Suklaakaupungin suklaavanukas

Mieleeni painunut ravintolakokemus Torinosta: Oli aika valita jälkiruoka ravintolan listalta. Niin paikallisia kuin italialaiset ravintolat yleensä ovatkin, jälkiruokalistalta löytyy harmillisen usein aina vain samat tiramisut ja gelatot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättymään, kun oudon niminen bonèt kiinnitti huomioni. Nimi kuulosti ranskalaiselta, ja mutisin epävarmasti tilaukseni tarjoilijalle, joka sitten toisti sen minulle: bunet. Hups. Tietämykseni ohella ääntämyksenikin oli surkeaa.

Ruokalistan kuvauksen perusteella odotin saavani eteeni suklaakakkua. Ensi lusikallisen jälkeen sain yllättyä toistamiseen: kyseessä olikin jonkinlainen suklaavanukas. Ei mikään lapsekas Jacky Makupala, vaan maussa erottui selvä mantelinen vivahde ja alkoholin pieni polte. Päällä oleva karamellikastike sopi täydellisesti yhteen hieman kitkerän kaakaon kanssa. Vanukkaan koostumus oli lohkeava, ja silkkisen suutuntuman jälkeen suussa rapsahtelivat päälle murustellut mantelikeksit.

Suklaavanukas oli niin hyvää, että sitä piti saada ja valmistaa sitten kotona Suomessakin.

Suklaakaupunki Torino ja suklaamuseo

Pääsin Torinossa tutustumaan bonetiin tai bunetiin vähän tarkemminkin ravintolakokemuksen jälkeen. Torinossa on kattava valikoima kiinnostavia museoita, ja koska aikapulan takia niistä piti valita vain yksi, me ruokamatkailijat päädyimme suklaamuseoon, Museo del Cioccolato. Eikä se ole pelkästään suklaamuseo vaan koko nimeltään Museo del Cioccolato e del Gianduja eli myös gianduja-museo. Giandujasta (tai gianduiasta) olen kirjoittanut aiemmin blogissa: Gianduia, parempaa kuin Nutella. Postauksessa on myös ohje crema giandujaan eli suklaa–hasselpähkinätahnaan.

Torinoa voisi luonnehtia oikeaksi suklaakaupungiksi. Se on Piemonten alueen pääkaupunki, ja Piemontesta on peräisin paitsi gianduja-suklaa myös valtava Ferrero-konserni, jonka kymmenistä tuotemerkeistä tunnetuimpia ovat Nutella, Kinder, Mon Chéri, Raffaello ja Ferrero-Rocher. Täytyy tunnustaa, että en itse oikein välitä mistään näistä… mutta kieltämättä suklaamuseossa tuoreeltaan valmistetut gianduiotti-konvehdit olivat elämys, jota tuskin muualla koskaan pääsen toistamaan. Piemonte on kuuluisa hasselpähkinöistään, jotka maustavat monia paikallisia suklaatuotteita.

Suklaamuseossa pääsee tutustumaan kaakaon viljelyyn, suklaan tuottamiseen, suklaan historiaan ja suklaan tarinaan erityisesti juuri Torinossa ja laajemminkin Piemontessa.

Historian havinaa on esimerkiksi giandujan syntytarinassa. 1800-luvulla Piemontessa kärsittiin pahasta suklaapulasta, sillä Yhdistyneen kansakunnan siirtomaista kuljetettava kaakao oli kallista: Piemontenkin aluetta hallitseva Napoleon oli asettanut maan kauppasaartoon. Suklaan puutteessa piemontelaiset suklaaleipurit päättivät sekoittaa suklaaseen paikallista, helposti saatavilla olevaa raaka-ainetta: paikallisia hasselpähkinöitä. Gianduja oli syntynyt! Se esiteltiin ensimmäistä kertaa yleisölle Torinossa vuoden 1865 karnevaaleissa. Gianduja saikin nimensä Torinon karnevaalinaamion, Giandujan, mukaan. Gianduiotti-makeiset olivat maailman ensimmäiset paperiin käärityt suklaakonvehdit.

️Giandujan valmistukseen erikoistuneet suklaaleipurit ja leipurikoulut sijaitsevat nykyäänkin Piemontessa, erityisesti Torinossa, Novi Liguressa ja Albassa. Nutella syntyi vasta paljon giandujaa myöhemmin, Piemonten Albassa vuonna 1964.

Tietoähkyn lisäksi museossa on tarjolla sitä itseään, suklaata, eli maistiaisia. Museon yhteydessä toimii myös ihana suklaakauppa–leipomo, johon pääsee ostoksille ilman museolippuakin. Taatut Torinon-tuliaiset!

Piemonten suklaaherkut

Piemonte on tunnettu useista suklaatuotteista ja -leivonnaisista. Paikallisiin suklaaherkkuihin voi tutustua paitsi suklaamuseossa tietenkin myös läheisemmin kahviloissa ja leipomoissa.

Edellä tulivat jo mainituiksi gianduiotti, maailman ensimmäiset paperiin käärityt suklaakonvehdit, sekä crema gianduja, suklaa–hasselpähkinätahna. Blogissa olen aiemmin kirjoittanut myös bicèrin-nimisestä juomasta, jossa on kahvin lisäksi suklaata ja kermaa. Sitä kannattaa nautiskella jossakin Torinon lukuisista historiallisista kahviloista, joita olen listannut bicèrin-postaukseeni: Kahvilla Torinossa: Bicèrin, kahvidrinkki särkyneelle sydämelle.

Torinolainen suklaa- ja kahvikulttuuri yhdistyvät myös viime viikon runouspostaukseeni. Runoilija Cesare Pavese oli kotoisin Piemontesta, suklaa- ja pähkinäalueen sydämestä. Vincenzo Mascolo puolestaan on tuonut italialaiseen runouteen tuulahduksen eurooppalaisuutta. Torinolainen kahvilakulttuuri onkin leimallisesti keskieurooppalaisempaa kuin perinteisissä italialaisissa pystybaareissa.

Paikallisia suklaamakeisia ovat myös cri cri ja cremino. Suklaakonvehtien, -tahnojen ja -juomien lisäksi suklaasta tehdään tietenkin myös leivonnaisia. Baci di dama (”daamin suukot”) -pikkuleivissä suklaa löytyy täytteestä. Torta Festivossa on suklaan lisäksi marenkia ja suklaakermavaahtoa.

Ja sitten on se oma suosikkini, suklaavanukas bonèt.

Suklaavanukas bonèt

Nyt emme siis puhu mistään lasten sokerisesta purkkivanukkaasta vaan ennemminkin hienostuneesta suklaisesta paahtovanukkaasta. Tämä ei ole lastenjuhlien hittituote vaan aikuisten aterian päättävä jälkiruoka, jonka jälkeen sopii kumota vielä tuju espresso ja fingerporillinen digestiiviä.

Tarina tosin kertoo, että piemontelainen suklaavanukas ei alun perin suklaavanukas ollutkaan. Bonètin historia juontuu jopa 1200-luvulle, mutta suklaa saapui Eurooppaan vasta vuosisatoja myöhemmin. Alun perin bonèt valmistettiin amaretti-kekseistä, munista, maidosta ja sokerista. Myöhemmin maailman avauduttua vanukas alettiin maustaa kaakaolla ja rommilla.

Entä sitten vanukkaan nimi, joka sai minut kakistelemaan ravintolassa? Saattaa olla, että nimi tulee bonnet-päähineestä, jonka muotoa vanukasmuotti aikanaan muistutti. Tai toisen tulkinnan mukaan: päähine puetaan päälle viimeisenä, kun lähdetään ulos, ja jälkiruoka syödään viimeisenä, kun muu ateria on nautittu – hieman kaukaa haettu yhteys?

Suklaavanukas bonèt – ohje

Bonèt on erittäin helppo valmistaa! Muutama huomio kuitenkin alkuun:

• Amaretto-liköörin voi korvata rommilla.
• Amaretti-keksit tarkoittavat tässä ohjeessa kuivia ja kovia amaretti secchi -keksejä (ei pehmeää amaretti morbidi -versiota).
• Vuokana voi käyttää pitkulaista 1,5 litran leipävuokaa tai pyöreää, halkaisijaltaan noin 24 cm korkealaitaista vuokaa. Varmasti myös yksittäiset pikku vuoat kävisivät, mutta silloin kypsennysaikaa pitäisi ehkä tarkastella uudestaan.

Karamellikastike:

• 150 g sokeria
• 50 g vettä

Suklaavanukas:

• 4 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 25 g amaretto-likööriä
• 35 g tummaa kaakaojauhetta
• ripaus suolaa
• 200 g amaretti-keksejä + muutama koristeluun
• 500 g maitoa

1. Aloita karamellikastikkeesta: Yhdistä sokeri ja vesi kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä 10 minuutin ajan sekoittamatta, kunnes kastikkeen väri on kauniin kultainen. Jos karamellia kypsentää liian kauan, maku taittuu hieman kitkerään suuntaan. Jonkun makunystyröitä se saattaa tosin miellyttää.
2. Kaada karamellikastike vuoan pohjalle ja jätä odottamaan.
3. Siirry sitten itse vanukkaaseen: Vatkaa yhteen munat, sokeri ja likööri. Lisää sihdattu kaakaojauhe, murustellut keksit (käsin rikkominen riittää, ei tarvita mortteleita tai muita) ja suola. Sekoita.
4. Kuumenna maito kattilassa ja kun se alkaa höyrytä, ota se liedeltä ja kaada vähitellen koko ajan sekoittaen muiden ainesten joukkoon.
5. Kaada vanukasmassa vuokaan karamellikastikkeen päälle.
6. Aseta vuoka syvälle uunipannulle tai toiseen, isompaan uunivuokaan. Kaada pellille tai uunivuokaan kiehuvaa vettä niin, että vesi ulottuu vanukasvuoan puoliväliin.
7. Kypsennä vanukasta vesihauteessa 200-asteisessa uunissa 50–60 minuuttia.
8. Nosta vuoka varovasti vesihauteesta, jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi. Bonètin voi hyvin valmistaa jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät asettua kunnolla.
9. Vanukas irtoaa vuoasta, kun reunoja irrottelee ensin hieman veitsen avulla ja kastaa vuoan sitten hetkeksi kuumaan veteen.
10. Kumoa vanukas tarjoiluastiaan niin, että karamellikerros tulee päällimmäiseksi. Koristele valmis suklaavanukas amaretti-kekseillä.

Reseptiin liittyvä kirja: uusinta käännösrunoutta Italiasta