Taivaallinen tryffelipasta

Tryffeli – sieni vai suklaata? Minulle ei vielä muutama vuosi sitten ollut täysin selvää, mikä tai mitä tryffeli on. Tryffeli yhdistyi mielessäni joulukonvehtirasiaan eikä tryffelipasta tai muu suolainen ruoka olisi tullut mieleenikään. Sittemmin olen oppinut, että tryffelit ovat maan alla kasvavia sieniä, ja toden totta, tietyt suklaakonvehdit muistuttavat ulkomuodoltaan tryffelisieniä. Tryffelisienen voimakas maku on kaukana suklaasta, minusta se muistuttaa valkosipulia ja voita.

Viimeksi kirjoitin Ruusun nimi -romaanista, jossa munkkinoviisi Adson kuvaa tryffelinpoimintaa näin:

Minä en vielä tuntenut tuota metsän aluskasvillisuuden herkkua, jota kasvoi tuolla niemimaalla ja joka näytti erityisesti pesiytyneen benediktiinien maille kuten Norciaan, missä se kasvoi mustana, sekä tänne missä se oli vaaleampi ja tuoksuvampi. Severinus selitti minulle mikä se oli ja kuinka herkullista ruokaa siitä sai valmistamalla sitä eri tavoin. Ja hän sanoi että sitä oli sangen vaikea löytää, koska se oli kätkössä maan alla, enemmän salassa kuin sienet, ja siat olivat niitä eläimiä jotka pystyivät löytämään sen hajuaistiaan seuraten. Hankaluus oli vain siinä, että kun ne sen löysivät, tahtoivat ne oitis syödä sen suuhunsa, niin että piti heti olla paikalla, ajaa ne pois ja kaivaa tryffelit esiin.

Adsonin kuvaamaa vaaleaa ja tuoksuvaa, kirjaimellisesti sikakallista Alban valkotryffeliä tavataan Piemontessa Cuneon maakunnassa. Kuten jo aiemmin kirjoitin, Piemontessa tryffelinpoimintaa valvoo paikallinen metsäpoliisi, polizia forestale. Ilman keräyslupaa sieniä ei saa poimia, ja luvan saadakseen pitää suorittaa kirjallinen koe ja kallis lupamaksu. Valkotryffelin kilohinta on tuhansia euroja.

Meillä ei sattumoisin ollut tuoreita piemontelaisia tryffeleitä vuoltavaksi pastan joukkoon, joten tämä tryffelipasta sai makunsa ihan perus-Prismasta ostetusta tryffelitahnasta. Signore valmisti tryffelin seuraksi piemontelaista tajarin-pastaa. Kotitekoista pastaa ehtii hyvin pyöritellä nyt, kun kotona pysyttely on enemmän kuin suotavaa.

Adsonin sanoin kaivetaan siis tryffelit esiin. Ruusun nimi -romaanin munkkiluostarin hengessä ei liene liioittelua sanoa, että tämä tryffelipasta oli taivaallisen hyvää. Voin pokkana väittää näin, koska en vielä koskaan ole päässyt maistamaan tuoretta tryffeliä…

Tryffelipasta (2-3 hengelle)

• 200 g tuorepastaa (ohje täällä)
• noin 5 tl tryffelitahnaa
• reilu nokare voita
• yksi valkosipulinkynsi

1. Valmista tuorepasta ohjeen mukaan ja leikkaa 2–3 mm levyisiksi suikaleiksi. Kypsennä hyvin suolatussa vedessä isossa kattilassa muutama minuutti, kunnes pasta on lähes kypsää. Ota kauhallinen keitinvettä talteen ja valuta pasta.
2. Pastan kiehuessa sulata paistinpannulla nokare voita ja lisää yksi valkosipulinkynsi kuorineen sekä kolmisen teelusikallista tryffelitahnaa. Anna tekeytyä sen aikaa, kun pasta kiehuu. Poista valkosipulinkynsi.
3. Lisää pannulle keitetty pasta ja sekoittele huolellisesti kastikkeen joukkoon. Lisää vielä vähän keitinvettä ja heiluttele pannua (spadellare = ”pannuttaa” suomeksi?), kunnes pasta on kypsää ja melkein kaikki vesi haihtunut.
4. Ota pannu pois liedeltä, maistele ja lisää vielä parisen teelusikallista tryffelitahnaa – maun mukaan.

Tryffelin puutteessa tuorepastan kanssa maistuisi myös tutummin esimerkiksi pesto.

Reseptiin liittyvä kirja: Umberto Eco – Ruusun nimi