Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle

Uusi avaus uuteenvuoteen: tänään poksautan (tai ehkäpä paremminkin kierrän) auki blogissa ihan uuden teeman. Maistelussa ovat tänään juhlan kunniaksi italialaiset punaviinit.

Mikäpäs sen ihanampaa muutenkaan kuin lasillinen punaviiniä kylmään talvi-iltaan! Ja mitäs viiniä sitä sitten tällä kertaa lasiinsa valitsisi? Italialaiset punaviinit siis houkuttelisivat, mutta miten osaisin valita tilanteeseen sopivan ja maistuvan viinin?

Voin myöntää, että olen viinin juojana täysi ummikko: osaan ehkä kertoa, mikä maistuu minusta suunnilleen hyvältä tai pahalta, mutta siinä se. Minulle viinin on valinnut ja lasiin kaatanutkin aina joku muu. Kun minulta on joskus kysytty jotain italialaisista viineistä (edes mielipidettä), olen jäänyt sanattomaksi. Siellä Italiassa on niitä… punaisia ja valkoisia viinejä, erilaisia. Hyviä ovat, ehkä, useimmat.

Päätin nyt tarttua viinilasiin ja ottaa sen sisällöstä vähän selvää. Italialainen puolisoni tekee meillä aina viiniostokset ja hän valitsee juotavaksi aina – yllättäen – italialaisia viinejä. Italian-matkoillakin juomme tietenkin aina italialaisia viinejä, sillä ajatuskin muusta olisi italialaisille mahdottomuus. Minulla on siis italialaisten viinien juomisesta kyllä käytännön kokemusta, mutta minkäänlaista ymmärrystä ei. Osaan aika hyvin keskustella italialaisesta ruoasta, joten nyt on aika alkaa ottaa haltuun myös viinit!

Osallistuin Sipsiä ja samppanjaa -blogin viiniammattilaisen Eveliina Portnoj’n pitämään tastingiin eli ammattikielellä pruuvaukseen. Maistelussa olivat nyt italialaiset punaviinit, ja toiveestani Eveliina valitsi maisteluun neljä erityyppistä hinta–laatu-suhteeltaan hyvää, noin parinkymmenen euron viiniä neljältä eri Italian viinialueelta. Tarkoituksena oli saada viineistä irti maun lisäksi myös vähän muuta tietoa aloittelijalle.

Italialaiset punaviinit

Italiassa viinejä tuotetaan kaikissa sen 20 maakunnassa, mutta tunnetuimmat viinialueet lienevät Toscana, Veneto ja Piemonte. Nousevia alueita ovat Sisilia ja Apulia. Kuudentena merkittävänä viinialueena voisi listaan lisätä myös Campanian.

Meidän maisteluumme alueiksi valikoituivat Sisilia, Piemonte, Toscana ja Veneto. Maallikonkin suuhun näiden alueiden viinit maistuivat hyvin eri tyyppisiltä, mikä oli tarkoituskin.

Sisilialaiset punaviinit

Sisilian tuliperäiseltä saarelta tulee omaleimaisia ja luonteikkaita viinejä, jotka valmistetaan saaren omista kotiperäisistä lajikkeista. Viljellyimmät rypäleet ovat Nero D’Avola ja Catarratto.

Sisiliasta olisikin ollut kiva valita jokin Etnan rinteiden tuliperäinen viini, mutta ne ovat melko kalliita. Koska haussa oli nyt hinta–laatusuhteiltaan hyviä viinejä, maisteltavaksi valikoitui Planeta La Segreta Il Rosso 2020, jossa on etnalaisten viinien luonnetta, vaikkei se Etnalta olekaan. Viinin tuottaja Alessandro Planeta valittiin juuri vuoden viinintekijäksi (Winemaker of the Year 2023).

Sisilialainen viini tuntui minulle ehkä maistelun ”vaikeimmalta”. Maku oli kuiva, tanniininen ja suuta kuivattava. Viinistä puolet on Nero D’Avola -rypälettä. Selvästi tunnettavissa oleva maun tiukkuus tuli Cabernet Franc -rypäleestä, jota viinissä on 5 % Merlot’n (25 %) ja Syrahin (20 %) lisäksi. Innostuin kuitenkin Eveliinan suosituksista: viini olisi erinomainen esimerkiksi munakoisopastan pasta alla Norman kanssa. Oih, kyllä! On helppo kuvitella, että viini sopii rasvaisten ruokien kanssa, myös pizzan. Tämän laitoin itselleni muistiin.

Piemontelaiset punaviinit

Piemontelaiset punaviinit taitavat olla minulle italialaisista punaviineistä kaikkein tutuimpia. Signoren kotimaakunnan Ligurian viinejä en ole juonut muualla kuin Liguriassa, mutta Suomessa olemme suosineet lähialueen Piemonten viinejä, koska niitähän Suomestakin saa. Niitä juodaan eniten myös anoppilassani Genovassa, jossa appiukkoni kävi hakemassa piemontelaisia viinejä lähellä asuvan tuttavan autotallista ja pullotti ne sitten itse. Nyt kun appiukkoa ei enää ole ja anoppi ei alkoholia juo, viinivaraston tuhoaminen on jäänyt lasten tehtäväksi. Siinä juuri kunnostauduimmekin jouluna!

Piemonte on Italian arvostetuin viinialue ja kypsytyspotentiaalisten huippuviinien, esimerkiksi Barolon ja Barbarescon, koti. Piemontesta tulee eniten Italian korkeimman DOCG-
laatustatuksen saaneita viinejä. Myös Suomessa paljon myyty Barbera on kotoisin Piemontesta.

Nebbiolo on Piemonten arvostetuin rypäle, josta Barolo ja Barbarescokin tehdään. Nebbioloa harvemmin sekoitetaan muihin rypäleisiin, ja meilläkin maisteluun valittiin 100 %, vähän kevyempi Nebbiolo hyvältä tuottajalta. Pyrin maistamaan Alessandro Rivetto Langhe Nebbiolo 2021 -viinistä Nebbiolon makua, jossa Eveliinan mukaan voi erottaa muun muassa orvokin. Orvokkia jään vielä etsimään, mutta huomasin kyllä, että tanniininen Nebbiolo on helposti lähestyttävää Dolcettoa vaativampi.

Pääosin viinirypäleen kuorista tulevat tanniinit ovat viinin runko. Ilman niitä viini olisi kuin mehua; tanniinit siis tekevät viinistä viinin. Vaikka Nebbiolosta en orvokkia löytänytkään, tunnistan sitä kuvaavan ryhdikkyyden, joka rakentuu juuri tanniineista.

Toscanalaiset punaviinit

Toscana ja punaviinit, siinäpä maailmankuulu pari. Toscana on tunnetuin viinikulinaristin pyhiinvaelluskohde ja ”Jupiterin verestä” eli Sangiovesestä tehdyn Chiantin ja Brunellon koti. Jos kiinnostaa lukea suomalaiskokemuksia viinitilalla Chiantissa työskentelystä, suosittelen lukemaan vuoden matkakirjaksikin valitun Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla -kirjan. Toscana houkuttelee luokseen kaikenlaisia viinituristeja, mistä Vesalakin viihdyttävästi viininpoiminnan, -valmistuksen ja -maistelun lomassa kertoo.

Ihan tarkoituksella emme kuitenkaan maisteluun valinneet tällä kertaa klassista chiantia vaan herkullisena kuriositeettina Syrahin, joka on Toscanan ala-alueelle Cortonalle tyypillinen – ja Cortonahan on tunnettu Toscanan auringon alla -elokuvan kuvauspaikkana, joten Toscana-kliseiden äärellä kuitenkin ollaan. Cortona on Toscanan kuumin alue, ja Syrah kestää rypäleenä hyvin kuivuutta. Cortona on verrattain nuori mutta nouseva viinialue.

Maistelimme Dal Cero Selverello Cortona 2017 -viinistä mustapippuria. Viinin täyteläisyyden huomasi helposti kahteen edelliseen, keskitäyteläiseen viiniin verrattuna. Täyteläinen viini tuntuu suussa pyöreämmältä ja paksummalta. Alkoholipitoisuus nostaa viinin täyteläisyyttä: tässä toscanalaisessa prosentteja oli 14,5 %, kun ensimmäisessä maistamassamme viinissä niitä oli 13,0 % ja toisessa 13,5 %.

Venetolaiset viinit

Viimeisenä pääsimme venetolaisiin viineihin. Veneto on Suomessa myynnillisesti Italian suosituin viinialue. Se on tunnettu kuivatuista rypäleistä tehdystä amaronesta, mutta myös ”köyhän miehen amaronesta” eli ripassosta, jossa käytetään uudelleen amaronesta jäänyt puristettu rypälemassa. Seudulla rypäleet Corvina, Rondinella ja Molinara ovat viljellyimmät.

Maisteluun valitsimme puolikkaan eli edukkaamman pullon amaronea, Guerrieri Rizzardi 3 Cru Amarone della Valpolicella Classico 2017 -viinin. Puolikkaat pullot ovatkin hyvä vaihtoehto silloin, kun haluaa vain maistella hieman kalliimpaa viiniä. Tässä amaronessa oli 80 % Corvinaa ja Corvinonea, 10 % Rondinellaa ja 10 % pehmeyttä tuovaa piemontelaista Barberaa.

Amarone on pehmeän suunmyötäinen nautiskeluviini, ”villasukkaviini”, jota suomalaiset kyselevät eniten myös joulupöytään. Se on erinomainen juustoviini. Viini oli myös erinomaisen hyvä lopetus maistelulle, sillä se oli maisteluviineistä ehkäpä oma suosikkini, runsas ja herkullinen. Amaronesta on hyvä maistella viinin makeutta.

Miten valita oikea viini?

Helpoin vastaus otsikon kysymykseen on: kysy ammattilaiselta. Osa viineistä on seurusteluviinejä, jotka sopivat nautittaviksi sellaisinaan, toiset taas kaipaavat seurakseen ruokaa. Maistelussa maistelimme viinejä ilman ruokaa, joten oikean ruoan kanssa viinit pääsisivät eri tavalla oikeuksiinsa.

Viinin ja ruoan yhdistämiseen kannattaa myös kysellä asiantuntijan vinkkejä ja Suomessa seurata Alkon makusymboleja. Yleisohjeena voi pitää, että mitä kevyempi ruoka, sitä kevyempi myös viini. Luonnollista kyllä, esimerkiksi italialaiset punaviinit sopivat usein parhaiten alueensa omien ruokien kanssa tarjottavaksi: sisialialaiset viinit munakoisoruokien, piemontelaiset herkkutattien ja tryffelien, toscanalaiset haudutettujen patojen kanssa, venetolaiset paikallisten juustojen kanssa jne.

Miten viiniä maistetaan?

Aloittelijalle – ainakin minulle – viininmaistelusta tulee nurinkurisesti ensimmäisenä mieleen viinin sylkeminen. Pitääkö viini siis maistamisen jälkeen sylkeä pois? Pitääkö tastingin pitäjän varata vieraille pöydälle sylkykuppi? Näin en itse tehnyt; maistelimme maltillisen määrän viinejä, joten alkoholi ei noussut päähän niin, etteikö neljästä viinistä vielä viimeisenkin maistaminen olisi onnistunut. Ammattilainen toimii tositilanteessa tietenkin toisin kuin kotimaistelija.

Ja miten viiniä sitten maistetaan? Pitääkö viiniä vielä erityisesti purskutellakin suussa? Itse en siihenkään lähtenyt. Aluksi viiniä voi vain katsoa: Minkä väristä ja sävyistä viini on? Onko se sameaa? Onko siinä kuplia? Sitten viiniä voi haistaa: Pyöräytä viiniä lasissa ja työnnä nenä rohkeasti lasiin. Onko tuoksu voimakas? Mitä aromeja siitä voi erottaa? Anna viinille aikaa avautua. Sitten voi maistaa: Pyörittele pientä määrää viiniä suussasi. Voit samalla vetää hieman ilmaa sisään toisesta suupielestä. Maistele hapokkuutta, tanniinisuutta, makeutta, alkoholipitoisuutta, maun pituutta, täyteläisyyttä… Millainen on suutuntuma? Mitä aromeja erotat viinistä?

Omista huomioistaan kannattaa tehdä muistiinpanoja, ja keskustelu ja ajatustenvaihto muiden maistelijoiden kanssa on tietenkin maistelun koko idea! Esimerkiksi Alkon sivuilta löytää muistiinpanojen tekoon myös valmiita pohjia; tässä Alkon punaviinipruuvipohja.

Viininmaistelu eli tasting eli pruuvaus eli pruuvi

Kotimaistelun voi tietysti järjestää itselleen kotona vaikka yksin (vain sokkomaistelu voi olla silloin hieman hankalaa), mutta itselleni täysin aloittelijana oli välttämätöntä saada paikalle ammattilainen ja ajatusten vaihtajiksi muutama muukin maistelija: blogini henkeen kutsuin maistelijoiksi lukupiirini jäsenet.

Eveliinan kanssa tastingin järjestelyt sujuivat helposti. Toiveestani tastingin teemana olivat italialaiset punaviinit, ja esitin hänelle toiveeni eri viinialueista, joilta hän sitten valitsi kultakin sopivan viinin. Hankin viinit itse, varasin tastingiin leipää ja vettä tarjolle ja kaivoin kaapeista esiin kaikki viinilasini. Tämä onkin hyvä huomioida: laseja pitää olla riittävä määrä, vaikka toki lasit voi maistojen välillä myös huuhtaista vedellä. Lasien pitää olla nimenomaan viinilasit ja sellaiset, joissa viiniä mahtuu pyörittämään. Eveliina toi mukanaan myös oman tastinglasisettinsä. Maisteluun voi veden ja leivän lisäksi varata myös esimerkiksi paria erilaista juustoa ja pieniä antipastoja.

Eveliina huolehti siitä, että hän ilmasi eli dekantoi viinit ennen maistelun aloittamista ja että tarjoilulämpötila oli kullekin viinille optimaalinen. Punaviinille ihanteellinen tarjoilulämpötila olisi noin 16–18 astetta, jonka aiemmin mainitsemastani Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla -kirjasta opin olevan vanhan toscanalaisen maalaistalon sisälämpötila. Eli jos jossakin on joskus puhuttu viinin tarjoamisesta huoneenlämpöisenä, tässä selitys! Jos pullo on suomalaisessa huoneenlämmössä, sen saa tarjoilulämpötilaan siirtämällä sen vajaaksi puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Maistelussa punaviineistä makein ja tanniinisin maistetaan lopuksi. Edellä esittelin meidän maistelujärjestyksemme, joka eteni tiukasta sisilialaisesta pyöreään amaroneen.

Jos osallistuu ammattilaisen pitämään tastingiin, viineistä ei välttämättä tarvitse tietää etukäteen yhtään mitään. Eveliina osasi sovittaa kertomansa kuulijakunnan tasoon sopivaksi, ja italialaiset punaviinit tulivat tutuiksi maistelun lisäksi myös teorian tasolla: Eveliina toi meille osallistujille mukanaan kattavat perustiedot viinialueista ja maistamistamme viineistä myös paperilla.

Entäs sitten viininmaisteln hinta? Viiniharrastuksella on Suomessa melko elitistinen maine, mutta toisaalta Italiassa olen nähnyt viinin arkisuuden: hifistelyyn ei ole tarvetta, kun oman alueen tutut viinit ovat kuitenkin parhaita, ja arkena viiniä juodaan vaikka vesilasista, niin kiinteä osa ateriaa se on. Viininmaisteluunkin voi toki käyttää rahaa niin paljon kuin haluaa – maistellahan voi vaikka huippusamppanjoita – mutta vähemmälläkin pärjää. Esimerkiksi Alkon pienten viinipullojen valikoimasta löytää jo monenlaista maistettavaa, jolloin arvokkaammastakin viinistä riittää useampi maisteluannos. Kun maistelijoita on useampia, kustannukset voi jakaa.

Viininmaistelua voi harjoitella kotona itsekseen tai omalla porukalla, mutta suosittelen ehdottomasti myös ammattilaisen pruuvaukseen osallistumista! Viineistä saa opastettuna huomattavasti enemmän irti, ja ammattilainen osaa valita tarkoitukseen ja toiveisiin sopivat viinit. Toki netistäkin löytyy valmiita tastingehdotuksia, mutta niissä ei tietenkään ole huomioitu henkilökohtaisia toiveita, ja ammattilainen osaa myös yllättää valinnoillaan.

Minulle viininmaistelu toimi alkusysäyksenä sille, että aloin enemmän kiinnittää huomiota viinivalintoihin ja juomiini viineihin. Voin ja saan luottaa omiin aisteihini. Sitä paitsi vain harjoittamalla niitä ne voivat kehittyä. Eveliinan sanoin: kun viini-innostus iskee, se vie mukanaan!