-
Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän – Taivaan nälkä
”Jokainen ihmisten välinen liitto on valon ja varjon liitto.” Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän (Divorare il cielo 2018, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Aula & Co 2021) on kertomus nuoruudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja vihollisuudesta. Kirjan nuoret Teresa, Bern, Tommaso ja Nicola etsivät paikkaansa ja yhteyttä toisiinsa. Nuoruuden innossaan ja idealismissaan he tulevat samalla sekaantuneeksi itseään isompiin ja vaarallisiin tapahtumiin. Jes, kerrankin onnistuin lukemaan jonkin uutuusteoksen ihan tuoreeltaan! Jopa taivas on meidän ilmestyi nyt elokuussa ja oli minulle syksyn odotetuin uutuuskirja. Se on aika tiiliskivi: melkein 600 sivua pientä pränttiä, mutta sen verran hyvin se piti otteessaan, että luin sen yhden viikonlopun aikana. Kirja oli vangitseva – sana, joka sopii myös…
-
Kevyttä kesälukemista Italiasta – 20 ideaa
Italia on suosittu valinta rakkausromaanien tapahtumapaikaksi. Ja onhan se totta, että esimerkiksi Rooma, Firenze, Venetsia, Amalfi, Capri ja Toscana herättävät romanttisia mielikuvia tai saavat ainakin haaveilemaan omasta Italian-matkasta. Rakkauden kesän 2021 (?) kunniaksi kokosin tähän postaukseen listaksi kevyttä kesälukemista Italiasta. Nämä kirjat menevät viihdekirjallisuuden kategoriaan, ne ovat toisin sanoen siis ”romanttista hömppää”. Luvassa on siis särkyneitä sydämiä ja uusia alkuja – mikä siinä onkin, että niin monessa kirjassa sankaritar kyllästyttyään entiseen elämäänsä muuttaa juuri Italiaan? (Ihan kuin ajatus ei koskaan olisi itselläni käynyt mielessä…) Toinen viihdekirjallisuuden klassinen asetelma on jokin menneisyyden paljastus tai yllätys, joka johdattaa päähenkilön Italiaan (tätä käännettä omassa elämässäni vielä odotan: yllätysperintönä linna Toscanasta!). Listasin tähän postaukseen…
-
Domenico Starnone: Paljastus – Kuka osaa säilyttää salaisuuden?
Onko luottamus suurin rakkauden osoitus? Domenico Starnonen Paljastus (Confidenza 2019, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, WSOY 2021) on kertomus Pietrosta, nuoresta opettajasta, joka rakastuu opiskelijaansa Teresaan. Suhde päättyy, mutta ei koskaan unohdu. Pietroa ja Teresaa sitovat ikuisesti toisiinsa salaisuudet, jotka he paljastivat toisilleen suhteensa aikana. Italiasta suomennettua kaunokirjallisuutta ei kovin paljon uutuuskirjojen joukossa ole. Kaikki käännökset ovat aina harvinaista herkkua! Ja sitten ovat erikseen vielä nämä todella odotetut uutuudet, kuten tämä Domenico Starnonen Paljastus. Olen aiemmin lukenut Starnonelta suomennetut teokset Solmut ja Kepponen, joista pidin aivan valtavasti. Mutta nyt seuraa ikävä paljastus minulta: tästä uusimmasta en valitettavasti pitänyt ollenkaan niin paljon. Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Rakkaus? Ajattelin ensin kirjoittaa, että Paljastus on…
-
Alberto Moravia: Keskipäivän aave – Kuka parisuhteessa kummittelee?
Kun rakkaus muuttuu halveksunnaksi, parisuhteelta putoaa pohja ja unelmat särkyvät. Mikä pelastaisi parin kielteisten ajatusten kierteeltä? Alberto Moravian Keskipäivän aave (Il disprezzo 1954, suom. Kai Vuosalmi, Tammi 1956) on tutkielma eräästä avioliitosta 1950-luvun Rooman ja Caprin maisemissa. Elokuvakäsikirjoittaja Riccardo Moltenin avioliitto ja sen yhä pahenevat ongelmat kietoutuvat yhteen Odysseus-käsikirjoituksen kanssa. Avioliittokriisi ja elokuva saavat lopulta yllättävän loppuratkaisun. Lähestyvä Halloween vei ajatukseni aaveisiin ja tähän Moravian klassikkoon, joka oli minulta edelleen lukematta. Aiemmin olen kirjoittanut Moravian Kahdesta naisesta. Se kertoo sodasta eli ihmisistä poikkeusoloissa ja on siis aihepiiriltään hyvin erilainen kuin avioliittokuvaus Keskipäivän aave – ellei avioliittoa sitten pidetä poikkeusolona. Itse asiassa avioliittokriisikään tuskin on mikään poikkeusolo. Keskipäivän aave menee hyvin…
-
Domenico Starnone: Solmut – Kuka kertoo totuuden avioliitosta?
Kipeät kirjeet pöytälaatikosta, arkaluontoiset valokuvat salakätköstä, viimeisetkin luurangot kaapeista. Mitä paljastuu vanhan avioparin elämästä, kun menneisyys heitetään yhtäkkiä heidän silmilleen? Domenico Starnonen Solmut (Lacci 2014; suom. Leena Taavitsainen-Petäjä 2018) kertoo vanhasta avioparista Vandasta ja Aldosta. Kaikki on parilla ainakin näennäisesti hyvin: aikuiset lapset ovat jo omillaan ja menneet kriisit on selätetty. Yllättävät tapahtumat parin vanhoilla päivillä tuovat kuitenkin päivänvaloon vaikean menneisyyden, jonka jokainen perheenjäsen näkee omalla tavallaan. Domenico Starnonelta on suomennettu kaksi teosta, tämä Solmut ja uudempi Kepponen tältä vuodelta. Kepposkirjasta tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin, mutta avataan nyt hieman Solmuja. Sitä oli kiinnostava alkaa lukea, sillä sitä on luonnehdittu Elena Ferranten Hylkäämisen päivien sisar(vai veli?)teokseksi ja Starnonen vaimoa Anita Rajaa…
-
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät – Mitä avioerosta seuraa?
Mies lähtee, mielenterveys lähtee. Nainen jää kotinsa ja kehää kiertävien ajatustensa vangiksi, ulospääsyä ei ole. Miten ikinä erosta voi selvitä? Elena Ferranten Hylkäämisen päivät (Avain 2004 / WSOY 2017; I giorni dell’abbandono, suom. Taru Nyström) kertoo Torinossa asuvan Olgan maailman romahtamisesta hänen miehensä Marion lähdettyä toisen naisen matkaan. Olgan mieli järkkyy, hänen poikansa ja koiransa sairastuvat ja erikoiseen naapuriin tutustuminen mutkistaa kuvioita entisestään. Elena Ferrante tuskin esittelyjä kaipaa. Tai no – esittelyä hän ehkä nimenomaan kaipaisi, hänen oikeaa nimeään ja henkilöllisyyttään ei nimittäin varmaksi tiedetä. Ferranten (peite)nimi on kuitenkin tuttu viime vuosilta ylistetystä Napoli-sarjasta kertovista monista lehtiartikkeleista ja kirja-arvosteluista. Minäkin olen sarjan kirjat lukenut enkä osaa sanoa niistä mitään, mitä ei olisi…
