Isse Italiassa – Matkalla värejä etsimässä

Lastenkirja Isse Italiassa kertoo sattuman oikusta Italiaan päätyvästä Isse-jääkarhunpennusta. Italiasta Isse löytää kaipaamiaan värejä, uusia ystäviä ja odottamattoman seikkailun.

• Hannimari Heino ja Sanna Pelliccioni: Isse Italiassa
• Enostone, 2024
• 95 s.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos myös Hannimari Heino!

Harmillisen vähän on tullut käsiteltyä lastenkirjallisuutta blogissa. Luemme kotona päivittäin sekä suomen- että italiankielistä lastenkirjallisuutta, mutta blogiin asti siitä ei välttämättä riitä juttua. Joskus sitten kuitenkin tulee kohdalle täysosumiakin: laadukasta suomenkielistä lastenkirjallisuutta, joka käsittelee Italiaa! Juuri tähän kategoriaan osuu runoilija–kirjailija–kääntäjä Hannimari Heinon ja kuvittaja Sanna Pelliccionin ihana Isse Italiassa. Luin sitä yhdessä 6-vuotiaan Signorinon kanssa, jotta kirjan kohderyhmäkin pääsi esittämään mielipiteitään.

Ciao, sono Isse

Jääkarhunpentu Isse on kasvanut Grönlannissa eikä ole lumen ja jään keskellä koskaan nähnyt värejä. Isse on kuitenkin kuullut väreistä tarinoita ja lähtee pois tutulta kotijäätiköltään niitä etsimään. Aluksi suurelta jäävuorelta näyttävä möhkäle paljastuu Mediterranea-risteilyalukseksi, jonka kyydissä Isse päätyy Italiaan. Sieltähän niitä värejä kuuman auringon alta löytyy!

Italiassa riittääkin sitten arktisiin olosuhteisiin tottuneella jääkarhulla ihmettelemistä. (Täytyy tosin todeta, että Isse saattoi tehdä ihan viisaasti poistuessaan Grönlannista juuri nyt…) Isse Italiassa on myös lukijalle matka aistivoimaiseen Italiaan, joka on täynnä värejä, tuoksuja, makuja, ääniä ja kauneutta. Signorinoa Issen havainnot ja kömmähdykset Italiassa naurattivat: Isse juo liian monta cappuccinoa ja muistelee hylkeenlihan herkullisuutta.

Isse Italiassa vie lukijan Italiaan myös kielen kautta. Suomenkielisen tekstin seassa on nimittäin myös italiankielisiä sanoja ja huudahduksia – tuttujen ciaon ja mamma mian lisäksi vähän haastavampaakin ainesta. Huoli kuitenkin pois, sillä kirjan lopusta löytyy italia–suomi-sanasto, josta kaikkien lausahduksien merkitykset selviävät.

Kaikenlaiset kielileikittelyt ilahduttavat minua aina, ja Signorinosta oli hauskaa, kun luinkin yhtäkkiä jotakin italiaksi. Italiantaitoinen voi pohtia hahmojen nimiä: esimerkiksi sisilisko Lucian nimi tulee italian sisiliskoa merkitsevästä sanasta lucertola ja villisika Sinkin nimi villisiasta eli cinghialesta.

Arvostan lastenkirjallisuudessa rikasta kieltä, monipuolista sanastoa ja rakenteita. Lukiessamme opimme muun muassa uuden sanan ”kuontalo” sekä sen, että ”hyinen” ei tarkoita pahaa ruokaa. Heinon runolliset luontokuvaukset ilahduttivat minua: ”Puunlatvojen takaa vyörähti metsäaukealle kuu.”

Italian värit

Hyvä lastenkirjallisuus puhuttelee aina myös aikuista. On melko turhauttavaa lukea ääneen ”kirjaksi” väännettyjä ja surkeasti käännettyjä tiivistyksiä Ryhmä Hau -sarjan TV-jaksoista. Toki siinä vaiheessa, kun lapsi lukee jo itsekseenkin, aiheen kiinnostavuus saattaa ja saakin mennä jo aikuiselta ohi, mutta yhdessä luettavissa kirjoissa pitäisi olla jonkinlaista tasoa – ja tasoja.

Isse Italiassa sopii molempiin lukutarkoituksiin: sitä oli kiva lukea lapselle ääneen, mutta ainakin alakouluikäinen lukisi sitä jo itsekin. Kustantaja mainitseekin sen sopivan esimerkiksi pulpettikirjaksi. Melko pitkästä tarinasta riittää ammennettavaa pidempäänkin, ja tarinaan sisältyvä arvoitus pitää otteessaan. Kerronnan vaihtuva näkökulma luo mielenkiintoa, kun esimerkiksi arvoituksellista luolaa lähestytään eri tahoilta. Ehtivätkö kaikki paikalle ajoissa ennen kuin on liian myöhäistä?

Tarinan keskiöön nousee ystävyys ja erilaisuuden kohtaamisen tärkeys. Isse päätyy Italiassa Mazzanon kylään, josta kaikki kissat ovat kadonneet. Mitä kummaa? Tarkasteluun nousee myös ihmisen eläin- ja luontosuhde. Jos jääkarhu ja sisilisko voivat olla ystäviä, miksi eivät voisi olla ihminen ja villisikakin? City-villisiat herättävät Italiassa kuumia tunteita. Mutta ystävyydessä ei ole karvoihin tai väreihin katsomista.

Aikuisena samastuin tarinan Anneliin, johon Isse törmää heti saavuttuaan Italiaan. Anneli on Issen tavoin lähtenyt matkalle etsimään värejä:

Anneli havahtui hereille laaksosta kantautuvaan kukon kieuntaan. Ikkunaluukkujen säleiköt päästivät huoneeseen valoa: ensimmäisen Italian-aamun! Anneli tuuppasi ikkunaluukut auki ja hengitti keuhkojen täydeltä uuden päivän raikkautta. Ah, tänään aion maalata, ja paljon, päätti Anneli.

Tämähän on minun ja Annelin ikuinen haave: herätä Italiassa ja avata ikkunaluukut. Olen kirjoittanut ensimmäisistä Italian-aamuista blogiinkin, ne ovat erityisiä. Annelin hahmo oli tunnistettava: hän on varmasti opiskellut italiaa työväenopistossa ja kotona amaronea villasukat jalassaan siemaillessaan varannut Italian-matkan netistä.

Väreistä ansaitsee erityishuomion myös Sanna Pelliccionin kuvitus, se on kaunista ja herkkää. Luulenpa, että Isse Italiassa on aika hyvä synttärilahjaidea lähipiirin sopivan ikäisille lapsille!

Kirjaan liittyvä resepti: Italian sundae