Guccilla oli jo aviolitto ja perhe, kun hän palkkasi Guccille töihin nuoren ja häikäisevän kauniin Bruna Palombon, josta pian tuli hänen sihteerinsä – ja koko loppuelämänsä suuri rakkaus. Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntyi myös tytär Patricia, jonka asema sukudynastiassa oli pitkään vähintäänkin epäselvä.

Patricia Gucci kertoo halunneensa kertoa tarinan isänsä kunniaksi ja on omistanut kirjan äidilleen. Suvun monimutkaiset kuviot ja myöhemmät oikeusprosessit saavat miettimään, mitä perheenjäsenten välillä oikeasti todella tapahtui. Kuka on hyvis ja kuka pahis? Vaikka eipä taida tässäkään tarinassa olla pelkkiä puhtoisia hyviksiä, kuten ei tositarinoissa yleensäkään. Toisaalta kirjassa on paljon myös todella intiimejä asioita, esimerkiksi keskusteluja kuolinvuoteella. Vaivaannuinkin vähän niitä lukiessani. Sitten kuitenkin on myönnettävä, että paikoitellen myös liikutuin.

Minulle nämä Tyttären muistelmat olivatkin ennen kaikkea rakkaustarina. Aldo Guccin ja Bruna Palombon rakkaustarina on ainutlaatuinen. Se oli sitä heille varmasti yksilöinä, mutta tarina kertoo erittäin paljon myös aikansa italialaisesta yhteiskunnasta. Avioero oli mahdottomuus, kahden perheen välillä eläminen kuitenkaan ei. Ja kuka sitten lopulta oikeasti olikaan naimisissa ja kuka kenenkin lapsi ihan virallisesti? Vastaavia tarinoita ei tämän päivän Italiasta enää synny kerrottavaksi. Tie tähtiinkin taitaa tänä päivänä olla kovin toisenlainen.

PS. Tyttären muistelmat -kirjassakin mainittua Maurizio Guccin murhaa käsiteltiin juuri viikko sitten italiankielisessä Demoni urbani -podcastissa.

Kirjaan liittyvä resepti: penne all’arrabbiata