Anatomioita – Antonella Aneddan runoja

Antonella Aneddan Anatomioita (Kustannusliike Parkko, 2022) on suomentaja Hannimari Heinon valikoima ja kääntämä kokoelma sardinialaistaustaisen Antonella Aneddan runoja. Kokoelman runot yli kolmenkymmenen vuoden ajalta puhuttelevat vähäeleisyydellään.

Vaihteeksi runoja! Niitä ei italiasta suomeksi turhan paljon käännetä. Ja kun käännetään, suomentaja Hannimari Heinon nimi on takuu laadusta. Jälleen jäin ihmettelemään hänen osaamistaan tämän runokokoelman äärellä. Antonella Aneddan runot ovat minulle Heinon suomentamina entuudestaan tuttuja Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta -kokoelmasta. Kokoelmasta jäivät parhaiten mieleen juuri Aneddan runot, joten niihin oli hyvä syventyä nyt tarkemminkin.

Taustalla Sardinia

Antonella Anedda on Roomassa asuva, sardinialaistaustainen runoilija, yksi keskeisiä italialaisia nykyrunoilijoita. Hän on kirjoittanut myös esseitä ja tehnyt käännöksiä, ja hänen teoksensa ovat palkittuja ja laajalti käännettyjä. Minusta hänen runonsa ovat helposti lähestyttäviä ja kiehtovia.

Anatomioita sisältää Hannimari Heinon suomentamia ja valikoimia Aneddan runoja vuodesta 1989 aivan vuoteen 2021 saakka. Heino on kirjoittanut kokoelmaan myös jälkisanat, joissa hän kuvaa Aneddan runoutta ja sen vaiheita viimeisten reilun kolmenkymmenen vuoden ajalta. Heino on kääntänyt runot suomeksi italiasta, mutta osa runoista on syntynyt alunperin sardin kielellä. Aneddalla on sukujuuret Sardinian sisäosissa ja idyllisen kauniilla La Maddalenan saarella, josta hän on myös kirjoittanut.

Heinon mukaan Aneddalla ei juurikaan ole kytköksiä muuhun italialaiseen runouteen. Italialaista runoutta syvällisemmin tuntematta ilahduin kuitenkin muutamasta viittauksesta Eugenio Montalen runoihin, joista olen kirjoittanut blogiinkin. Heino vertaa muun muassa Aneddan mistraalituulen riepottelemaa La Maddalenan saarta Montalen auringon näivettämään Liguriaan.

Monia anatomioita

Jälkisanoissa Hannimari Heino avaa myös kokoelman nimen Anatomioita merkitystä: Aneddan tuotannosta voi hahmottaa eräänlaisen anatomian, joka rakentuu lujatekoisen rangan ympärille. Omassa mielessäni nimi Anatomioita yhdistyy erityisesti monien runojen ruumillisuuden teemaan ja sairaalaympäristöön. Ne ja monissa runoissa läsnä oleva talvi ja yö loivat mieleeni runoja lukiessani valkoisen, anonyymin ja tyhjän tilan, jossa kuuluu vain kohinaa jostain kaukaisuudesta tai ehkä etäisiä askelia suljetun oven takaa sairaalan käytäviltä.

Runoissa ei ole räiskettä, draamaa eikä vahvoja värejä, ja niiden tietynlainen hiljaisuus puhuttelee vahvasti. Asiat, jotka ovat runoissa läsnä ja kosketeltavia, arkisetkin esineet, ovat samalla jotenkin etäällä.

Tällaisena lumipyryisenä viikonloppuna, kun lumi vaimentaa äänet, pehmentää ääriviivat ja värittää kaiken valkoisella, Aneddan runoihin on erityisen helppo uppoutua. Ja kun sitten pitkän talven jälkeen ilmassa on aavistus kevättä, se tuo hetken lämpöä ja toivoa, kuten runossa ”Tyven” (Tallenna nimellä, 2012):

Se tulee odottamatta – valon myötä – siinä kaikki. / Viivähtää ajatuksen aukealla, jolla helottaa / melkein kesäinen iltapäiväaurinko. / Unohdettuja asioita herää henkiin ilman sen ihmeempää. – –

Ylipäänsä sää on paljon läsnä Aneddan runoissa, jopa pienten kuvilla varustettujen säätiedotusten muodossa – sään anatomioita? Samoin eräänlaisia anatomioita ovat kartat, jotka ovat läsnä kokoelmasta uusimmassa, Maantieteitä (2021). Anatomian ranka piirtyy runoja lukiessa esiin.

Kirjaan liittyvä resepti: sardinialainen kasvispiirakka x2