Cristina Caboni: Kuka sinä olet, Clarice? Kätketyn kirjeen salaisuus
Cristina Cabonin Kuka sinä olet, Clarice? Kätketyn kirjeen salaisuus (La rilegatrice di storie perdute 2017, suom. Osmo Korhonen, Impromptu Kustannus 2020) yhdistää historiallisen romaanin, salapoliisitarinan, kirjamaailman ja Rooma-romantiikan aineksia kunnon romanttiseksi viihdekirjaksi. Se on kivan kevyttä kirjakarkkia kirjamaailmasta kirjojen ystäville.
Valittelin aiemmin, miten tylsää luettavaa olin valinnut itselleni joululomaksi. Umpitylsän ja huonosti kirjoitetun tiiliskiviromaanin lisäksi lomalaukusta löytyi kuitenkin myös tämä Kuka sinä olet, Clarice? Vaikka vähän vastustelin sen hieman viihteellis-romanttishenkistä hömpähtävyyttä (onpa minusta tullut valikoiva ja valittava lukija!), se kyllä imaisi minut alun jälkeen niin mukaansa, että huomasin lopulta lukeneeni lähes koko kirjan yhden päivän aikana. Alkuvuoden kirjeteema jatkuu tässäkin romaanissa.
Attenzione: sisältää juonipaljastuksia!
Kirjakarkkia
Kirja- ja kirjemaailman mysteerejä: Roomalainen kirjastonhoitaja Sofia Bauer löytää antikvariaatista ostamansa kirja-aarteen kanteen kätketyn kaksisataa vuotta vanhan kirjeen, jonka salaisuutta hän alkaa selvittää. Kirjeen kirjoittaja on 1800-luvulla elänyt kirjansitoja Clarice. Kirje vihjaa, ettei ole ainoa laatuaan, vaan Clarice on kirjaillut niitä useammankin. Vaan mistä ne löytyvät, ja mitä Claricen tarinan takaa paljastuu? Mitä hän on halunnut kirjeillään viestittää?
Tarina sijoittuu sekä nykypäivän Roomaan että 1800-luvun Wieniin. Mukana Claricen salaisuutta selvittämässä ovat kohta jo eläköityvä antikvariaatin myyjä Andrea Vinci sekä käsialatutkija, salaperäinen ja komea Tomaso Leoni. Kirjeen mysteerien selvittelyn ohessa sekä Sofian että Claricen rakkauselämätkin – tietenkin – kaipaavat selkeyttä. Heidän kerrontalinjansa kulkevat kirjassa rinnakkain, kunnes lopussa kohtaavat.
Kuka sinä olet, Clarice? on kirja kirjoista ja kirjamaailmasta, ja sellaisena aikamoinen unelma kirjojen ystävälle. Sen henkilöhahmot ovat ihmisiä, jotka todella rakastavat kirjoja ja tekstejä ja ovat pyhittäneet niille koko elämänsä.
”Sofia meni takaisin sisään, ja siirryttyään kirjastoon hän tunnisti heti sisällä leijuvan tutun tuoksun, se lähti vanhoista kirjoista ja niiden nahkaisista kansista. Tuoksu oli aina saanut Sofian hyvälle tuulelle, ja mieltymys kirjoihin oli vaikuttanut vahvasti myös hänen elämänvalintoihinsa.”
Jokainen luku alkaa kirjallisuussitaatilla, joita on Marcel Proustista Toni Morrisoniin. Kirjallisuusviittausten lisäksi kirja vilisee kirjastoja, antikvariaatteja, kirjahuutokauppoja ja kalligrafian, vanhojen kirjojen kunnostuksen ja kirjansidonnan kuvauksia. Jos silmäkarkin ohella on sellainen sana kuin kirjakarkki, tämä väriltäänkin pinkki kirja taitaa olla juuri sitä!
Rooma-romantiikkaa
En tiedä, miten paljon on mieltä niputtaa kirjoja aina johonkin genreen, mutta toisaalta genrejä on välillä kiinnostavaa pohtia. Kuka sinä olet, Clarice? paljastuikin lukiessa kunnon romanttiseksi viihdekirjaksi, mitä en jostain syystä ollut osannut tässä mittakaavassa odottaa.
Genrepiirteitä piisaa: Päähenkilönä on nuori, elämässään vähän eksyksissä oleva kaupunkilainen nuori nainen, joka on pettynyt niin parisuhteeseensa kuin uraansakin. Hän irtisanoutuu molemmista ja alkaa etsiä omaa, todellista itseään. Komea, karismaattinen, traagisen taustansa takia vaikeileva mies, johon päähenkilönainen rakastuu, esitellään heti kirjan alkusivuilla. Aluksi he vieroksuvat toisiaan, tietenkin, vaan eiköhän lempi sitten leimahda. (Tämä tuskin on suurikaan juonipaljastus.)
Minulle varsinaisten rakkaustarinoiden sijaan romantiikkaa kirjaan toi kirjamaailma antikvariaatteineen ja kirjahuutokaupponeineen sekä kiehtovat kirjansidonta ja grafologia eli käsialantutkimus. Kuinkahan monissa kirjoissa selvitetäänkään vanhojen kirjeiden salaisuuksia (yksinomaan tässä viihdekirjoja käsittelevässä postauksessa listasin niitä useita!) – aihe on kirjaimellisesti aika pölyttynyt. Tässä kirjassa kuitenkin aiheen ympärillä pyörittiin myös muuten, ja onnistuinpa oppimaan kirjeistä ja kirjoista jotain uuttakin. Se oli yksi syy, miksi tämä kirja kiehtoi ja veti mukaansa.
Toinen romantiikkaa minulle tarjonnut aihe oli tietysti kirjan yksi tapahtumapaikka Rooma ja erityisesti sen upea kaupunginosa Coppedè, jossa Sofia viihtyi. Olen itse ollut niin tyypillinen Rooman-turisti, että Coppedè on ollut kaukana turistitaipaleeni ulkopuolella. Mutta ei ole enää, sillä jos joskus vielä pääsen Roomaan, käyn katsastamassa paikan ensi tilassa!
Genrepiirteenä pidän myös sitä, että henkilöhahmot kirjassa ovat vähintäänkin litteähköjä. Etenkin pahismiehet Claricen tarinalinjassa tuovat mieleen jopa sadun, kuten hyljeksitty Claricekin, joka asuu pahojen ihmisten ympäroimänä synkässä linnassa. Vain lempeä kirjansitoja ymmärtää herkkää pikkutyttöä. Vähän resuinen ja yksinkertainen mutta hyväsydäminen käsityöläinen tuntuu melkein joltain Disney-hahmolta.
Mutta ei se mitään. Kuka sinä olet, Clarice? oli lukukokemuksena nimenomaan viihdyttävä, omassa genressään minusta erittäin onnistunut. Italian kielestä pitää kääntää myös tällaista kevyempää kirjallisuutta, ihan kaikenlaisia kirjoja!
Kirjaan liittyvä resepti: Italian isoäidin piirakka
4 kommenttia
Viiru
Tuo kirjojen täyttämä maailma vaikuttaa minustakin hyvin viehättävältä :). Ja tosiaan pikkuisen erilaiselta kuin se tavallinen ”löysin vintiltä kadonneen tätini salaperäisen kirjeen” -tarina :D. Pieni hömppä tekee toisinaan ihan hyvää! Ihanaa kun tarina lähtee vetämään ja vie mukanaan :). Itselläni on nyt menossa 1. maailmansotaan ja Friulin vuoristokyliin sijoittuva Fiore di Roccia, joka sekin on nyt pienten käynnistelyvaikeuksien jälkeen lähtenyt vetämään mukavasti (ja käynnistelyvaikeudet siis olivat ihan itsestäni eivätkä kirjasta johtuvia) :). Kiinnostuksella muuten odotan, mitä ajattelet Treno dei bambini -kirjasta, josta mainitsit alkuvuoden kirjakattauspostauksessa :). En ole itse lukenut sitä, mutta lukupiirin tädit ovat kehuneet sitä kovasti. Tositarinoihin tai ainakin todellisiin olosuhteisiin perustuvat kirjat vaikuttavat olevan erityisesti lukupiiriläisten mieleen :). Ja onhan se itselleni tosi kiehtovaa, kun lukupiirin myötä meikäläinen on päässyt tutustumaan mm. roomalaisen runoilijan lapsuuteen, Italiaan vanhustenhoitajiksi tulleiden romanialaisnaisten olosuhteisiin ja nyt palaseen unohtunutta sotahistoriaa (Fiore di Roccia kertoo siis vuoristokylien naisista, jotka pestattiin kuljettamaan ammuksia ja ruokaa vaikeakulkuisessa vuoristossa sijaitseville rintamalinjoille 1. maailmansodan aikana).
Kirja ja keittiö
Kyllä hömppä tekee joskus hyvää, jos se ei kuitenkaan ole liian hömppää 😀 Harlekiini-tyylisissä tarinoissa menee ehdottomasti minun rajani, sellaista en vaan pysty lukemaan (enää, joskus teininä kyllä luin). Eikä tämä onneksi ollut tuhannes mainitsemasi tavallinen kirjetarina, hohhoi! (Itsehän odotan kovasti, että joskus löytäisin tällaisen salaperäisen kirjeen ja minulle paljastuisi, että perin linnan Toscanasta.)
Kirjallisuus on ihan parasta maailmojen avartamista, ja minulle se on ollut korvaamaton väline Italiaan tutustumisessa. Fiore di Roccia on minulle ihan uusi, samoin kirjailija Ilaria Tuti. Kiinnostavaa! Näköjään kirja löytyy muuten italiaksi Helmet-kirjastoistakin. Vielä enemmän pitäisi seurata Italian kirjakenttää ja kirjallisuuskeskusteluja. Minäkin tarvitsisin tuollaiset lukupiirin tädit elämääni 🙂 Lasten junasta aion ehdottomasti kirjoittaa suomennoksen ilmestymisen jälkeen!
Viiru
Hei nyt olisi tarjolla lukupiirivinkki ihan näin etänä 🙂 Valittiin huhtikuun alun tapaamista varten kirjaksi Giuseppe Catozzellan Non dirmi che hai paura, joka on suomennettu nimellä Et kai vain pelkää?. Tätä kirjaa meille suositteli yksi kirjaston työntekijöistä (samalta kirjailijalta on myös viime vuonna ilmestynyt Italian historian naisista kertova Italiana, mutta sitä ei ole ainakaan vielä suomennettu). Helmetistä näyttäisi löytyvän useampi kappale, eli jos muilta lukemisiltasi ehdit, niin tässä olisi yksi tarjokas :). Voin sitten kertoa lukupiiriläisten tuomion (ja tietysti omani) hehe.
Kirja ja keittiö
Kiitos hyvästä vinkistä, tätä kirjaa en ollut aiemmin bongannut! 🙂 Laitoin kirjan heti varaukseen. Minulla on ollut vähän lukujumia ilmassa, kun huomio on valitettavasti mennyt uutisten lukemiseen ja ajatukset ovat olleet muualla. Mutta tämä meni lukulistalle nyt, ja jaetaan sitten siitä ajatuksia! Pitäisipä itsekin perustaa italialaisen kirjallisuuden lukupiiri.