Domenico Starnone: Paljastus – Kuka osaa säilyttää salaisuuden?

Onko luottamus suurin rakkauden osoitus?

Domenico Starnonen Paljastus (Confidenza 2019, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, WSOY 2021) on kertomus Pietrosta, nuoresta opettajasta, joka rakastuu opiskelijaansa Teresaan. Suhde päättyy, mutta ei koskaan unohdu. Pietroa ja Teresaa sitovat ikuisesti toisiinsa salaisuudet, jotka he paljastivat toisilleen suhteensa aikana.

Italiasta suomennettua kaunokirjallisuutta ei kovin paljon uutuuskirjojen joukossa ole. Kaikki käännökset ovat aina harvinaista herkkua! Ja sitten ovat erikseen vielä nämä todella odotetut uutuudet, kuten tämä Domenico Starnonen Paljastus. Olen aiemmin lukenut Starnonelta suomennetut teokset Solmut ja Kepponen, joista pidin aivan valtavasti. Mutta nyt seuraa ikävä paljastus minulta: tästä uusimmasta en valitettavasti pitänyt ollenkaan niin paljon.

 

Attenzione: sisältää juonipaljastuksia!

Rakkaus?

Ajattelin ensin kirjoittaa, että Paljastus on analyysi eräästä (pitkäikäisestä) avioliitosta, mutta eihän se pidä yhtään paikkaansa. Kirja on enemmän analyysi – tai no, kuvaus – sen päähenkilöstä, Pietrosta. Juonen tasolla kirjassa tapahtuu oikeastaan vain juuri se, minkä kirjan takakansi lupaa: Lukion opettajalla Pietrolla ja hänen opiskelijallaan Teresalla on kiihkeä ja riitaisa suhde. Erään riidan päätteeksi Pietro ja Teresa päättävät paljastaa toisilleen jonkin todella häpeällisen salaisuuden, jota he eivät ole koskaan kertoneet kenellekään muulle. aKäy kuitenkin niin, että pian paljastusten jälkeen pari eroaa. Pietro löytää itselleen uuden rakkauden, Nadian, jonka kanssa hän perustaa perheen ja vanhuuden päiville asti kestävän avioliiton. Teresa tulee kuitenkin aina välillä kummittelemaan keskelle Pietron rauhallista perhe-elämää ja nousukiitoista uraa. Voiko Pietro luottaa siihen, ettei Teresa paljasta salaisuutta kenellekään ja tuhoa kaikkea?

Kiinnostava asetelma, tästähän voi kehkeytyä vaikka mitä! Paitsi ettei oikein kehkeydy. Lähes koko kirjan ajan huomio on minäkertoja-Pietrossa, josta en saa otetta. Kirja alkaa kiinnostavasti rakkauden olemuksen pohtimisella, mutta hyvin pian sen jälkeen sekä Teresa-suhteen alku että loppu on kuvattu, kuvaan astuu ”Teresan täysi vastakohta” Nadia ja asetelma onkin pedattu. Paljastaako se Teresa nyt sitä salaisuutta vai ei ja meneekö kaikki pieleen? Sitä sitten arvuutellaan loppuaika.

”Miten outoja tepposia ihmisen mieli tekeekään, sitä toivoo toiselle hyvää, vaikka ei enää tätä rakastakaan, toivoo toiselle pahaa, vaikka tätä yhä rakastaakin. Minulle on käynyt juuri näin ja siksi olen parhaani mukaan koettanut välttää koko sanaa, en oikein ymmärrä, mitä tehdä ylimaallisella rakkaudella, turvallisella rakkaudella, päällekäyvällä rakkaudella, puhdistavalla rakkaudella, pateettisella rakkaudella –”

Pietron kukoistava ura on yksi kirjan juonteista, joka sekin tosin vertaantuu Nadiaan ja Teresaan: Nadian ura kuihtuu, Teresan ura on hurjassa kiidossa. Nadian kanssa Pietron ei tarvitse kilpailla, Nadia uhraa itsensä perheelleen, kun taas Teresan kanssa Pietrolla on pieni kilpailuasetelmakin. Muuten aika kuluu Pietron naispohdiskeluihin: hän ei tosiaan ymmärrä, mitä tehdä ”erilaisilla rakkauksilla”. Läheiseksi käyvä naiskollegakin kiinnostaa, oman vaimon ja Teresan ohella. Lukijana minullekin tuli sellainen olo, etten oikein tiedä, mitä tehdä tämän kaiken kanssa. Mikään ei oikein johda mihinkään.

Kirjan lopussa saadaan lukea vielä Pietron aikuisen tyttären ja Teresan kertomukset. Teresan kertomuksen loppu paljastaa, että jotain pahaenteistä – kiinnostavaa! – saattaisi olla vielä luvassa, mutta sitten kirja jo loppuukin.

Luottamus?

Kirjan italiankielinen nimi Confidenza (luottamus) ottaa kirjaan vähän tai ehkäpä jopa ihan eri kulman kuin suomenkielinen Paljastus: kyse ei ole paljastuksista itsestään, vaan siitä, että luottamus Pietron ja Teresan välillä todella säilyy vuosista, välimatkasta ja kaikesta huolimatta – kumpikaan ei siis paljasta toisen salaisuutta kenellekään. (Tämä on muuten ainoa juonipaljastus, jonka kirjasta ylipäätään voi tehdä.)

Mitä se sitten kertoo Pietrosta ja Teresasta? Että molemmat pelkäsivät niin paljon omasta puolestaan, että pitivät suunsa kiinni? Vai kunnioituksesta toista kohtaan, siis aidosta luottamuksesta? Luottamusko siis oli aidon rakkauden osoitus: luotto toiseen, että voi kertoa tälle salaisuuden ja luotto siihen, ettei tämä koskaan paljasta sitä kenellekään? Pietrolle vaimo Nadia ei ole tällaisen luottamuksen arvoinen, sillä heidän avioliitossaan näyttää olevan paljon asioita, joista ei puhuta. Teresa puolestaan kertoo, että Pietro on ollut hänelle ainoa todellinen rakkaus.

Mutta mitä nämä paljastukset ovat olleet? Luin kirjan loppuun odottaen saavani tietää, mutta mikä pettymys: niitä ei paljastettu! Melkein suutuin tästä! Olisiko minun todella pitänyt kiinnostua näistä henkilöistä ja tästä soutamisesta ja huopaamisesta, kun en edes saanut tietää, mitä niin järkyttävän häpeällistä nämä kaksi henkilöhahmoa ovat tehneet? Ja mikä antikliimaksi: seitsemänkymppinen Teresa ei kirjan lopussa edes itse muista, mitä paljastukset olivat! Ehkä olen lapsellinen ja takerrun epäolennaisuuksiin, mutta minua turhautti tämä jotenkin aivan valtavasti. Olisiko Starnone voinut kirjoittaa jonkin ihan toisen tarinan, kun ei kerran itsekään kyennyt keksimään, mistä tässä kaikessa oli kyse? Vai oliko se kirjan suomenkielinen nimi, joka johti minua harhaan?

Ymmärrän, että paljastusten sisältö on toisarvoista sen rinnalla, mitä niiden kertominen ja etenkin salaisuuksien pitäminen kertovat päähenkilöiden välisestä suhteesta. Varmaan meistä jokaisella on salaisuuksia, joiden kertominen jollekulle on suuri luottamuksen osoitus. (Mutta silti: kuinka monella meistä ne ovat niin karmeita kuin Pietron ja Teresan salaisuuksien annetaan ymmärtää olevan? Ymmärsin, että asioiden paljastuminen olisi vaikuttanut ikävällä tavalla esimerkiksi Pietron uraan ja avioliittoon, eli kyse ei voi olla mistään pikku törttöilystä.) Jonkun toisen kirjailijan kohdalla olisin kohauttanut olkiani: jaaha, tällainen kirja tällä kertaa. Juuri Starnonen kohdalla kirja oli kuitenkin pieni pettymys.

Kirjaan liittyvä resepti: paprika–munapannu