Kevään 2021 uutuuskirjat: 14 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2021 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Lyhyesti sanottuja: paljon ja kaikenlaista! Italiasta käännettyjä kirjoja saisi tietenkin aina olla enemmänkin.
Tulossa on yksi odotettu italiasta käännetty romaani, ja muutenkin valikoimassa on monenlaista. Uutuuskirjoissa on niin romaaneja kuin tietokirjoja; kotimaista ja käännettyä; kevyttä ja painavaa asiaa; jotain uutta ja jotain hyvin, hyvin vanhaa. Romantiikkaa, historiaa, dekkareita, filosofiaa, taidetta, matkoja…
Kevään 2021 uutuuskirjat: Kaunokirjallisuus
Domenico Starnone: Paljastus
Tätä odotan kaikkein eniten! Pidin todella paljon Starnonelta aiemmin suomennetuista romaaneista Solmut ja Kepponen. Paljastus (Confidenza, 2019) kuulostaa yhtä hyvältä: luvassa on taas ihmissuhdesolmuja ja -kepposia. Starnonen kirjojen ihmiskuva(us) uppoaa minuun täydellisesti. Romaani ilmestyy maaliskuussa, ja sen on suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä.
Lue kirjasta kustantaja WSOY:n sivulta
Vera Vala: Aprikoosiyöt
Vera Valan Aprikoosiyöt on Italiaan Tolfan vuoristoon sijoittuva viihteellinen romaani. Suomalainen Vera Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta, ja hän on tunnettu Arianna de Bellis -dekkareistaan. En ole lukenut niitä, koska en ole dekkarien ystävä, mutta tämän maaliskuussa ilmestyvän uutuuden voisin lukea.
Lue kirjasta kustantaja Gummeruksen sivulta
Kate Eberlen: Sinä vain
Rooma antaa romanttiset puitteet brittiläisen Kate Eberlenin romaanille Sinä vain (Only You, 2020), jossa kaksi italian alkeiskurssilaista rakastuu ikuisessa kaupungissa. Romanttisen viihdekirjan on suomentanut Maija Heikinheimo, ja se ilmestyy nyt tammikuussa.
Lue kirjasta kustantaja Gummeruksen sivulta
Catherine Isaac: Sekainen ihana elämämme
Vielä vähän lisää Italiaan sijoittuvaa romantiikkaa! Nyt ollaan Gardajärvellä. Romaani sisältää saman perinteisen romanttisen viihdekirjan elementin kuin Aprikoosiyöt: päähenkilö tekee sattumalta menneisyyteen liittyvän löydön, joka vie hänet käänteentekevälle matkalle. Sekainen ihana elämämme ilmestyy toukokuussa, ja sen on suomentanut englannista (Messy, Wonderful Us, 2019) Pirjo Ruti.
Lue kirjasta kustantaja Bazarin sivulta
Jukka M. Heikkilä: Sisilian prinsessa
Helmikuussa ilmestyvä Sisilian prinsessa on historiallinen romaani antiikin ajan valtapeleistä, joiden keskiössä on Sisilian kuninkaan tytär Lanassa. Jukka M. Heikkilä on aiemminkin kirjoittanut useita historiallisia romaaneja antiikin maailmasta.
Lue kirjasta kustantaja Kariston sivulta
Donna Leon: Perintöprinssi
Monet ovat ihastuneita yhdysvaltalaisen Donna Leonin Venetsiaan sijoittuviin Guido Brunetti -dekkareihin, mutta itse en ole niitä koskaan lukenut. En todellakaan ole dekkareiden ystävä. (En vertaa niitä nenääni nyrpistellen mihinkään ”korkeakirjallisuuteen”, olen vain niin nössö, etten uskalla lukea niitä!) Dekkarisarjan uusin osa Perintöprinssi (Unto Us a Son Is Given, 2019) ilmestyy helmikuussa Markku Päkkilän suomentamana.
Lue kirjasta kustantaja Otavan sivulta
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa
Toukokuussa ilmestyy suomeksi italialaisen Nobel-kirjailijan (ainoan Nobelin voittaneen italialaisen naisen) Grazia Deleddan pääteos Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento, 1913) Taru Nyströmin suomentamana. Deleddan teemoja ovat ”rakkaus, tuska, synti ja kuolema”. Mitäpä siihen voisi enää lisätä. Tämän aion lukea. Kuten nimestä voi päätellä, Deledda (1871–1936) oli vieläpä sardinialainen, eikä sardinialaista kirjallisuutta ole suomeksi juuri saatavilla.
Lue kirjasta kustantaja Basam Booksin sivulta
Kevään 2021 uutuuskirjat: Tietokirjallisuus
Markku Kailaheimo: Kirjoituksia stoalaisuudesta
Kirjoitin syksyn 2020 uutuskirjat -postauksessa, että stoalaisuus näyttäisi olevan hyvin esillä uutuuskirjoissa. Basam Books jatkaa samalla linjalla Markku Kailaheimon Kirjoituksia stoalaisuudella -teoksella, joka kertoo yleistajuisesti stoalaisesta tunneteoriasta.
Lue kirjasta kustantaja Basam Booksin sivulta
Niccolò Machiavelli: Ruhtinas
Nyt ei puhuta tämän kevään uutuudesta: Niccolò Machiavellin (1469–1527) Ruhtinas (Il Principe) ilmestyi ensi kertaa vuonna 1532. Uutta on kuitenkin Taru Nyströmin suomennos. Ruhtinas kuvaa politiikkaa ja yhteiskunnallista elämää, ja se on ehkä tunnetuin hallitsemisen ja poliittisen kirjallisuuden klassikko.
Lue kirjasta kustantaja Basam Booksin sivulta
Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni: Taidemaalari Elin Danielson-Gambogi
Tästä löydöstä olen erityisen iloinen! En tiennyt Leponiemestä tai Danielson-Gambogista aiemmin, mutta nyt haluan tietää lisää. Firenzessä asuva Leponiemi kertoo kirjassaan rajoja rikkoneesta taidemaalari Elin Danielson-Gambogista (1861–1919), joka vaikutti myös Italiassa ja kuten sukunimestä voi päätellä, nai italialaisen miehen. Kirja ilmestyy maaliskuussa.
Lue kirjasta kustantaja Gummeruksen sivulta
Eero Hämeenniemi: Napolista etelään
Kirjailija, säveltäjä ja pianisti Eero Hämeenniemi on aiemminkin kirjoittanut matkakertomuksia, ja toukokuussa ilmestyvä uutuus Napolista etelään sijoittuu nimensä mukaisesti aivan eteläisimpään Italiaan. Värikkäät tarinat matkoilta ”Keskipäivän maahan” kiinnostavat!
Lue kirjasta kustantaja Basam Booksin sivulta
Liisa Väisänen: Välimeren helmet – Matkoja maihin ja kulttuureihin
Maaliskuussa ilmestyy Liisa Väisäsen tietokirja Välimeren helmet, jossa matkataan ainakin Italiaan, Ranskaan, Espanjaan ja Maltalle. En ole ollut kovin vakuuttunut Väisäsen aiemmista teoksista Symbolien pitopöydässä ja Kaikki Italiani, jotka olen lukenut, mutta ajattelin tutustua tähän uutuuteen.
Lue kevään uutuuksista kustantaja Kirjapajan sivulta
Sirkku Salovaara: La mia Italia – Ihana, mahdoton Italiani
Sirkku Salovaaran tammikuussa ilmestyvä La mia Italia on jatkumoa useille samantyyppisille ja jopa samalla tavalla nimetyille Italia-kirjoille. Itse olen lukenut ainakin Liisa Väisäsen Kaikki Italiani, Ella Kannisen Ellan Toscana ja Kotona Italiassa sekä Minun Italiani: Pieniä tarinoita amoresta zuccheroon ja Markku Kaskelan ja Tomi Kontion toimittaman Minun Italiani: Saapasmaan suomalaistarinat (kaksi eri kirjaa on siis jopa nimetty samoin). Välillä mietin, että mikä siinä Italiassa oikein on, kirjoittakaa nyt herran tähden jostain muusta, vaikka Liechtensteinista välillä! Sitten muistan oman blogini… Ehkä tämä Salovaarankin kirja tulee siis kuitenkin luettua.
Lue kevään uutuuksista kustantaja Kirjapajan sivulta
+ Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun
Jokerina listallani on helmikuussa ilmestyvä Kati Kelolan Vaihtuvia maisemia, joka antaa vinkkejä ja tietoa maitse matkustamiseen. Kirja ei toki ole mikään matkaopas Italiaan, mutta ilmeisesti jokin Italian-vinkkikin siinä on. Aion tutustua!
Lue kirjasta kustantaja Gummeruksen sivulta
Sitten vaan lukemaan!
Muokattu 16.1.2021: Sirkku Salovaaran La mia Italia ilmestyy tammikuussa ja Liisa Väisäsen Välimeren helmet maaliskuussa (eikä toisinpäin).
4 kommenttia
Leena Laurila
Aika paljon Italia -aiheisia tulossa. Minuakaan eivät dekkarit oikein vedä. Lukemistani nykyitalialaisista Ferrante, Starnone ja Ammaniti ovat huippuja.
admin
Samaa mieltä Ferrantesta ja Starnonesta! Silvia Avallonen lisäisin omaksi suosikikseni myös, tosin vain yhden (suomennetun) romaanin perusteella. Ammanitia minun pitää lukea vielä lisää, tiedän, että Minä en pelkää on pidetty ja kiitetty, mutta arveluttaa, että se olisi liian rankka aiheeltaan minulle. Olen tosiaan oikeasti todella nössö lukija.
Viiru
Jäämme siis odottelemaan Liechtensteinissä asuvan suomalaisen muistelmia hehe. Varmasti olisi kiehtova teos sekin – varsinkin kun miettii, että kirjan lukeminen todennäköisesti monenkertaistaisi keskivertolukijan tiedot Liechtensteinistä. Päädyimme kerran silloisen kämppikseni kanssa pohtimaan, mitä kieltä Liechtensteinissä oikein puhutaan. Pieni googlaus paljasti, että pääkieli siellä on saksa ja että pienestä pinta-alastaan huolimatta Liechtensteinissä on monia eri murteita, jotka voivat poiketa toisistaan suurestikin. Muistaakseni sveitsinsaksan vaikutus oli siellä suuri, koska suuri osa kulttuurituotteista yms. on peräisin Sveitsistä.
Sinun blogisi on lisännyt ainakin omaa tietämystäni ligurialaisesta ja genovalaisesta ruokakulttuurista, josta en niin kamalasti tiennyt ennestään. Loppujen lopuksi löytyy aina uutta opittavaa, kun siirrytään yleiseltä tasolta paikalliselle tasolle 🙂
Kirja ja keittiö
Niitä muistelmia odotan minäkin: ”Minun Liechtensteinini”, ”Kotona Liechtensteinissa”, ”Kaikki Liechtensteinini”, ”Liechtenstein a:sta zetaan” – tästä saa ihan vapaasti poimia itselleen kirjan nimen ja lähteä kirjoittamaan, kuka vaan tuntee Liechtensteinin kutsun! Ja vaikka olen monenmaalaisia elämässäni tavannut (ja jopa yhden färsaarelaisen ja grönlantilaisen täällä Suomessa), yhtään liechtensteinilaista en ole koskaan tavannut. Kyllä vaan kiinnostaisi lukea esimerkiksi heidän ruokakulttuuristaan – ja tuosta kieliasiasta. Täytyy olla niin, että hyvin vaihteleva kielimaisema vaikuttaa myös jollain tavalla ihmisten identiteettiin ja sitä kautta arkeen ja moniin tapoihin. Erittäin kiinnostavaa itse asiassa!
Itse olen hyvä esimerkki siitä, että kuvittelin aikanaan, että on olemassa jotain ”italialaista ruokaa”. Sitten kun tajusin todellisen tilanteen, halusin aina vaan tietää asiasta lisää, ja sillä saralla ei oppiminen lopu koskaan. Olen oppinut, että on olemassa esimerkiksi tiettyjä ruokalajeja, joita valmistetaan vain Genovan tietyissä kaupunginosissa, joten ”italialainen” ruokakulttuuri on kyllä niin paikallista, että se on jo aika käsittämätöntä.