Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!)
Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai toisinpäin: pastaa ei kannata jättää kiehumaan siksi aikaa, kun vaikkapa ”kätevästi” käy suihkussa…
Minulla oli myös ennen tapana valita ruokakaupassa aina halvin vaihtoehto asenteella ”tomaatti on tomaattia” ja ripotella, lorauttaa ja murustella ruoan joukkoon vähän sitä sun tätä, jotta saadaan makua! Jotain makua varmaan sainkin aikaan, mutta yhtään hyvää makumuistoa ei niistä kärsimättömistä kokkailuista jäänyt. Ja hyvät muistot ovat ainoa asia, jolla keittiössäkään loppujen lopuksi on mitään väliä.
Tomaattikastikettaan muistelee Sophia Lorenkin muistelmissaan, joista kirjoitin Lorenin 85-vuotispäivänä viime viikolla. Tomaattikastike on kulkenut hänen mukanaan kurjuudesta kuuluisuuteen: näyttelijänuransa aivan alussa hän valmisti sitä pienellä keittimellä vuokra-asuntonsa vessassa vuokraemännän kielloista huolimatta ja myöhemmin mainetta jo saavutettuaan rauhoitellakseen itseään Oscar-palkintojen jakoyönä, jona hän päätti jättää gaalan väliin. Ja kuinka kävi: Oscar tuli ja tomaattikastike hautui yön aikana valmiiksi. Samaa palkinnon arvoista temppua voit kokeilla kotona seuraavalla ohjeella:
Tomaattikastike pastalle eli sugo (2–3 hengelle)
- 400 g laadukasta tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia*
- laadukasta ekstra-neitsytoliiviöljyä
- yksi valkosipulinkynsi
- suolaa
- (sokeria)
- vettä
- muutama basilikanlehti
*Così com’è on parasta mitä kaupasta tällä hetkellä löytyy ja tämä(kään) ei ole maksettu mainos vaan vilpitön suositus!
- Lorauta reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä pannulle ja kuumenna.
- Litistä yksi kuorimaton valkosipulinkynsi kädellä tai keittiöveitsen leveällä lappeella niin, että se hieman avautuu. Laita valkosipulinkynsi kuorineen (aglio in camicia eli valkosipuli paita päällä) pannulle kuumaan öljyyn ja lämmitä keskilämmöllä muutaman minuutin ajan niin, että valkosipuli sihisee mukavasti.
- Lisää pannulle tomaattimurska tai paseerattu tomaatti. Lisää myös pari kokonaista basilikanlehteä.
- Kypsennä kastiketta matalalla lämmöllä. Kymmenen minuutin kypsennyksen jälkeen poista valkosipulinkynsi, sillä se on nyt tehtävänsä tehnyt. Lisää tässä vaiheessa suolaa ja halutessasi hieman sokeria, jos tomaatit ovat mielestäsi liian hapokkaita.
- Puolen tunnin kypsennyksen jälkeen lisää tilkkanen vettä ja jatka kypsentämistä vielä toiset puolisen tuntia, kunnes kastike on sakeaa ja maku tiivistynyt.
- Lisää muutama basilikanlehti ja kastike on valmis!
Pastan kypsentäminen
- Valitse hyvälle kastikkeelle laadukasta pastaa, noin 100 g per syöjä, ellei tarjolla sitten ole pastan jälkeen vielä toinen ruokalaji. Esimerkiksi Rummo on perusmarketistakin löytyvä edullisempi, hyvä merkki.
- Keitä pasta väljässä, hyvin suolatussa vedessä al denteksi. Keitinvesi kannattaa suolata kourallisella karkeaa merisuolaa; suhdeluku on noin 1,5 l vettä ja 25 g suolaa (n. reilu 2 rkl) – mauton pasta pilaa maukkaimmankin kastikkeen. Pastaa kannattaa keittää minuutti vähemmän kuin pakkaukseen on merkitty.
- Sekoita valutettu pasta kastikkeen joukkoon pannulla ja tarjoile.
Jos pastaa jää aterialta yli, jämäpastasta syntyy herkullinen frittata, jonka ohje löytyy täältä.
Makuja & Muistoja
Sophia Loren on myös julkaissut keittokirjan, joka on banaalisti nimetty Makuja & Muistoja (Sophia Loren’s Recipes & Memories 1998, suom. 2006).
Lorenin keittokirja on kökösti suomennettu ja ulkomuodoltaan jo melko retro. Harmillisesti kaikista ruoista ei ole kuvia; sen sijaan Loren itse keikistelee hymyillen keittiössä vähän joka aukeamalla. Kirjasta löytyy Lorenin oma tomaattikastike ja paljon muita reseptejä oman elämän muisteluiden ja vanhojen valokuvien ohessa. Reseptit ovat pitkälti tunnettuja italialaisia klassikoita.