J. P. O’Connell: Hotelli Portofino – Rentoa rantalukemista Rivieralta

Brittiläisen J. P. O’Connellin Hotelli Portofino (Hotel Portofino 2021, suom. Nina Mäki-Kihniä, Bazar 2022) sijoittuu 1920-luvulle Mussolinin ajan Italiaan, luksuslomailusta tunnettuun Portofinoon, jonne brittiläinen perhe perustaa hotellin. Luksushotellin johtaminen, vaativat asiakkaat, mutkikkaat ihmissuhteet ja ahdistava poliittinen tilanne vievät perheen kuitenkin heti vaikeuksiin. Seurauksena on lukijaa viihdyttävä ihmissuhdesoppa, rahasotku ja pieni rikosjuonnekin.

Hotelli Portofino on viime syksyn uutuuskirjoja. Törmäsin tosin siihen alunperin TV-sarjana, jota Yle on esittänyt (linkki Yle Areenaan, jossa sarjan toinen kausi on katsottavissa toistaiseksi). En ole katsonut sarjaa, mutta ajattelin, että kirjan voisin sentään lukaista – liikutaanhan siinä minulle Italian tutuimmissa maisemissa eli kuvankauniissa Liguriassa. Pikkuruisessa ja pittoreskissa mutta äh niin turistisessa Portofinossa olen käynyt tosin vain kerran enkä ole erityisen kiinnostunut enää palaamaan sinne muuta kuin näin kirjallisessa muodossa.

TV-sarjasta en siis tiedä, mutta kirjana Hotelli Portofino oli jopa yllättävän vetävä. Genreltään se on ehkä lähinnä historiallista viihdekirjallisuutta. Pieni rikostarinakin kirjan sivuilla kehkeytyy. Kirjan takakansitekstissä sen kuvataan olevan ”ehdoton lukuelämys Downton Abbeyn ja The Crownin faneille”.

Brittiläinen näkökulma

Hotelli Portofino on brittiläisen J. P. O’Connellin esikoisromaani. Brittiläisestä kirjailijasta, italialaisesta hotellimiljööstä ja rikkaiden ja tärkeiden perhekuvauksesta tulee mieleen tietenkin E. M. Forsterin (1879–1970) klassikko Hotelli Firenzessä (ilmestyi englanniksi 1908). Olen ollut aikeissa kirjoittaa kirjasta blogiin, mutta loppujen lopuksi Hotelli Firenzessä kuvaa jotain ihan muuta kuin Italiaa tai italialaisia, toisin kuin romaanin suomenkielisestä, Firenzeen viittaavasta nimestä ehkä voisi päätellä. Englanninkielinen nimi A Room with a View kertoo sen paremmin: view on näkymä brittiläiseen luokkayhteiskuntaan, ei Firenzen kauniisiin kaupunkinäkymiin.

Hotelli Portofino on sekin enemmän ehkä kuvaus erään kuvitteellisen brittiläisen suvun vaiheista ja erityisesti bisneksistä ja rakkauskuvioista, mutta jos haluaisi tiristää kirjasta ulos jonkinlaisen näkymän Italiaan, se olisi luksusturismi, joka on 1920-luvun jälkeen vain lisääntynyt. Portofino on ylellisen Riviera-elämän ykköskohde ja muutenkin Italian luksuskohde numero uno.

Portofino ei toki muutenkaan ole sattumalta valikoitunut tarinan tapahtumapaikaksi. Liguria on ollut pitkään brittiläisten lomailijoiden suosiossa, ja alueella on ollut vaikutuksensa jopa brittiläiseen kirjallisuuteen. Lordi Byron (1788–1824) ja Percy Bysshe Shelley (1792–1822) viettivät paljon aikaa Liguriassa – Shelley jopa kuoli siellä, veneonnettomuudessa La Spezian lahdella. Charles Dickens (1812–1870) kirjoitti Ligurian-matkoistaan, ja D. H. Lawrencen (1885–1930) kerrotaan löytäneen Liguriasta inspiraation Lady Chatterleyn rakastajaan.

Siinä missä brittiläisen luokkayhteiskunnan rakenteet (ja ehkäpä osa 1800-luvun kirjallisuudestakin) ovat jähmeitä ja kankeita, Hotelli Portofino on rakenteeltaan Ligurianmeren kimmellyksessä kiitävän pikaveneen luokkaa. Lukija ei totisesti pääse kyllästymään, kun kirjassa pompitaan yhdestä henkilöhahmosta ja kohtauksesta toiseen. Kirja on kuin hotellin aula, jossa käy jatkuva kuhina. Kun yksi astuu sisään, toinen on jo lähdössä ulos. Hotellissa voi myös piilotella omassa huoneessaan tai karata kauas rantakallioille, kunnes yhteinen aamiaishuone kokoaa taas kaikki vieraat yhteen juoruilemaan ja tarkkailemaan toisiaan. Herkullinen asetelma!

Portofinon Romeo ja Julia

Hotelli Portofino on oikeastaan täysin ihmissuhdevetoinen kirja, vaikka historiallinen konteksti, brittiläisen luokkayhteiskunnan kuvaus ja italialainen miljöö tuovat siihen jonkin ehkä melko kevyehkön toisen kulman. Mussolini ja fasismi ovat tarinan tapahtuma-aikaan 1920-luvulla voimissaan, ja se näkyy myös hotelli Portofinon toiminnassa – vaarallisina vaikeuksina, kuten saattaa arvata.

Hotelli Portofinon voimanainen ja perustaja on rikkaan suvun perillinen, Italiaa ihaileva brittiläinen Bella Ainsworth. Hänen miehensä Cecil vaikeuttaa vaimonsa liiketoimintaa tuhlaamalla rahaa ja luomalla epäilyttäviä liikesuhteita. Tytär Alice on ankaramielinen ankeuttaja, kun taas poika Lucianille pitäisi taata hyvät naimakaupat. Valmiiksi katsottu morsian on rikas, kaunis ja mukavakin mutta ehkä sittenkin vain lahjaton tyhjäntoimittaja? Lisäksi perheen onnea varjostaa tragedia, jonka kulku paljastuu lukiessa vähitellen.

Omistajaperheen lisäksi kirjassa seurataan useiden hotellivieraiden ja -henkilökunnan jäsenten vaiheita. Rakastumiset ja riidat ovat väistämättömiä, ja niissä isoa osaa näyttelevät luokkayhteiskunnan rajat: Romeo ja Julia eivät voi saada toisiaan tässä elämässä. Lisäksi kiero paikallispoliitikko Danioni kiertelee jatkuvasti hotellin liepeillä tutustuttaen brittiläiset italialaisen lomaparatiisiin nurjaan puoleen. Kaikki ovat kiinnostuneita Bellan rahoista, jotka uhkaavat pian loppua. Yksi ja toinen hotellivieras hiippailee öisillä käytävillä kummallisilla asioilla.

Monet henkilöhahmot ja näkökulmat, hengästyttävä kerrontavauhti ja kirjan loppupuolella kehkeytyvä taidemaailmaan liittyvä rikos ovat kieltämättä viihdyttävä yhdistelmä, johon Portofinon ympäristö tuo lisälumoa:

”Ensimmäinen pilkahdus merestä, teräksisen harmaana pehmeässä hämyssä, herätti toivon, että Portofino saattoi olla jo lähellä. Nenään hyökkäsi väkevä timjamin tuoksu. Ylempänä kukkulalla häämötti muhkeiden pinjarivistöjen takana suuria villoja. Yhden niistä täytyi olla hotelli. Mikähän niistä?”

En ole viihdekirjojen ylin ystävä – niitähän tarinoita Italiaan on sijoitettu valtavat määrät (blogiin olen tehnyt 20 kirjavinkin listauksenkin). Tässä kirjassa viihteellisetkin elementit oli kuitenkin saatu toimimaan tavalla, joka ei aliarvioi lukijaa vaan herättää pelkästään kiinnostuksen lukea seuraavakin luku. Hotelli Portofino olisi oikeastaan aika täydellinen lukuvalinta keskikesän auringon hieman pehmentämille aivoille Italian Rivieran Levanten kuumilla kallioilla loikoillessa.

Lisää Liguria-matkavinkkejä blogissa:

• 6 x Genovan nähtävyydet + Italian Rivieran parhaat
• Ruokamatka Italiaan: Liguria lautasella eli ruokaa Italian Rivieralta
• Mitä syödä Genovassa – pieni katuruokaopas

Kirjaan liittyvä resepti: sitruunaiset vaniljakeksit