Italo Calvino: Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa

Italo Calvinon novelleissa seikkailee Marcovaldo, hyvää tarkoittava mutta alati epäonnistuva köyhä sekatyömies. Ankea elämä kaupungin betoniviidakossa saa hänet etsimään kaupungista edes pilkahduksia luonnosta ja inhimillisyydestä. Harmi vain, että pilkahdus osuu aina hänen omaan nilkkaansa ja tarinat päättyvät tragikoomisesti.

• Italo Calvino: Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa, Tammi, 1986
• Marcovaldo ovvero Le stagioni in città, 1963, suom. Jorma Kapari
• 143 sivua

On kiinnostavaa, millä perusteella ihmiset valitsevat lukemansa kirjat. Onko töiden tai opintojen takia pakko, onko joku suositellut, onko vaellettu päämäärättöminä kirjastossa tai kirjakaupassa, onko seikkailtu somessa tai äänikirjasovelluksissa? Tällä kertaa valikoitui kirja ihan kantensa perusteella: kaunein aika syksystä alkaa olla käsillä, tämä puhutteli nyt juuri syys- ja lokakuun vaihteessa.

Mietin tosin Italo Calvinoa myös kesällä lomaillessani Sanremossa, hänen kotikaupungissaan. Calvino (1923–1985) syntyi Kuubassa, mutta eli lapsuutensa Sanremossa, joka jäi elämään myös hänen kirjoihinsa. Sanremo on aivan ihastuttava kaupunki Italian Rivieralla Liguriassa lähellä Ranskan rajaa, ja Calvino on kaupungissa ansaitusti edelleen läsnä. Kaupungissa voi kulkea Calvinon teosten jäljillä ”kirjallisuuskävelyllä”, jolla on yli 30 Calvinon kirjoihin liittyvää kohdetta. Reittiä voi seurailla kylteistä, joiden teksteissä paikallishistoria ja -tietous yhdistyvät Calvinon tuotantoon. Kokonaisuuteen kuuluu myös opaskirja. Italiaksi kattavaa tietoa löytyy turismoletterario.com-sivulta: Italo Calvino, Sanremo e dintorni. Un itinerario letterario.

Turismoletterario-sivusto on muutenkin italiantaitoiselle kirjallisuuden ja matkailun ystävälle varsinainen löytö: se esittelee ”kirjallisen turismin” kohteita eli matkustelee maailmalla kirjallisuudesta poimittujen vinkkien perässä. Miten olisi käynti Monte-Criston kreivin linnassa, Père-Lachaisen hautausmaan kirjailijoiden haudoilla tai vaikka Hemingway-museossa Italian Bassanossa? Italo Calvinon Sanremosta on sivustolla muuten omakin artikkelinsa: La Sanremo di Italo Calvino.

Saisiko tällaista sivustoa myös suomeksi? Voisin lähteä mukaan projektiin!

Vekkulisti vuodenajoista

Olen kirjoittanut Calvinon parista kirjasta aiemmin blogissa: Jos talviyönä matkamies ja Paroni puussa. Ne olivat molemmat unohtumattomia lukukokemuksia, vaikkakaan eivät mitään omia suosikkejani välttämättä. Calvino kirjoittaa niin vekkulisti jostakin ihan omasta ulottuvuudestaan, että hän on onnistunut hämmentämään minua useasti. Hän ei kirjoita ”laatikon ulkopuolelta” vaan täysin ilman laatikkoa. Ei voi kuin ihailla, vaikkei aina ymmärtäisikään.

Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa voisi olla hyvä teos Calvino-aloittelijalle. Kirjan muoto on eheä: se koostuu 20 novellista, joissa kaikissa päähenkilönä on alati erilaisiin kommelluksiin joutuva sekatyömies Marcovaldo. Hän asuu ankean betonisessa ja harmaassa kaupungissa – kuvittelin sen Torinoksi, jossa Calvino myös asui – josta hän yrittää löytää luonnon lohtua:

”Tällä Marcovaldolla ei juuri ollut silmää kaupunkielämälle: kilvet, liikennevalot, näyteikkunat, valomainokset, julisteet niin tarkkaan kuin ne olivatkin suunnitellut kiinnittämään huomiota, eivät koskaan vanginneet hänen katsettaan joka tuntui liikkuvan autiomaan hiekoilla. Sen sijaan oksassa kellastuva lehti, kattotiileen tarttunut sulka, eivät jääneet häneltä koskaan huomaamatta; ei ollut paarmaa hevosen selässä, madonreikää pöydässä, jalkakäytävälle murskaantunutta viikunankuorta, jota Marcovaldo ei olisi huomannut ja jäänyt miettimään. Kaikki ne paljastivat vuodenaikojen muuttumisen, hänen kaipauksensa ja olemassaolonsa kurjuuden.”

Niin, Marcovaldon elämä on kurjaa. Hän on tullut kaupunkiin paremman elämän toivossa, mutta päätynyt asumaan kosteusvaurioiseen asuntoon ja töihin homeenhajuiseen varastoon. Hänellä on vaimo ja liuta lapsia, ja perhe on köyhä ja kipeä. Marcovaldo haluaisi tehdä hyvää, mutta onnistuu aina akuankkamaisesti sotkemaan kaiken. Hän poimii myrkkysieniä, päätyy vahingossa lumiukon sisään, epäonnistuu PR-joulupukkina, kalastaa saastuneella joella, yrittää ”hoitaa” tuttaviaan ampiaisten pistoilla. Jokainen vuodenaika tarjoaa hänelle mahdollisuuden uuteen epäonnistumiseen.

Tarinat ovat riemastuttavia. Niissä on vinoa huumoria, surrealismia ja maagista realismia lähestyviä sävyjä. Tarinoista on selvästi luettavissa kritiikkiä kulutusyhteiskuntaa ja luonnosta vieraantunutta kaupunkielämää kohtaan. Kirja puhuttelee edelleen, jokaisena vuodenaikana. Marcovaldo rohkaisee minua jatkamaan Calvinon parissa, niin paljon on vielä lukematta.

Kirjaan liittyvä resepti: herkkutattirisotto