-
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – Keitä ovat Italian renessanssin sankarittaret?
Elämänura aviomiehen omaisuutena, suljetun luostarin nunnana tai halveksittuna prostituoituna. Vai sittenkin jotain muuta? Millaista oli naistaiteilijan elämä renessanssiajan Italiassa? Mia Kankimäki kirjoittaa teoksessaan Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) ”yönaisista”, rohkeista oman tiensä kulkijanaisista renessanssiajalta tähän päivään. Näitä naisia Kankimäki ajatteli unettomina öinä ja lähti matkalle maailman ympäri heidän jäljissään. Naiset joita ajattelen öisin yhdistelee yönaisten elämäntarinoita Kankimäen matkapäiväkirjaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä kerrotaan Karen Blixenistä ja Afrikasta, toisessa 1800-luvun tutkimusmatkailijoista ja kolmannessa kuvataiteilijoista. Olin aiemmin lukenut Kankimäeltä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (käännetty muuten myös italiaksi: Cose che fanno battere più forte il cuore – nimi on yhtä ihana ja runollinen myös italiaksi!), jota kerta kaikkiaan rakastin. Paitsi että japanilaisen Sei Shōnagonin listaukset Tyynynaluskirjassaan olivat hurmaavia…
-
Liisa Väisänen: Symbolien pitopöydässä – Mitä ruoka kertoo kulttuuristamme?
Sitruunanviipale vesikannussa, maitotilkka kahvissa, värikkäät karkkipaperit. Mikään ruokapöydässä ei ole sattumaa! En ollut koskaan sen syvällisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, ennen kuin luin Liisa Väisäsen uusimman teoksen Symbolien pitopöydässä. Liisa Väisäsen Symbolien pitopöydässä – Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä (Kirjapaja 2018) kuvaa ruoan kulttuurihistoriaa ja symboliikkaa aamiaisesta illalliseen. Enemmän kuin aterioiden historiaan Väisänen keskittyy yksittäisten raaka-aineiden symboliikkaan ja merkityksiin. Väliin hän tarjoilee ruokaa koskevia lainauksia kaunokirjallisuudesta ja ruokaa kuvaavia taidemaalauksia analyyseineen. Kirjassa esitellään myös muutamia ruokaohjeita. Olen lukenut Väisäseltä aiemmin Kaikki Italiani -teoksen, jossa oli hauskaa Italia-aiheista tarinointia. Kielipoliisille teoksesta jäivät harmillisesti päällimmäisenä kuitenkin mieleen teoksen lukuisat italiankieliset kirjoitusvirheet, joita on vähän vaikea antaa anteeksi Italia-aiheisessa kirjassa. (Siitä kuitenkin lisää toisella kertaa.) Nyt…
