Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun
Kati Kelolan Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun (Gummerus 2021) on opas kestävään Euroopan-matkailuun, jossa suositaan lentämisen sijaan muita kulkutapoja. Kirjassa on runsaasti vinkkejä kaupunki-, kulttuuri- ja luontomatkailuun ja tietoa erilaisista junareiteistä. Kulkutavat kattavat myös autoilun, bussit ja laivat sekä melonnan, patikoinnin ja pyöräilyn.
Tämä kirja on odottanut blogihetkeään pitkään. Luin sen viime keväänä tuoreeltaan, mutta keskellä pahinta pandemiaa tuntui tyhmältä kirjoittaa matkustamisesta. Aina kun olen ollut aikeissa julkaista postauksen, matkustusrajoituksia on kiristetty ja olen jäänyt odottamaan parempaa hetkeä. Tänä talvena, kun matkustaminen alkoi vihdoin näyttää helpommalta, Euroopassa alkoi sota. Omat matkahaaveet alkoivat tuntua irvokkailta ja turhanpäiväisiltä ja tulevaisuus entistäkin epävarmemmalta. (Kirjassa on muuten myös muutama Venäjän-matkavinkki.)
Ilman pandemiaa ja sotaakin matkailu on vaikea aihe. Olen blogissani nostanut esiin Italia-vinkkejä, jotka olen poiminut kirjojen tai ruoan maailmasta. En jaa reaaliajassa omia Italian-matkojani blogissa enkä blogin Instagram-tilillä (henkilökohtaisia tilejä minulla ei somessa edes ole). En tietenkään ole mikään oikea vaikuttaja, jonka jalanjäljissä kukaan alkaisi päättömästi lennellä Italiaan, mutta en silti halua kannustaa ihmisiä ”turhaan” matkustamiseen, sillä tunnen itse omistakin lentomatkoistani huonoa omaatuntoa.
Vaikka mitä ”turha” matkustaminenkin sitten tarkoittaa? Mikä matka on turha ja mikä ei? Meillä perheenjäsenien enemmistöllä on Italian kansalaisuus, joten Italia on meille toinen kotimaa. Jos haluamme nähdä Italian-sukulaisia, jonkun on väkisinkin matkustettava jonnekin. Vaikka en ole vuosikausiin enää lentänyt muualle kuin Italiaan, voinko käsi sydämellä väittää, että ilman Italia-yhteyttä en sitten lentäisi minnekään? Ja myös: eikö pelkkä blogini olemassaolo toisaalta voi herättää Italian-kuumetta ja lisätä matkustushaluja? Vai voivatko ”nojatuolimatkat” korvata oikeat, fyysiset matkat?
Omasta vaikeilustani sitten takaisin kirjaan: Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun on kuitenkin opas nimenomaan kestävään matkailuun. Jippii! Tästä voi kirjoittaa hyvällä omallatunnolla (koska oma, puhdas omatuntohan se on tärkeintä ja pelastaa maailman sijaan ainakin oman päivän…). Ja vaikka meillä ei omaa autoa tai ajotaitoa olekaan, on miettimisen arvoinen ajatus, että voisimme matkustaa Italiaankin maata (ja vesiä) pitkin. Matkalla olet jo perillä, on kirjan suuri viisaus.
Kartta uusin silmin
Kun matkustustavaksi valitsee muun kuin lentämisen, matkustamiseen pitää – ja voi! – suhtautua aivan eri tavalla. Karttakin alkaa näyttää aivan erilaiselta: lentoreittien ulkopuolella on aivan uusia ja upeita, löytämistään odottavia paikkoja. Maata pitkin matkustaessa tavoitteena ei ole nopeus vaan läheltä kokeminen ja näkeminen, etäisyyksien ja oman paikan hahmottaminen. Hidas matkanteko voi olla nautinto! (Tätä kukaan ei takuulla sano lentokenttien turvatarkastuksista ja muista pakollisista muodollisuuksista saati lentokoneessa istumisesta itsestäänkään.)
Kirjan esittelemiä matkustustapoja ovat lentämisen sijaan auto, bussi, juna, laiva, melonta, patikointi ja pyöräily. Näistä kaikista löytyy kirjan lopusta myös hakemisto. Jos siis etsin tietoa erityisesti melonnasta, löydän sen kirjasta helposti (melontavinkit ohjaavat Ranskan Loiren laaksoon ja Suomen järville).
Kirja jakaantuu neljään lukuun, jotka käsittelevät kulttuurimatkoja, luontomatkoja, kaupunkia ja kyliä sekä junareittejä. Lukujen alaluvuissa esitellään matkaideoita, eri kirjoittajien ”Minun matkani” -matkatarinoita, erilaisia top-listoja, matkatietoa ja historiallista tietoa sisältäviä aikamatkoja. Kestävämpien matkustustapojen lisäksi asiantuntijat antavat vinkkejä muutenkin ekologisempaan ja eettisempään matkailuun.
Kirja on todella kattava ja monipuolinen! Kirjoittaja, toimittaja Kati Kelola on aiemmin työskennellyt matkalehti Mondon päätoimittajana. Lisäksi kirjan ”Minun matkani” -osuuksien kirjoittajat ovat kokeneita maata pitkin matkailijoita vaeltajista melojiin.
Kirja sopii matkafiilistelyyn kannesta kanteen luettavaksi, mutta ehkä vieläkin paremmin matka- ja matkustusvinkkien etsimiseen. Jos Pohjois-Norjan napaseikkailut eivät kiinnosta, ehkä Bretagnen rannikkoreitin vaeltaminen houkuttelisi? Tai jos Baltian pääkaupungit ja Tanskan taidetapahtumat on jo nähty, ehkä Romanian maaseutu tai puolalainen ikimetsä saattaisi olla ihan uusi kohde?
Matkakohteet kattavat monet Euroopan maat Alankomaista Viroon. Kotimaan matkavinkkejäkin on runsaasti Aalto-arkkitehtuurista Unesco-kohteisiin ja hiihtokeskuksista Suomen syvimpään suohon.
Italia maata pitkin
Vaihtuvia maisemia sisältää useita matkavinkkejä myös Italiaan, tottahan toki. Kirjan lopussa on kätevä maakohtainen hakemisto, joka ohjaa etsimään Italia-vinkkejä peräti kahdeksasta eri kohdasta.
Olen matkustanut Italiassa jonkin verran junalla – bussilla huomattavasti vähemmän – ja Napolinlahdella myös lautoilla (kauniit saaret Capri, Procida ja Ischia ovat hyvien lauttayhteyksien päässä Sorrentosta ja Napolista). Autolla emme ole koskaan matkustaneet Italiassa, vaikka täytyy myöntää, että se olisi erittäin kätevää, jos vain olisimme ajotaitoisia.
Olemme lisäksi aina suosineet suoria lentoja, joten suorat lentoyhteydet ja nopeimmat junayhteydet ovat käytännössä aina rajanneet matkakohteen valintaa – moni kaunis paikka, kuten Apulia ja Sisilia, on edelleen minulta näkemättä. Malpensa julkisen liikenteen yhteyksineen on sen sijaan tullut turhankin tutuksi…
Vaihtuvia maisemia sisältää monipuolisia Italia-vinkkejä, jotka kuitenkin rajoittuvat melkein pelkästään Pohjois- ja Keski-Italiaan – jonne omatkin matkani siis ovat lähinnä suunnanneet, juuri kätevimpien reittivalintojen takia. Kirjassa paljastetaan, mitkä alueet ovat Saku Tuomisen mukaan Italian parhaat ruoka-alueet: Le Marche, Piemonte, Sisilia ja Abruzzo. Sitten esitellään Ninfan puutarha Laziossa, Firenzeä Ellen Thesleffin jalanjäljissä ja vaellusmahdollisuuksia Apenniineilla.
Junareiteistä käsitellään (minullekin osin hyvin tuttu) Venetsia–Nizzan junareitti ja Centovallin rata Italian ja Sveitsin välillä. Kiinnostava on myös grand tour, 1600–1800-lukujen sivistysmatkat, jotka Italiassa suuntautuivat erityisesti Firenzeen, Luccaan, Sienaan, Napoliin, Venetsiaan ja Roomaan. Suurilla sivistysmatkoilla ajan kosmopoliitit tutustuivat kieliin, kulttuureihin, tapoihin ja taiteeseen ja solmivat hyödyllisiä suhteita. Matkat saattoivat kestää kuukausia tai vuosia. Eivätkä nämäkään sivistyneet toki lentokoneilla lentäneet.
Omat sivistysmatkani ovat jo vuosia suunnanneet pelkästään Italiaan – ja näin tulee olemaan jatkossakin. Myös niihin Vaihtuvia maisemia antaa hyviä vinkkejä. Yhdet Italo-junaliput ainakin on tulevalle kesälle jo varattu.
PS. Lisää junamatkailusta, hitaasta matkanteosta ja Italiastakin voit lukea Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin ihanasta kirjasta Matkakirjeitä.
Kirjaan liittyvä resepti: terveellisemmät ranskikset kikherneestä
9 kommenttia
Esmeralda / Esmeraldan eetos
Kerron vailla omantunnontuskaa, että tämä kirjoituksesi lisäsi kroonista kaipuutani Italiaan! Ja nyt oikeastaan minne vaan. Fiksua pohdintaa sinulla, joudumme jokainen miettimään matkustamisen ekologisuutta. Mutta ”veri on vettä sakeampaa”, onhan sukulaisia voitava nähdä tuntematta siitä omantunnontuskaa. Saa nähdä, toteutuuko joskus Euroopassa sellainen meganopea juna, jota jo Aasiassa työstetään.
Koska olen nyt vapaalla koko kevään, olin etukäteen ajatellut juuri mahdollisuutta matkustaa junalla Italiaan ja Ranskaan. Mutta k-kaverimme oli toista mieltä sekä Euroopan poliittinen tilanne. Nykyään saamme olla ottamassa huomioon yhä enemmän, koska kannattaa matkustaa. Silti on toki aina heitä, jotka ottavat pakettimatkan jonnekin tilanteista riippumatta. Matkanteko on kupla, mahdollisuus todellisuuspaolle, mikäli kyse ei ole juuri vaikka sukulaisuussuhteiden ylläpitämisestä.
Ja todella suosittelen Sisiliaa, jonne olisi jo korkea aika päästä uudestaan. Minä taas haluaisin myös sinne aivan pohjoiseen, Alto Adigeen (sieltä on lyhyt matka myös jäämies Ötzi -museoon 😍👌) Muistelimme juuri pääsiäispöydässä Sisilian matkaa, se oli yksi parhaita! Mukavia matkahaaveita ja pääsiäistä sinulle! 🐥
Kirja ja keittiö
Minullakin on krooninen kaipuu Italiaan, ihan kaikin tavoin. Ja jos ei olisi sinne, olisi varmasti jonnekin muualle, onhan matkustaminen tosiaan sellaista todellisuuspakoakin, ja tarpeita ihminen kyllä osaa itselleen keksiä. Matkoista haaveilu, niiden suunnittelu ja muistelukin ovat osa viehätystä. Vaikka voisihan sitä suunnitella kotimaanmatkojakin ja haaveilla niistä…
Nykyään matkojen suunnitteluunkin (ja ylipäänsä kaiken tulevan suunnitteluun) liittyy epävarmuus: mitä tapahtuu kesällä, ensi vuonna, viiden vuoden päästä? Palaavatko esimerkiksi maahantulorajoitukset taas – syystä tai toisesta? Viimeksi, kun olimme joulukuussa Italiassa, rajoitukset kiristyivät yhtäkkiä yhdessä yössä ja kaikki olikin taas hirveän hankalaa. Se ärsytti, mutta silloin ei osannut mitään sotaa vielä ajatellakaan.
Sisilia saa nyt odottaa edelleen…! Siellä on aivan mahdottoman huonot junayhteydet, ja mieheni kertoo aina samaa tarinaa tädistään ja Sisilian kaukobussiliikenteestä: Täti istui bussiin bussiasemalla ja jäi odottamaan bussin lähtöä. Kuskikin istui jo paikallaan, joten hetken kuluttua täti alkoi ihmetellä, kun bussi ei vain lähtenyt liikkeelle, vaikka aikataulun mukaan lähtöaika oli jo mennyt. Kun kuski sitten nousi ylös ja lähti ulos tupruttelemaan tupakkaa, täti uskaltautui kysymään, mikä lähtöä oikein viivyttää. Kuski totesi, etteihän nyt yhden matkustajan takia kannata vielä lähteä matkaan 😀
Viiru
Ahaa, ajokortittomia italialaisiakin siis on olemassa :D. Mieheni perheessä on jo vuosikaudet ollut liuta kaikenlaisia moottoriajoneuvoja (mm. lukuisia autoja, pari skootteria ja moottoripyörää, pakettiauto ja matkailuauto), joten oman perheeni autoton elämä ja ajokortittomuuteni oli hänelle aikamoinen järkytys hehe (mutta mitäpä pikkukaupungissa tai pääkaupunkiseudulla olisi autolla edes tehnyt). Minulle autolla ajaminen on kuulunut pääasiassa jotenkin arjesta poikkeaviin tilanteisiin, kuten vierailuihin sukulaisten luona tai muihin lomamatkoihin. Edelleenkin esim. aikaisin aamulla tai iltahämärässä ajamisessa on minusta sellaista tiettyä seikkailun tuntua 🙂 (mitä aina ja kaikkialle autolla menevä mieheni ei tietenkään ymmärrä).
Itse en osaa oikein tuntea huonoa omatuntoa matkustamisesta (tai esim. lihansyönnistäkään), vaikka ymmärrän hyvin, miksi se ihmisiä mietityttää ja ympäristöasiat on sinällään itsellänikin tiedossa. Jos joku siirtyy maata pitkin matkustamiseen, niin se varmasti tuo hänelle kosolti uusia ja jännittäviä kokemuksia, joihin varmasti saa tästäkin kirjasta ideoita :). Ja onhan se tosi tärkeää toimia niin kuin itsestä tuntuu oikealta. Itselleni vaan lentämisestä luopuminen ei ole oikein realistista omassa elämäntilanteessa, jossa oma perhe, sukulaiset ja ystävät asuu eri puolilla maapalloa. Kerran elämässä olisi kyllä hauska tehdä matka Suomeen maata pitkin, vaikka se ei ihan pistäytymistä varten oikein sovellukaan. Ja ehkä tähänkin asiaan pätee sama asia kuin kasvissyöntiin: pienikin muutos on askel parempaan. Vaikka ei ryhtyisi vegaaniksi, niin kasvisten lisääminen ja esim. yhdestä liharuokapäivästä luopuminen on jo plussaa. Ja jos yhdellä lomamatkalla pyrkii etsimään uudenlaisia, vähemmän saastuttavia vaihtoehtoja, niin sekin on jo jotain 🙂 Ihailen kyllä suuresti ihmisiä, jotka pyöräilevät ja kävelevät pitkiä matkoja – ehkä joskus minäkin! Ja tuommoinen melontaretki kuulostaa kyllä upealta (vaikkakin rankalta) kokemukselta.
Ps. Tunnustan, että olen jo ehdotellut miehelle, että lähdetään mekin joskus käymään Genovassa, minulla on jo lista valmiina, mitä meidän pitää siellä syödä ;). Meidän osalta kyse on tosin kotimaan matkailusta, joten voit olla rauhallisin mielin!
Kirja ja keittiö
Ma senti qua: Meillä on miehen koko perhe ajokortittomia! Siihen on varmasti vaikuttanut moni asia, mutta toisaalta isossa kaupungissa on aina päässyt helposti kulkemaan julkisilla (tai no, helposti ja helposti, osaat varmasti kuvitella, mitä tämä italialaisessa kontekstissa tarkoittaa – kerran esimerkiksi paikallisbussi syttyi tuleen kesken matkan ja yhteen aikaan lähijunan vessassa vaani sarjamurhaaja). Minulle jäi taannoin lukemastani Sirkku Salovaaran La mia Italia -kirjasta mieleen, että autoileva italialainen käyttää keskimäärin kaksi vuotta elämästään parkkipaikan etsimiseen! Voin kuvitella tämän Roomassa tai muissa isoissa kaupungeissa, mutta että vielä keskimäärin… Tunnistan kyllä tuon seikkailun tunnun autoillessa, ja sitä kyllä Italiassakin kaipaisin! Julkisessa liikenteessä kokee sitten noita toisenlaisia seikkailuja kyllä.
Jokainen voi tehdä ympäristön eteen jotain – ja monet aika paljonkin. Mutta realismihan se tulee vastaan juuri näissä tilanteissa, kun on perhettä, sukua ja ystäviä ympäri maailmaa. Olen aika helposti syyllistyvää sorttia, mutta hyvillä mielin kannustan teitä toki Italian-matkailuun! 😉 Italiassa sitä lähimatkailtavaa riittää, enkä sano, etteikö Suomessakin, mutta Italiassa pienet kylätkin ovat jotenkin leimallisemmin omanlaisiaan, jokaisella on omat paikalliset erikoisuutensa, kyläjuhlansa jne.
Kirja ja keittiö
Ai niin, oletteko muuten jo ehtineet lukupiirissä keskustella siitä Catozzellan kirjasta? Minä en jotenkin päässyt siihen ollenkaan mukaan, vaikka ehkä kolmasosan kirjasta luinkin. En oikein löytänyt kirjasta sellaisia kaunokirjallisia ansioita, että olisin vaivautunut lukemaan sitä loppuun, kun tarinan loppuratkaisu ja tarina muutenkin oli jo tiedossa… Tarina sinänsä toki on kertomisen arvoinen. Mutta en sano muuta, etten mene tuomitsemaan kirjaa, jota en ole kokonaan lukenut!
Viiru
Vihdoin vastaan tähänkin, kun on pitkään ollut mielessä :). En tuolloin huhtikuussa ehtinyt lukupiiriin paikalle, kun seuraavan päivän dedis painoi päälle, mutta Whatsappiin laitetun tiivistelmän perusteella varsinkin päähenkilöstä oli tykätty. Itse en tuntenut tarinaa sen tarkemmin, joten jännitin loppuun asti, miten tässä käy. Itse upposin tarinan maailmaan, joka monilla tavoin oli itselleni vieras. Enpä ole tainnut aiemmin lukea tarinaa, jossa mielikuvitukseni kansoittavat pelkästään tummaihoiset henkilöt. Monissa nettiarvosteluissa tätä kommentoitiin vähän banaaliksi (kuten sinäkin mainitsit kaunokirjallisten ansioiden puutteet), mutta meikäläisen vähän puutteelliselle kielitaidolle tämä taisi olla oikein passeli :D. Tosin varmaan ihan hyvä, ettet lukenut loppuun asti… Lopun ihmissalakuljetuskuvaukset oli sen verran rankkaa luettavaa, että oikein pahaa teki. Vaikka pitkän pakomatkan vaikeudet on periaatteessa tiedossa, kyllä ne tulee ihan eri tavalla iholle, kun ne tapahtuvat päähenkilölle, jonka unelmia ja tavoitteita on koko kirjan ajan päässyt seuraamaan.
Kirja ja keittiö
Kiinnostavaa kuulla! Eipä tarina minullekaan ollut sen tutumpi kuin että huonosti siinä käy. Ja ehkä sitten tosiaan ihan hyvä, etten päässyt loppuun asti. Ehkä sekin siinä muuten ahdisti jo etukäteen eikä houkutellut jatkamaan. Aivan liian vähän tulee luettua mitään Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta (no, eipä tule itse asiassa mieleen juuri mitään ainakaan viime vuosina luettua), joten se tässä kyllä oli kiehtovaa. Tyyli sitten kiehtoi vähemmän.
Leena Laurila
Puolustan Sisilian junayhteyksiä. Olen kulkenut junalla Messinasta Palermoon ja takaisin vailla ongelmia, edes aikataulullisia. Tästä esittelemästäsi kirjasta minua houkuttelisivat erityisesti Puolan ikimetsät, nuo vähenevät luonnon aarteet. En vain tiedä, uskaltaisinko. Saan aina raahata mökkiläismieheni matkoille, mutta luonto on meille ehdottomasti yhteinen kiinnostuksen kohde. Toinen juttu, mikä muodostaa pienen henkisen muurin, on kieli. On jotenkin pelottavaa olla maassa, jossa ei tajua mitään kielestä, kuten Venäjällä tai Kiinassa. No Venäjällä ei tässä elämässä enää tule käytyä…
Kirja ja keittiö
Me tutkimme juuri Trenitalian sivulla Messinan ja Trapanin välisiä junayhteyksiä, ja matkan kesto on 8–9 tuntia (välimatkaa reilu 300 km). Vaihtoja tulee matkalla useita. Mutta Sisilian kiertomatka pitäisikin sitten suunnitella kulkuyhteyksien mukaan, kyllä se tietenkin onnistuisi. Messinasta Palermoon näyttäisikin olevan paremmat yhteydet.
Mulla on ihan sama juttu kielen kanssa! Ja vaikka osaisinkin kieltä edes jotenkin, olen ihan tosi arka puhumaan. Minulle tulee turistina helposti epämukava ja tungetteleva olo, en tiedä miksi. Ihailen niitä ihmisiä, jotka reippaasti vain menevät ja tekevät, kiertävät maailmaa ja ovat aina kuin kotonaan.