Sundae Italian Rivieralta

Italialainen keittiö aina välillä yllättää. Se on jo tullut selväksi, että se on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa, mutta välillä sitä silti ihan hämmentyy. Tällä kertaa joudunkin alustamaan päivän reseptiä eli sunnuntain sundaeta selittelyillä: on syynsä sille, miksi esittelen amerikkalaishenkisen jäätelöannoksen italialaista ruokaa käsittelevässä blogissa, ja miksi Italiassa sundae on oikeastaan yksi sekasotku.

Italian sundae Portofinosta

Minulle tulee sanasta sundae mieleen oikeastaan vain eräs pikaruokaravintolaketju, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että sundae on jokseenkin oikea nimitys tietyntyyppiselle jäätelöannokselle. Siis sellaiselle joka lapsen unelmalle, joka jäätelön lisäksi sisältää kastikkeita, kermavaahtoa, keksejä ja muita ihania sattumia.

Viimeisin kirjapostaus Isse Italiassa vei meidät monenlaisiin maisemiin: lumiseen ja jäiseen Grönlantiin, aurinkoiseen Italiaan ja lasten mielikuvitusmaailmaan. Koskapa kirjassa vieläpä syötiin jäätelöä, oli näistä aineksista koostuva ainoa vaihtoehto jäätelöannos. Ja kas, tästä todella päästäänkin Italiaan ja historiassa nyt alkuun 1900-luvun alkupuolelle.

Italian Rivieran rannikon rikkaiden rysässä Portofinossa (oikeasti ihan ihana paikka, lue vaikka postauksesta Hotelli Portofino) kehitettiin 1900-luvun alkupuolella jäätelöannos nimeltä paciugo. Tarinan mukaan paciugo syntyi Portofinossa vuonna 1924 perustetussa Caffè Excelsiorissa vuonna 1941. Kuitenkin myös maineikas ja samana vuonna perustettu portofinolainen Gelateria San Giorgo kertoo tarjoavansa perinteistä versiota.

En ole syönyt paciugoa Portofinossa, mutta ainakin Genovan-matkalla sitä kannattaa etsiä vanhoista jäätelöpuodeista. Hyväksi todettu on esimerkiksi historiallisesta keskustasta löytyvän Cremeria Buonafeden (perustettu vuonna 1913) versio.

Lue blogista lisää ligurialaisesta ruoasta: Ruokamatka Italiaan – Liguria lautasella eli ruokaa Italian Rivieralta

Sekasotku sundae

Paciugo on siis juuri kuin sundae: näyttävä, monta ainesosaa kerrostava jäätelöannos. Americanatasta sen erottaa kuitenkin ehkä tietty hienostuneisuus: siihen ei tule valmiskastikkeita, hilloja, strösseleitä tai vaahtokarkkeja. Hippusen ylellisempää tunnetta annokseen tuovat sen sijaan tuoreet marjat ja hedelmät, hapankirsikat, amaretti-keksit ja kaakao – ja tietysti laadukas, tuore gelato. Paciugosta tuskin on olemassa yhtä ainoaa oikeaa reseptiä, tai vaikka jonkun mielestä olisikin, alkuperäistä reseptiä on takuulla taivuteltu vuosien varrella. Esimerkiksi Caffè Excelsiorin versio sisälsi alunperin vadelmajäätelöä, jota nykyisin harvemmin annoksessa näkee.

Jokseenkin kuvaava on silti annoksen nimi, joka paikallisella murteella Ligurian alueella tarkoittaa kirjaimellisesti ”sekasotkua”. Verbi fare un paciugo tarkoittaa sotkemista ja paciugone on sottapytty – lasten maailmaan saatetaan päästä tästäkin…

Rakkaustarina?

Paciugo ei ole kuitenkaan pelkkä sekasotku tai jäätelö, se liittyy nimittäin myös tarinoiden maailmaan ja kuten Issenkin tapauksessa, tarina alkaa mereltä. Tämä tarina ei kuitenkaan ole lapsille sopiva.

Paciugo on hahmo vanhassa genovalaisessa tarinassa, joka juontaa juurensa jo 1000-luvulle. Paciugo oli merimies, joka vietti pitkiä aikoja merellä. Kotiin jäi odottamaan hänen Paciuga-vaimonsa. Eräällä merimatkalla saraseenit kaappasivat Paciugon ja sulkivat hänet vankilaan. Huolestunut Paciuga ei kuullut puolisostaan mitään ja kävi joka päivä kirkossa rukoilemassa Neitsyt Mariaa, vaikka muut uskoivat miehen jo kuolleen.

Kymmenen vankeusvuoden jälkeen Paciugo pääsi vihdoin pakenemaan ja riensi iloisena kotiin vaimonsa luo. Vaimo ei kuitenkaan ollut paikalla, sillä hän oli päivittäisellä rukoushetkellään kirkossa. Kateellinen naapuri valehteli Paciugolle vaimon olevan toisen miehen luona. Paciugo lähti raivoissaan etsimään vaimoaan, joka iloisena jälleennäkemisestä joutuikin miehensä mustasukkaisen hyökkäyksen kohteeksi. Paciuga ei järkytyksessään pystynyt puolustamaan itseään, ja Paciugo vei hänet laivalle, puukotti häntä ja sitoi kaulaan kiven, minkä jälkeen Paciugo heitti Paciugan mereen.

Paciugo tuli kuitenkin heti katumapäälle ja meni hänkin rukoilemaan Neitsyt Mariaa kirkkoon. Ja mitä hän kirkossa näkikään: terveen ja kauniin Paciuga-vaimonsa. He elivät elämänsä onnellisina yhdessä loppuun asti.

Mitä tästä tarinasta opimme? Emme valitettavasti mitään uutta.

Italialainen sundae eli paciugo (4 annosta)

Tässä reseptissähän ei sinänsä ole mitään ”valmistamista”. Samalla se tarkoittaa, ettei kokin taidoilla juurikaan ole väliä, jolloin taas raaka-aineilla on todella paljon väliä. Eikä tämä mitenkään erityinen olekaan, ellei käytä ensiluokkaisen hyviä aineksia – tuli jälleen todettua, että suomalaisen marketin pakastealtaan kivikova tiiliskivi ei ole sama asia kuin italialaisen gelataion itse valmistama silkkisen pehmeä, kulhoon kauhottava jäätelö. Pettymys. Mutta! Maraschino-kirsikat ja amaretti-keksit tilasimme Italian Herkuista, ja ne sentään pelastivat vähän.

Kesä on Suomessa ulkona syötyjen irtojäätelöiden aikaa, joten ehkäpä kotona koottava jäätelöannos sopii näin talveenkin? Kesällä valitsisin annokseen ehdottomasti tuoreita kesän marjoja, mutta nyt talvella kokeilemisen arvoisia ovat vaikkapa tuontitavarana viinirypäleet ja pensasmustikat. Kukapa kieltää kaivamasta pakastimesta jäätelön lisäksi myös marjoja tai kokeilemasta vaikka sitrushedelmiä tähän.

• 250 g kauden hedelmiä ja/tai marjoja
• 2 dl kuohukermaa
• 250 g fior di latte -jäätelöä (tai vaniljajäätelöä)
• 250 g suklaajäätelöä
• 150 g säilöttyjä hapankirsikoita
• muutamia amaretti-keksejä
• maraschino-kirsikoita koristeeksi
• kaakaojauhetta koristeeksi

1. Tarvittaessa kuori ja pilko valitsemasi hedelmät ja/tai marjat.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi.
3. Kerrosta ainesosat neljään jälkiruoka- tai jäätelökulhoon esimerkiksi seuraavassa järjestyksessä: pohjalle marjoja ja/tai hedelmiä, sitten fior di latte – jäätelöä, hapankirsikoita liemineen, suklaajäätelöä, amaretti-keksejä murennettuna, kermavaahtoa päälle.
4. Koristele annokset keksimuruilla, maraschino-kirsikoilla ja kaakaojauheella.

Reseptiin liittyvä kirja: Hannimari Heino ja Sanna Pelliccioni – Isse Italiassa