Rakastettu ja kiistelty klassikko: tiramisù
Olen onnistunut kirjoittamaan italialaisesta ruoasta yli kolme vuotta kajoamatta vielä kertaakaan siihen kaikista ilmeisimpään, kun jälkiruoista puhutaan. Voisiko se olla panna cotta? Tai gelato? Ehkä, mutta tunnetuin taitaa kuitenkin olla tiramisù.
Tiramisù ei juuri esittelyjä kaipaa. Se on Suomessakin yksi ravintoloiden perusjälkiruoista. Italiassa se ei ole mitään hienosteluruokaa vaan yleensä rentojen pizzerioiden tai trattorioiden jälkiruokalistalla. Kotona tiramisùn voi tehdä niin monella tavalla kuin Italiasta löytyy mammoja ja nonnia sitä tekemään.
Tiramisù-reseptien yhteydessä mainitaan usein nimen merkitys: tiramisù tarkoittaa kirjaimellisesti ”nosta minut ylös”, tira-mi-sù. Eikä se ole mitään kaunokieltä, vaan esimerkiksi meidän pikku Signorinon ensimmäisiä italiankielisiä lauseita, ihan käypää arkikieltä siis. Kävelemään opetellessaan hän kellahteli kumoon milloin mihinkin ja huuteli sitten isälleen ”tiijamifuu!”.
Tiramisùn nostattava vaikutus perustuu tietysti kahvin ja sokerin yhdistelmään ja epäilemättä myös jälkiruoan energiapitoisuuteen – unohtamatta pientä alkoholilurahdustakaan. Tiramisù toki nostattaa tunnelmaa aikuisellakin silloin, kun kaipaa hieman piristystä, per tirare su il morale. Nostaako tiramisù siis myös moraalin tasoa?!
Entä mistä tiramisù on peräisin? Italiassa kiistellään monien klassikon asemaan nousseiden ruokalajien alkuperästä, eikä tiramisù ole tästä poikkeus. Kaikki tietysti haluaisivat rakastetun julkkiksen omakseen! Kiistaa käydään Veneton ja Friuli-Venezia Giulian alueiden välillä – ehkä joku muukin on yrittänyt päästä kiistan osapuoleksi.
Minä käännyin nyt Veneton puoleen, sillä Venetsiaan sijoittuvassa romanttis-fantastisessa romaanissa Lasisessa merenneidossa juotiin joka käänteessä kahvia ja kaivattiin jatkuvasti tukea ja nostajaa milloin minkäkin sokkelokujan kulmaan tuupertumisen jälkeen. Eikä tiramisù suinkaan ole jälkiruoista vähiten romanttisinkaan!
Tiramisù (iso vuoallinen)
Kun kysyin Signorelta, voisinko kirjoittaa hänen tiramisunsa ohjeen blogiin, hän hämmentyi hieman. Tiramisù kun on yksi niitä italialaisia ruokalajeja, jotka tehdään a occhio, ”silmän mukaan” eli silmämääräisesti. Ei siis kannata pingottaa liikaa mittojen kanssa, hyvää siitä tulee joka tapauksessa! Sitä, mistä tykkäät erityisesti, voit laittaa vähän reilummin.
Huom. Tiramisù on kaikkien suosikki, mutta kahvi ja etenkään alkoholi eivät tietenkään sovi ihan pienimmille. Meillä lastenversio tehdään niin, että keksit kastetaan kaakaoon. Italiassa käytetään myös Orzo Bimbo -nimistä, ohrapohjaista ”kahvia” lastenversioon. Sitä saa tilata esim. Italian herkut -kaupasta.
- 400 g savoiardi-keksejä
- 120 g sokeria
- 4 isoa, mahdollisimman tuoretta munaa tai 5 pientä
- 500 g mascarponea
- 300 ml espressoa + (1 rkl sokeria kahvin makeutukseen)
- 1 shottilasillinen rommia, marsalaa tai grappaa (voi myös jättää pois)
- (vaniljaa tangosta tai aromina)
- tummaa kaakaojauhetta
- Valmista kahvi.
- Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset kahteen eri kulhoon.
- Vaahdota keltuaiset ja puolet sokerista sähkövatkaimella. Kun vaahto alkaa olla vaaleaa, lisää joukkoon mascarpone vähän kerrallaan ja jatkaa vatkaamista. Mausta halutessasi vaniljalla.
- Puhdista vatkaimet ja vaahdota valkuaiset ja puolet sokerista toisessa kulhossa. Vaahto on valmista, kun se pysyy nurinperin käännetyssä kulhossa.
- Yhdistä valkuaisvaahto kolmessa osassa mascarponeseokseen varovasti ylhäältä alas nuolijalla käännellen.
- Kaada kahvi kulhoon, lisää alkoholi ja makeuta halutessasi sokerilla. Kahvi ei saa olla tulikuumaa, sillä kun myöhemmin kastat keksejä siihen, kuumassa kahvissa ne muuttuvat hetkessä ikäväksi mössöksi.
- Ota esiin vuoka (meillä 26 x 26 cm). Mitä pienemmän vuoan valitset, sitä korkeampi tiramisusta tulee.
- Peitä vuoan pohja mascarponetäytteellä. Kasta savoiardikeksit hetkeksi kokonaan kahviseokseen ja asettele ne täytteen päälle. Jatka täytteen ja keksien kerrostamista näin, kunnes kaikki keksit on käytetty. Asettele keksit ristikkäin eli eri kerroksilla eri suuntiin.
- Päällimmäiseksi tiramisuun tulee mascarponetäytekerros. Tupsuttele sen päälle reilusti tummaa kaakaojauhetta.
- Malta mielesi ja anna tiramisun vetäytyä jääkaapissa ainakin kolme tuntia tai vaikka yön yli. Jos annat tiramisun vetäytyä kauan, voi olla parempi koristella se kaakaojauheella vasta juuri ennen tarjoilua, jotta kaakaojauhe ei vety rumasti.
Jälkiruoka päättää aterian, ja kirjoittaja siirtyy kesälomalle. Blogi lomailee pitkälle heinäkuuhun, mutta Instagramiin saatan innostua päivittämään jotain lomaisaa – ehkä. Buona estate a tutti!
Reseptiin liittyvä kirja: Marika Riikonen – Lasinen merenneito
4 kommenttia
Viiru
Mieheni mielestä on tosi outoa, että teen tiramisuni usein syvään lasikulhoon enkä neliskanttiseen uunivuokaan. Alun perin ratkaisu on varmaan ollut käytännöllinen (iso lasikulho sattui löytymään kotoa), mutta tykkään kyllä itse siitä, että kerrokset näkyvät kauniisti kulhon sivuilla :). Olen tehtaillut tiramisua välillä jouluksi, välillä synttäriksi ja aina se maistuu kaikille. Tiramisu ei muuten ole moksiskaan pakastamisesta, joten olen joskus tehnyt koko annoksen puoliksi kahteen muoviastiaan ja sitten pakastanut toisen. Ei tule sitten itse syötyä kaikkea kerralla :D. Sitten vaan jääkaappiin tai pöydälle sulamaan, kun tulee vieraita, eikä pieni kohmeisuuskaan haittaa syödessä 🙂
Ihanaa lomaa ja heinäkuussa nähdään taas :)! Niin kuin täällä Italiassa sanotaan, ”Ogni tanto ci vuole”. Ja kirja- ja ruokabloggaajallehan on hyvin tärkeä päästä lukemaan ja syömään rauhassa, mistä niitä uusia ideoita muuten tulisi ;). Millä suunnilla tulette tällä kertaa liikkumaan Italiassa?
Kirja ja keittiö
No mutta tuostahan tulee takuulla kaunis tiramisu! Kieltämättä tavallisessa uunivuoassa tiramisusta tulee lautaselle leikattuna aika tylsä länttyrä. Mutta pääasia onkin tietysti maku. Ja pakastusvinkki on erinomainen, nimittäin tiramisua todella on mahdoton vastustaa. Minulla tosin on paha tapa käydä välillä makeanhimossa penkomassa pakastinta itsekin vierasvaran varalta… Mutta noin niin kuin muuten toimiva vinkki 😀 Ja jos noin koko annoksen pakastaa valmiina kahdessa osassa, ehkä sitä toista osaa sentään en kehtaisi syödä…
Kiitos ja ihanaa kesää myös, Italiaan tai Suomeen tai minne tahansa muuallekin! 🙂 Olemme pidemmän ajan Genovassa, mutta myös muutaman päivän Roomassa ja Firenzessä – ja Milanossa pitää piipahtaa ainakin sen aina pakollisen Malpensan verran. Junalippuja on siis ostettu kasapäin. Suunnitelmissa on todellakin ruokainspiraation hakeminen, ja laukkuun on pakattu luettavaakin, tosin pedagogisessa hengessä nyt pelkästään sitä italiankielistä. Ja saa muuten vinkata, jos on jotain Rooma- tai Firenze-vinkkejä! Tai myös, jos on Milanoon tai lähiseuduille vinkkejä, vaikka luulen, että niille ei nyt jää aikaa.
Eve / Sipsiä ja samppanjaa
Ihanaa, kun kirjoitit tiramisusta! Ymmärrän hyvin miestäsi, minulla on tuo sama ”ongelma” kaikessa ruuanlaitossa, että teen vaan pauttiarallaa ja katsotaan mitä niistä syntyy. Mutta jonkinlaisen tiramisun pikaohjeen sain blogiini kasattua. Täytyy todella kokeilla tätä ohjetta! Alkoikin tehdä heti mieli misua, yhyy!
Kerrassaan rentouttavaa ja herkullista lomailua teille!
Kirja ja keittiö
Parhaat kotikokit ovat niitä, jotka soveltavat 🙂 Minä taas yleensä tihrustan ohjetta tarkasti, mutta yhä enemmän olen alkanut luottaa itseeni ja säätää omiani. Tiramisun pikaohje kuulostaa myös hyvältä!
Kiitos ja hyvää kesää myös! Olen ollut aikamoisessa somekohmeessa loppukevään ja alkukesän, mutta ehkäpä tässä taas lomaillessa saan uutta puhtia ja intoa. Kiva, kun kommentoit 🙂