Hapankirsikkahillo + ricotta = kirsikkapiirakka
Kirsikat alkavat jo olla mennyttä kesää, mutta kirsikkahillo onneksi ei. Joku onnekas on tehnyt sitä oman puun sadosta, minä vähemmän onnekkaana ostanut kaupasta. Kirsikkapiirakka tuoreista kirsikoista sopii kesään, mutta kirsikkapiirakka maistuu hyvältä myös hillosta tehtynä ihan milloin vain.
Italiassa lempijäätelömakuni on ehdottomasti kirsikkajäätelö amarena. Amarenaa löytyy kuitenkin lähinnä jälkiruoista, ja jos kirsikoita haluaa ostaa sellaisenaan syötäviksi, ne ovat ciliegie. Olen ajatellut, että amarena tarkoittaa hapankirsikkaa, jota syödään yleensä sokeroituna ja säilöttynä sen happamamman maun takia. Sitten törmäsin Roomassa visciolaan, joka on jonkinlainen hapankirsikka sekin ja josta tehdään aivan ihana kirsikkapiirakka crostata di visciole e ricotta. Visciola kasvaa erityisesti Keski-Italiassa. Maussa ja muodossa on ilmeisesti myös eroavaisuuksia amarenaan.
Kirsikkapiirakka tuli mieleeni paitsi Roomasta myös lukemastani Beatrice Salvionin kirjasta En pelkää mitään. Kirsikoilla on tärkeä rooli päähenkilöiden välisen ystävyyden syntymisessä. ”Pussillinen kirsikoita, pussillinen kirsikoita kolmella liiralla!”. Monzalaisen Salvionin Monzaan sijoittuvan kirjan avainkohtauksessa vietetään kaupungin suojelupyhimyksen San Gerardon ja kirsikoiden juhlapäivää 6. kesäkuuta ja juodaan myöhemmin tärkeällä aterialla ”fingerporillinen hapankirsikkalikööriä”. Siitä saisi myös kirsikkapiirakka oivan lisän!
Kirsikkapiirakka hapankirsikoista ja ricottasta – Crostata di visciole e ricotta
Muutama huomio reseptistä:
- Ricotta: Alkuperäiseen reseptiin tulee lampaanmaitoricottaa, joka on lehmänmaitoricottaa kiinteämpää. Sitä ei kuitenkaan Suomesta välttämättä löydy. ”Tavallista” ricottaa käyttäessä ricotta kannattaa valuttaa yön yli: laita ricotta siivilään ja alle kulho. Meillä nestettä kertyi juustosta puolisen desin verran, mikä olisi varmaan ollut riittävä määrä vetistämään piirakkaa.
- Taikina: Taikinaa tulee tällä määrällä reilusti. Riippuu käyttämäsi vuoan koosta ja taikinalevyn paksuudesta, jääkö sitä paljonkin yli. Jos jää, lopun voi hyvin pakastaa tai siitä voi paistaa keksejä hieman näiden keksien tapaan: mureat vaniljakeksit – tuloksena on frollini-tyyppiset italialaiset aamupalakeksit, jotka voi nauttia kylmän maidon, kahvin tai teen kanssa.
- Piirakkavuoka: Tähän sopii halkaisijaltaan 22–24 cm piirakkavuoka. Jos käytät isompaa vuokaa, piirakasta tulee matalampi ja vähemmän näyttävä.
- Hillo: Hapankirsikkahilloa saa Suomestakin ruokakaupoista aika hyvin. Italialainen puolisoni tuumi, että Suomi-versioon voisi kokeilla myös puolukkahilloa. Italialaisittain ”punainen mustikka” eli mirtillo rosso voisi todella toimia ja olla ajankohtainen nyt syyskuussa. Tai hmm, sopisiko myös esimerkiksi punaherukkahillo…? Siinä voisi olla sama säväys kuin hapankirsikassa. Tai entäs karviainen tai raparperi…
- Tarjoilu: Kirsikkapiirakka on ehdottomasti parasta vasta leipomista seuraavana päivänä jääkaappisäilytyksen jälkeen. Siististi leikkaaminenkin onnistuu silloin paremmin, kun hillo ja ricotta ovat varmasti asettuneet.
Piirakkataikina:
- 400 g vehnäjauhoa
- 3 kananmunaa
- 150 g voita
- 140 g tomusokeria
- puolikkaan sitruunan raastettu kuori
Täyte:
- 750 g (lampaanmaito)ricottaa
- puolikkaan sitruunan raastettu kuori
- 180 g sokeria
- 400 g hapankirsikkahilloa
Piirakan päälle:
- 1 kananmuna voiteluun
- tilkka maitoa voiteluun
- ripaus sokeria
- Valmista taikina yleiskoneella tai käsin. Jos käytät yleiskonetta, laita kulhoon huoneenlämpöinen voi, tomusokeri, sitruunan kuori ja munat. Sekoita taikinaa hetki matalimmalla teholla ja lisää sihdatut jauhot vähitellen. Muutama minuutti sekoittelua riittää.
- Jos teet taikinan käsin, laita ensin kulhoon tai työtasolle sihdatut jauhot. Tee jauhojen keskelle syvennys, johon lisäät muut ainekset. Sekoita ainekset sekaisin aloittaen keskeltä ja lisää joukkoon koko ajan ympäriltä jauhoja vähitellen.
- Siirrä taikina jauhotetulle työtasolle ja muotoile se käsin litteäksi. Jaa taikina kahteen osaan: hieman isompaan (siitä tulee pohja) ja hieman pienempään (kansi). Kääri taikinat kelmuun ja anna niiden levätä jääkaapissa ainakin kolme tuntia. Taikinan tulee ehtiä kovettua jääkaapissa kunnolla.
- Valmista täyte: Lisää (valutetun) ricottan joukkoon raastettu sitruunankuori ja sokeri. Sekoita huolellisesti ja siirrä odottamaan.
- Kokoa piirakka: Ota esiin taikina ja kauli ensin piirakan pohja pyöreäksi, hieman piirakkavuokaa isommaksi levyksi. Aseta taikinalevy vuokaan, painele vuoan pohjalle ja reunoille ja leikkaa tarvittaessa vuoan ulkopuolelle jäävä taikina pois.
- Levitä hapankirsikkahillo taikinapohjan päälle. Levitä hillon päälle ricottatäyte.
- Kauli piirakan kansi ja asettele se täytteen päälle. Painele haarukalla pohja ja kansi toisiinsa kiinni niin, ettei täyte kovasti pääsisi paistamisen aikana pursumaan ulos.
- Riko yksi kananmuna lasiin ja lisää tilkka maitoa. Sekoita. Voitele piirakan pinta seoksella ja ripottele päälle hieman sokeria.
- Paista piirakkaa 165 asteessa tunnin verran tai kunnes taikina on kauniin kullanruskea.
- Nauti kirsikkapiirakka ehdottomasti vasta hyvin jäähtyneenä!
4 kommenttia
Esmeralda / Esmeraldan eetos
Tarvitsen tätä palan aivan ehdottomasti. Katselin iltalenkillä muiden kypsyviä kirsikoita.. Ehkä pitää vain ostaa valmis hillo, että voi tätä tehdä. Sain sentään pellillisen omenapiirakkaa leivottua. Syksyn ainut rykäisy, josta puolet pakastetaan. Mutta ei se ole yhtä hyvää kuin tämä ohjeesi!
Kirja ja keittiö
Minulla on pahasti rästissä syksyn tärkein tehtävä eli tuo omenapiirakan leipominen. Miten näin onkin päässyt käymään. Mutta kyllä, tämä kirsikkapiirakka oli aivan törkeän ihanaa! Toki voisi samanlaista kokeilla vaikka omenahillollakin.
Viiru
Näyttääpä upealta :)! Raparperin kanssa olisi varmasti ihanaa myös. En ole täällä koskaan törmännyt siihen tuoreena, mutta oltiin kerran yhdessä turistipaikassa vuorien lähellä ja siellä oli muistaakseni myytävänä vuori-/villiraparperihilloa. Muutenkin olen havainnut, että jos alkaa tulla vähän korkeutta, niin kasvillisuus ja maisema alkaa nopeasti näyttää hyvin tutuilta (miinus ne vuoret :D).
Kirja ja keittiö
Kiitos! 🙂 Olisipa kiva päästä maistamaan tuollaista vuori- tai villiraparperia, onko se ihan samanmakuista kuin meidän puutarhaversio. Minua on aina jokin vuorissa vetänyt puoleensa, ehkä se on sitten se eksotiikka tästä suomalaisesta näkökulmasta 😀 Mutta tosiaan jotakin tuttuakin niissä kuitenkin on.