Munkkipallerot venetsialaisittain
No onkos tullut vappu nyt talven keskelle? Italiassa kyllä: helmi-maaliskuulle (tänä vuonna 12.2.–17.2.) ajoittuva karnevaali muistuttaa osittain suomalaista vappua. Tunnetuinta karnevaalin juhlinta on Venetsiassa, ja kaupungin ykkösherkku ovat silloin frittelle tai venetsialaisittain frìtole, pienet somat munkkipallerot.
Lue lisää italialaisesta karnevaalin juhlinnasta täältä: Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut
Munkkipallerot kierähtivät syliini brittiläisen Harriet Constablen romaanista Viulisti, jossa Pietàn orpokodissa kasvanut nuori Anna Maria nauttii niitä ystävättäriensä kanssa 1700-luvun Venetsiassa:
”He olivat saaneet noita öljyssä paistettuja taikinapalloja vain kerran, kun joku oli carnevalen aikaan lahjoittanut niitä Pietàan. Herkut saapuivat silkkinauhalla suljetussa korissa, jonka rottinkikylkien rakosista leijaili sitruunankuoren ja sokerisen taikinan tuoksu. Muut tytöt olivat tapelleet niistä kuin kulkukoiran penikat, mutta Anna Marian oli onnistunut napata kolme munkkia ennen kuin kaikki katosivat ahnaisiin suihin. Hän, Paulina ja Agata hotkivat saaliinsa tällä samalla kattotasanteella ja hymyilivät leveästi sokerisin huulin.”
Munkkien lisäksi kirjassa tärkeässä osassa ovat nunnat, jotka orpokotia pitävät. Munkkipallerot saavat orpotytöt haaveilemaan nunnan tehtävää makeammasta elämästä ja Venetsian musiikkikuninkaallisuudesta. Anna Mariaa avittaa viulistin uralla itse Vivaldi.
Katso blogista myös karnevaalileivonnaiset muualta Italiasta:
- Juhlakauden juustokakku ricottasta (Napoli)
- Epäilyttävän hyvä aniskakku (Toscana)
Munkkipallerot maistuvat suomalaisittain ainakin vappuna, mutta mikään ei tietenkään estä ottamasta vapun varaslähtöä jo nyt – tai leipomaan laskiaisena munkkeja pullien sijaan. Se tosin tuli Suomen olosuhteissa todettua, että munkkitaikina nousisi vappuna varmasti paremmin kuin näillä pakkasilla!
Munkkipallerot frìtole veneziane (n. 26 kpl)
Munkkipallerot voidaan täyttää vaniljakreemillä crema pasticceralla tai ripotella taikinaan rusinoita. Tämä versio on rusinainen, mutta ne voi toki myös jättää pois. Taikinaan voi halutessaan lisätä myös pinjansiemeniä. Ohje noudattelee Fulvio Marinon ohjetta.
- 80 g rusinoita + hieman vettä rusinoiden liotukseen (tai veden sijaan esim. grappaa)
- 500 g erikoisvehnäjauhoa
- 7 g tuorehiivaa
- 220 ml maitoa tai esim. kauramaitoa
- 1 kananmuna
- 50 g sokeria
- 8 g suolaa
- 1 sitruunan kuori raastettuna
- 50 g rypsiöljyä tai muuta miedonmakuista kasviöljyä
- noin litra rypsiöljyä tai muuta kasviöljyä friteeraukseen
- sokeria munkkien päälle
- Laita rusinat pieneen kulhoon ja kaada päälle vesi (tai grappa). Jätä likoamaan noin tunniksi.
- Laita isoon leivontakulhoon jauho, murustele mukaan tuorehiiva, lisää huoneenlämpöinen maito ja muna. Sekoita kevyesti sekaisin.
- Puristele rusinoista liika neste pois käsin. Lisää taikinaan.
- Lisää sitten taikinaan sokeri, suola, sitruunankuori ja öljy. Työstä taikinaa käsin, kunnes se on tasaista. Taikina jää hyvin tarttuvaksi.
- Anna taikinan tekeytyä vedottomassa paikassa muovikelmulla peitettynä, kunnes se on kooltaan kaksinkertainen. Tässä voi mennä parisen tuntia tai enemmänkin.
- Kuumenna isossa kattilassa friteerausöljy noin 180 asteeseen (mutta ei yli!).
- Ota taikinaa noin reilu ruokalusikallinen ja muotoile sitä toisen lusikan avulla pallomaiseksi.
- Friteeraa palleroita muutama kerrallaan muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat kullanruskeita. Siirrä reikäkauhan avulla talouspaperin päälle valumaan.
- Kierittele vielä kuumat munkkipallerot sokerissa. Nauti tuoreina! Buon Carnevale!
Reseptiin liittyvä kirja: Harriet Constable – Viulisti
Discover more from Kirja ja keittiö
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
4 kommenttia
Leena Laurila
Che delizia! Molemmat. Laitoinkin jo Viulistin varauksiini, ja niitä näkyi siellä muitakin olevan ihan riittävästi. Haluaisin laittaa noita munkkeja, sitruuna ja rusinat kuulostavat kivalta lisältä suomalaisiin munkkeihin verrattuna. Mutta tuo friteeraaminen on mulle jonkinnäköinen jarru. Se rasvan roiskuminen ja epävarmuus lämpötilasta ja riittävästä paistoajasta…
Kirja ja keittiö
Grazie! Kiinnostaa kovasti kuulla, mitä mieltä olet Viulistista. Minun makuuni se oli aivan liian köykäisesti kirjoitettu.
Ymmärrän hyvin friteerauskammoasi. Puolisohan nämä meillä taas teki, mutta sain hyvän oppitunnin, kun seurasin vierestä ja autoin muotoilemaan munkkiset ennen paistoa. Luulen, että uskallan seuraavalla kerralla itse! Oikea lämpötila on tosiaan tärkeä, jotta taikina ei ime kaikkea öljyä tai toisaalta pala ja jää sisältä raa’aksi. Kai harjoitus tässäkin tekee mestarin (viittaus Viulistin maailmaan, heh). Munkeista voi hyvinkin tehdä vain puolikkaankin annoksen.
Viiru
Oh, näyttävätpä hyviltä! Rusinat on plussaa minunkin mielestäni. Friteeratut jutut ovat heikko kohtani haha. Itse kaipaan Suomesta kardemummalla maustettuja munkkirinkilöitä (ja miksei hillomunkkejakin), italialaiset krapfenit eivät oikein vetoa minuun.
Kirja ja keittiö
Kiitos! Nämä voisivat sitten olla sinun juttusi 🙂 Minusta pelkkää taikinaa sisältävät leivonnaiset ovat tylsiä, jujuksi tarvitaan rusinoita tai hilloa tai edes sitä kardemummaa. Olen samaa mieltä krapfeneista, minusta ne kaipaisivat usein myös ripauksen suolaa tai jotain muuta syvyyttä makuunsa.