Syysruokaa Dolomiiteilta: kurpitsagnocchit
Kurpitsagnocchit eivät ole minulle mikään uusi tuttavuus, ja välillä ohje on vilahdellut suomenkielisissäkin lehdissä ja ruokablogeissa. En sen kummemmin ollut miettinyt niiden alkuperää, mutta pieni tutkimustyö kannattaa aina. Paljastui nimittäin, että kurpitsagnocchit ovat kotoisin Bellunon kaupungista Dolomiittien juuresta. Siellä kurpitsagnocchit tunnetaan nimellä gnocchi di zucca bellunesi tai gnocchi di zucca alla bellunese eli bellunolaiset kurpitsagnocchit. Ne tarjoillaan usein voin ja salvian kera.
Toki näitä gnoccheja syödään muuallakin (pohjoisessa) Italiassa, ja epäilenpä, ettei niiden vuoristoinen alkuperä ole kaikkien italialaisten tiedossa. (Ei ainakaan meidän perheen Signoren, joka on näitä useammankin kerran väsännyt. Onneksi on tämä suomalainen vaimo, joka googlettelee italialaisia ruokia välillä ihan pakkomielteisesti.)
Kirjoitin viime viikolla italialaisista Afganistanissa, mutta koska blogini on valitettavan rajoittunut esittelemään italialaisia ruokia, jää makumatka Afganistaniinkin nyt tekemättä. Viimeviikkoisessa kirjassa liikuttiin Afganistanin ohella kuitenkin myös Italiassa, juuri Bellunossa nimittäin. Afganistanin aavikko ja kaikkialle tunkeutuva hiekka saavat italialaissotilaat muistelemaan Bellunon kuulasta taivasta ja vuoria alas vyöryvää raikasta tuulta.
Dolomiitit ovat minulta edelleen näkemättä, mutta niistä ja vuoriston kirkkaansinisestä syystaivaasta haaveillessa voi mutustella näitä pehmoisia gnoccheja. Voisulaan upotettuna ne ovat nimittäin myös aika täydellistä lohturuokaa! Kurpitsagnocchit ja niihin liittyvä pieni näpertely sopivat erityisen hyvin kolkkoihin syyspäiviin vielä Halloweenin jälkeenkin.
Bellunolaiset kurpitsagnocchit gnocchi di zucca bellunesi (2–3 hengelle)
- 300 g kurpitsaa (Halloween-mallia)
- 100 g perunaa
- 2 rkl vettä
- 150 g 00-vehnäjauhoja + vähän extraa jauhotukseen
- 1 kananmuna
- ripaus suolaa
- voita ja tuoretta salviaa tarjoiluun
- Kuori ja kuutioi kurpitsa ja perunat.
- Laita kurpitsa ja perunat mikronkestävään kulhoon, laita joukkoon pari ruokalusikallista vettä, peitä kulho muovikelmulla ja kypsennä täydellä teholla (800 W) 8 minuuttia. (Voit tietysti myös kypsentää kurpitsan ja perunat liedellä kattilassa.) Varo kuumaa höyryä, kun poistat muovikelmun!
- Survo kurpitsa ja perunat haarukalla.
- Sekoita suola jauhojen joukkoon. Tee jauhoista pöydälle keko, jonka keskelle teet syvennyksen. Laita syvennykseen kurpitsa–perunasose (vielä kuumana), riko joukkoon muna ja sekoita kaikki nopeasti käsin yhteen. Käytä jauhoja apuna, sillä taikina on tarttuvaa. Älä työstä taikinaa liikaa, sillä gnoccheista tulee silloin sitkeitä.
- Muotoile taikinasta pallo.
- Jauhoita leivintaso hyvin ja kauli taikina parin sentin paksuiseksi.
- Leikkaa levystä gnoccheja ao. kuvan osoittamalla tavalla. Toinen vaihtoehto on ottaa taikinapallosta pieniä paloja, pyöritellä ne pitkiksi nauhoiksi ja leikata nauha paloiksi. Käytä jauhoja apuna.
- Halutessasi paina haarukalla raidat gnocchien pintaan.
- Keitä gnocchit hyvin suolatussa vedessä, kunnes ne nousevat pinnalle. Tässä menee parisen minuuttia.
- Tarjoile kurpitsagnocchit esimerkiksi voisulan ja tuoreen salvian kera.
Reseptiin liittyvä kirja: Paolo Giordano – Ihmisruumis
4 kommenttia
Viiru
Jos ei flunssaoireita torjuvaa salviateetä lasketa, salvia on tullut elämääni mielestäni juuri italialaisen ruoan kautta. Ja nyt en osaisi olla ilman! On se niin aromikas yrtti, varsinkin noin voissa haudutettuna :). Pyydän usein anopilta vähän salviaa mukaan, kun käymme piipahtamassa (hänellä on pihassa oma puska). Perinteisten pizzocherien lisäksi salviavoi toimii erinomaisesti tortellinien kanssa (myös niiden kaupan halvimpien kanssa, joita meillä usein on :D). Saltimbocca alla romanaakin teen usein, kun on salviaa kaapissa – se on niin maukas ja nopea ruoka tehdä, että oikein naurattaa 🙂 (mitä nyt vähän pitää askarrella hammastikkujen ja salvianlehtien kanssa)
Kirja ja keittiö
Minäkin olen salvian suhteen aika myöhäisherännäinen, tosin en tuollaisesta teestäkään tiennyt! Kiitos siis vinkistä. Salvia on kyllä aivan ihana yrtti ja tosiaan juhlistaa arkisemmankin ruoan, varsinkin tietysti juuri voin kanssa 🙂
Pizzoccheri on muuten ihan järrrkyttävän hyvää! Vaikka yleensä pastoista suosikkini ovatkin sugo-pohjaisia, pizzoccheri tekee siitä vahvan poikkeuksen. Siinä suurta osaa näyttelee voi ja juusto, mutta on se salviakin hyvää… 🙂
Viiru
Joo, siis miusta tuntuu, että salviatee on yleisempää Keski-Euroopassa kuin Suomessa (jossa flunssatroppina on enemmänkin kuuma mustaherukkamehu tai sitruuna ja inkivääri :)). Ja olen samaa mieltä pizzocchereista, ne vei miutkin mennessään heti ekalla maistamisella :D. Se yhdistelmä vaan toimii täydellisesti. Ja mielestäni se on sikäli hauska ruoka, ettei se millään tavalla vastaa yleisiä käsityksiä siitä, millaista italialainen ruoka on. En olisi ikinä tiennyt, että italialaiset syö tattaria (tai oikeastaan monia muitakin harvinaisempia viljalajeja, kuten ohraa, farroa ja hirssiä), jos en itse sitä olisi täällä syönyt :D. Enemmän tuo on ”alppihenkinen” ruoka kuin stereotyyppinen italialainen pasta, mikä onkin loogista, kun miettii sen juuria Valtellinan laaksossa 🙂
Kirja ja keittiö
Olet niin oikeassa pizzoccherista, ihan samat ajatukset mulla! Kaali ja tattari ovat paitsi tosi ei-italialaisen oloisia aineksia myös minusta vähän ei-houkutteleviakin. Ja miten voikin olla, että niiden yhdistelmästä syntyy yksi parhaista italialaisista pastaruoista. Ja sekin hämää, että voisi kuvitella noista aineksista syntyvän joku oikein terveellinenkin ruoka, mutta sitten se voin ja juuston määräkin pääsee yllättämään… 😀
Ja hei totta myös nuo ohra, farro ja hirssi, joista farrosta en ollut aiemmin kuullutkaan, ennen kuin aloin bongailla sitä italialaisissa resepteissä. Oli suomennoskin hakusessa, kunnes selvisi, että sama farro se ilmeisesti on suomeksikin.