-
Makeaa ja vihreää: itse tehty pistaasitahna
Esittelin viime postauksessa rakkausromaaneja, jotka ovat genrenä omaan makuuni usein liian imeliä. Niinpä tämän kerran reseptikin on äklömakea: itse tehty pistaasitahna saa tahmaista makeutta ja rakennetta valkosuklaasta. Taatut sokeriöverit! Mutta toisin kuin rakkaushöttö, tämä huttu maistui minullekin. Pistaasi on Sisilian ylpeys, ja parhaat – sisilialaisten mielestä toki maailman parhaat – pistaasit tulevat Sisilian Brontesta, jossa vulkaaninen maaperä antaa niille oman ainutlaatuisen arominsa. Pistaasitahna on tietysti sitä parempaa, mitä parempia pistaaseja siihen käyttää, mutta jos olisin juuri saanut käsiini arvokkaita Bronten pistaaseja, en ehkä malttaisi käyttää niitä tähän. Tosin Bronten pistaasien kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana: Bronten pistaaseina myydään myös tavaraa, jonka alkuperä on jossakin muualla – kannattaa etsiä suojatulla alkuperänimityksellä…
-
Gianduia, parempaa kuin Nutella
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin. Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman…
