Joonas Konstig: Rooma – Kaikki tiet vievät

Joonas Konstigin Rooma kertoo kahdesta pariskunnasta, jotka viettävät kauan odotettua unelmalomaa Rooman kesäisillä kukkuloilla. Loma saa kuitenkin uuden käänteen, kun selviää, että eri pariskuntien kaksi osapuolta ovat joskus olleet sängyssä keskenään. Tästä syntyy idea ”tasata tilit”. Unelmien loma kääntyy herkulliseksi ihmissuhdesopaksi.

• Joonas Konstig: Rooma
• WSOY, 2025
• 279 sivua

Rooma on tämän kevään uutuuskirjoja, helppolukuinen ja vetävä ihmissuhderomaani. Se lämmitti Suomessa sateisena ja koleana alkukesänä ja koukutti mukaan Rooman liiankin hikiseksi käyvään tunnelmaan.

”Aikuisten loma”

Roomassa on selkeä juoni ja hyvä alkuasetelma: noin nelikymppiset Elli ja Matti sekä Saara ja Marius matkustavat viikoksi pariskuntalomalle kauniille maalaishuvilalle jonnekin Rooman tuntumaan. Lapset ovat jääneet kotiin, ja tarve jonkinlaiselle irtiotolle on ilmeinen. Jokaisella on lomalle omat odotuksensa, ja jännitettä tuntuu olevan heti alusta asti, kunnes sitten rysähtääkin oikein kunnolla.

Heti alkuloman eräässä illanvietossa selviää, että kahden eri pariskunnan mies ja nainen ovat joskus olleet sängyssä. Vaaditaan anteeksipyyntöjä, tunnetaan huonommuutta ja mustasukkaisuutta, tilanne tulehtuu. Yhdellä osapuolella on kuitenkin konkreettinen idea ikävän ilmapiirin vapauttamiseen: ”Loppujen lopuksi se oli pohjimmiltaan vain eräänlainen ekvivalenssikysymys.” Tilit siis päätetään tasata.

Siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, ei kannata tässä liikaa paljastaa. Tarina etenee onnistuneella näkökulmatekniikalla: pariskuntien osapuolet kertovat tarinaa vuorollaan. Seuraava jatkaa siitä, mihin edellinen jäi tai täydentää aukkoja omasta näkökulmastaan. Lukija koukuttuu varmasti.

Elli, Matti, Saara ja Marius kipuilevat kaikki oman aikuisuuden painolastinsa alla; toinen sana tälle painolastille on pettymys. Arpa on heitetty, se heitettiin liian kauan sitten. Pettyä voi itseensä ja parisuhteeseensa, yhdessä ja erikseen. Jos ei voi enää ihailla toista – saatika sitten itseään – jääkö jäljelle vain kateus ja kilpailu?

Aikuiset pyörivät lomallaan ruumiillisuuden ja seksin ympärillä sillä aikaa, kun lapset koti-Suomessa viattomasti käyvät maauimalassa ja syövät pinaattilettuja. ”Kysymys: Onks tää sun unelmaloma?”

Rooma olisi helppo nähdä seitsenosaisena minisarjana. Kenellä vain on varaa kuvata Roomassa, olkaa hyvät, kaikki on valmiina! Jotenkin kirjan asetelmasta tulee mieleen Paolo Genovesen viihdyttävä ihmissuhde-elokuva Salaisuuksien illallinen (Perfetti sconosciuti 2016), jossa oltiin siinäkin vaarallisilla kilpasilla. Elokuvasta on muuten tulossa syksyllä suomalainen versio Täydelliset vieraat (Finnkino).

Polulta oikealta poikenneena

Minua kiinnosti jo etukäteen, miksi romaanin nimi ja tapahtumapaikka on juuri Rooma. Se on tietysti ylipäänsä suosittu lomakohde, johon kirjan henkilöiden kaltaiset hyvin toimeentulevat pariskunnat saattavat päätyä lomalle nauttimaan ruuasta, viinistä ja kulttuurista.

Rooma on myös erilaisten valloitusten ja sotien, voiton ja toisaalta häviön ja rappion – kilpailun – näyttämö. Colosseumilla Marius ja Matti vaeltavat miehisinä ”tappeluareenan raunioilla” sillä aikaa, kun Elli ja Saara pohtivat Vatikaanin taiteen äärellä syntiinlankeemusta, ihmisen ja eläimen eroa. Katolinen rippi vapauttaa synneistä – auttaako, jos avautuu vain terapeutille?

Keski-ikäiset ovat kriiseilleet Italian maaperällä ja kirjallisuudessa ennenkin: Roomassa on maininta Danten Jumalaisesta näytelmästä. Eikä yhteys ole kaukaa haettu:

”Elomme vaelluksen keskitiessä / ma harhaelin synkkää metsämaata / polulta oikealta poikenneena. // Ah, raskasta on sanoa kuink’ oli / tuo salo kolkko, autio ja sankka! / Sit’ aatellessa vielä muisti säikkyy.” (Eino Leinon suomennos)

”Keski-iässä sitä alkaa miettiä, onko tää polku, jota on kulkenut, varmasti ollut oikea”, tiivistää Elli. Dante kuvaa Jumalaisessa näytelmässä katumus- ja pyhiinvaellusmatkaansa Helvetin ja Kiirastulen halki Paratiisiin. Tälle eräänlaiselle opintomatkalle hänet on saanut lähtemään Danten rakastama nainen, Beatrice. Ja kappas, ei ehkä sattumalta Roomastakin löytyy Beatrice-niminen naishahmo, houkutin hänkin.

Elli, Matti, Saara ja Marius kulkevat viikon aikana läpi erilaisten vaiheiden, jokainen joutuu pohtimaan omaa Helvettiään, ja Kiirastulen puhdistavaa kärsimystäkin saa jokainen nauttia tahollaan. Tulenlieskat voivat melkein viedä hengen, elleivät sitten vain omaisuutta tai puhtaan omatunnon. Koko ajan on tarve näyttää tai todistaa jotakin, itselleen tai muille. Mitään ylevää ei tällä matkalla ole.

Jumalainen näytelmä on komedia – La Divina Commedia – koska se alkaa surullisesti, mutta päättyy hyvin. Entä Rooma? Aivan kirjan viime sivuilla selviää, miten ja erityisesti missä Danten sanoin päähenkilöiden muisti säikkyy. Lopussa sana ”Rooman-loma” saa vielä hauskan uuden merkityksen. Komediallinen loppu, kyllä.

Kirjaan liittyvä resepti: riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain