Eilen, tänään, huomenna – Sophia Lorenin omaelämäkerta

Tänään 85 vuotta täyttävä Sophia Loren on elänyt aikamoisen elämän, josta ei ole kummallisia vastoinkäymisiä ja yltäkylläistä glamouria puuttunut. Mitä hän itse kertoo elämästään?

Sophia Lorenin Eilen, tänään, huomenna: omaelämäkerta (Ieri, oggi, domani. La mia vita 2015; suom. Linda Jokela 2015, Minerva Kustannus) julkaistiin Lorenin 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Siinä Loren tekee vanhasta laatikosta löytyneiden kirjeiden ja valokuvien siivittämänä matkan muistoihinsa varhaislapsuudesta nykyiseen isoäidin elämään.

 

Auguri, Sophia! Sophia Loren täyttää tänään 85 vuotta, ja juhlan kunniaksi päätin lukea hänen omaelämäkertansa uudestaan. Luin sen tuoreeltaan neljä vuotta sitten, mutta paljonkaan en siitä nyt muistanut. Kirja tuli taas mieleen, kun elokuva Eilen, tänään, huomenna (1963) tuli elokuussa Yleltä. Katsoin sen, tykkäsin kovasti ja havahduin siihen, etten ehkä aiemmin olekaan nähnyt Lorenin elokuvia tai ainakaan niitä(kään) muista. Olen ylipäänsä hirveän huono katsomaan elokuvia, mutta klassikot haluaisin kyllä tuntea.

Loren ja hänen elokuvansa olivat mielessä myös, kun kesällä luin Kaksi naista, jonka pohjalta ohjatusta elokuvasta (1960) Loren voitti Oscarin. Lorenin elämäkerrassa on luonnollisesti paljon asiaa hänen elokuvistaan, joten se on kiinnostavin ehkä heille, jotka niitä tuntevat. Toisaalta kirjan lukeminen voi myös innostaa tutustumaan Lorenin elokuviin. Onhan hän aivan valtavan valovoimainen valkokankaalla! Elämäkerrasta sen sijaan jäi vähän ristiriitaisia tuntemuksia.

Tuhkimotarina

”Kun ajattelen elämääni, hämmästelen sitä, että se on totta. Jonakin aamuna kun herään, tajuan ehkä nähneeni vain unta.”

Sophia Lorenin kohdalla voi todella puhua tuhkimotarinasta. Hän syntyi 20.9.1934 Roomassa aviottomien lasten klinikalla (!). Lorenin isä oli epäluotettava eikä koskaan kunnolla läsnä Lorenin elämässä. Loren varttui Napolin lähellä Pozzuolissa köyhissä oloissa äitinsä ja isoäitinsä kasvattamana. Hän oli omien sanojensa mukaan laiha ja ruma, ja häntä kutsuttiin Hammastikuksi. Sodan jälkeen teini-iässä asiat alkoivat kuitenkin muuttua, kun Loren osallistui kauneuskilpailuun, jossa hänet valittiin perintöprinsessaksi. Prinsessaunelma alkoi käydä toteen, kun Loren osallistui kauneuskilpailusta innostuneena ensimmäiselle näyttelijäkurssilleen Napolissa.

Ankean lapsuuden jälkeen Lorenilla on ollut elämässään myös muita, suorastaan erikoisia vastoinkäymisiä, joista erityisesti avioliittoon liittyvät tuntuvat suomalaisesta nykylukijasta aivan absurdeilta. Loren joutui rakkauselämässään vastakkain Italian lain kanssa. Avoliitossa eläminen oli nimittäin Italiassa rikos vuoteen 1969 asti (!!!), ja Lorenin ja hänen kumppaninsa Carlo Pontin ongelmana oli se, ettei Ponti saanut mitätöityä aiempaa avioliittoaan, jotta pari voisi mennä naimisiin ja elää vapaasti yhdessä. Loren ja Ponti pysyttelivät pitkään maanpaossa poissa ”rikospaikalta” Italiasta ennen kuin vihdoin oikeasti saivat toisensa.

Kaiken huipuksi Loren on myös istunut vankilassa! Hän päätyi sinne 17 päiväksi syytettynä veronkierrosta. Omaelämäkerrassaan Loren vakuuttaa syyttömyyttään ja jakaa vankilassa kirjoittamansa ahdistuneet päiväkirjamerkinnät. Talouteen liittyviä epäselvyyksiä on ollut pariskunnalla muitakin. Loren kritisoi Italian oikeuslaitosta ja varmasti aivan aiheesta, mutta kuka tietää totuuden kaiken takana?

”Poliisit kysyivät minulta asioita, joihin en osannut vastata. ”Olen näyttelijä, en bisnesnainen”, puolustin turhaan itseäni.”

Monien vaikeuksien ohella Lorenille on kertynyt myös valtavasti menestystä. Hän on saavuttanut elokuvaurallaan lähes kaiken mahdollisen. Hän on näytellyt sadoissa elokuvissa ja voittanut kaksi Oscaria. Hän itse mainitsee omaelämäkerrassaan useaan otteeseen pelottomuutensa ja korkean työmoraalinsa, ja uskottavahan häntä on. Menestys on varmasti täysin ansaittua.

Kiinnostavasti kulisseissa

Eilen, tänään, huomenna on tietysti myös kirja elokuvien maailmasta. Loren kuvaa, miten hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1950, kun hän asettui elokuvastudio Cinecittàn porteille jonoon, jossa ihmiset odottivat toiveikkaina päästäkseen edes avustajaksi johonkin elokuvaan. Loren pääsi kuin pääsikin pieneen rooliin elokuvaan Quo vadis? (1950), tosin ilman vuorosanoja. Sitä seurasivat pian jo sivu- ja pääroolitkin. Loren rakasti Cinecittàn studioita:

”Cinecittà oli kuin ihmemaa, unelmien maisema alati rakenteilla, ja kaikki sen kuvaelmat nojasivat sulassa sovussa toistensa kyljessä kuin korttitalossa. Antiikin roomalaiset joivat kahvia oopperan nuorien subrettien kanssa, tärkeät sotaherrat juttelivat rivitanssijoille, ja kansannaiset söivät täytettyjä sämpylöitä frakkipukuisten herrasmiesten seurassa. Siinä missä tyhjäntoimittajat koettivat edistää hankkeitaan, työlleen omistautuneet ohjaajat keskustelivat kulissimiesten ja teknikkojen kanssa tai tarkastelivat lähemmin avustajia ja sivuroolin esittäjiä.”

Cinecittà Roomassa on edelleen olemassa, ja siellä on oppaan johdolla mahdollista vierailla elokuvien kulisseissa.

1960-luvulla Loren teki monet tunnetuimmat elokuvansa, kuten Kaksi naista (1960), Eilen, tänään, huomenna (1963) ja Avioliitto italialaisittain (1964), joiden tekemisestä hän myös omaelämäkerrassaan eniten kertoo. Vaikka kaikki Lorenin elokuvat eivät olisi tuttuja, hän kertoo elokuvien maailmasta kiinnostavasti. Hän jakaa ajatuksiaan myös vastanäyttelijöistään ja ohjaajista. Toki hän pääasiassa ylistää näitä, mutta tuo kiltisti esille myös mielipiteitään siitä, miksi jokin elokuva ei ehkä onnistunut odotusten mukaisesti. Loren korostaa erityisesti sitä, miten tärkeää on näyttelijöiden ja ohjaajan välinen luottamus.

Suuria paljastuksia elokuvamaailmasta Eilen, tänään, huomenna ei tarjoile, mutta sitäkin kiinnostavampia ja hauskojakin tarinoita monista kuuluisuuksista. Audrey Hepburnista Loren esimerkiksi kertoo näin:

”Audrey näytti minulle taloa, ja sen jälkeen kävimme pöytään. Meille tarjoiltiin alkupalat, tai niin luulin nähdessäni ruokalajin lautasella. Se oli salaatinlehti, jonka päälle oli asetettu lusikallinen tuorejuustoa ja pisara vadelmahilloketta. Viereisellä lautasella oli pienen pieni rapea leipäpala. Keskustelu soljui mukavasti, ja vadelmahilloke oli herkullista. Kun tarjoilija vei lautaset pois, Audrey nousi tuolilta hymyillen ilmavaa, herkkää ja täydellistä hymyään, ja sanoi: ”Voi, miten paljon söin!” Lounas oli ohi. Lisäsin diplomaattisesti: ”Kaikki oli niin herkullista!” Meinasin kuolla nälkään, ja heti kotiin palattuani tein itselleni täytetyn sämpylän.”

Sokerista glamouria

Vaikka Eilen, tänään, huomenna kertoo avoimestikin Lorenin vastoinkäymisistä, kuten avioliitto- ja taloussotkuista, on se myös aika siirappinen. Se alkaakin jo hyvin siirappisesti siitä, kun Loren joulua lapsenlapsilleen kylmänä talvi-iltana valmistellessaan löytää työhuoneestaan laatikollisen täynnä kirjeitä ja valokuvia menneiltä vuosilta. Kappas! Ne saavat hänet muistelemaan elämäänsä. Tämä idyllinen jouluaatonaatto nykyisyydessä kulkee teoksessa sitten kehystarinana. Valokuvat ja kirjeet ovat myös kirjassa nähtävillä.

Sokerisuuden lisäksi Eilen, tänään, huomenna sisältää paljon latteuksia, esimerkiksi ”elin jokaisen päiväni sellaisena kuin sen edestäni löysin”. Loren korostaa paljon perheensä merkitystä elämässään, mutta kuvaa suhdetta aikuisiin poikiinsa teennäisesti:

”Asun kaukana pojistani, mutta rakastamme toisiamme. Olemme paljon tekemisissä ja matkustamme toistemme perässä maailman ympäri. Ajattelemme toisiamme, soittelemme ja olemme aina auttamassa tarpeen tullen. Tosinaan annamme hienoja lahjoja.”

Hienot lahjat, jalokivet, taulukokoelmat ja muu glamour tulee kirjassa usein esiin. Kertaalleen Lorenin ”timantit, safiirit, helmet ja rubiinit” varastetaankin, mistä hän kovasti järkyttyy. Toisaalta varsinaisesta diivan elämästä hän kiistää koskaan haaveilleensa:

”Mutta niin vain tähdenkin rooliin tottuu. Ymmärsin melko nopeasti, miten julkisuuteen kannattaa suhtautua, ettei anna sille liikaa painoarvoa ja varoo sen vaikutusta omaan ajatteluun. Tiesin, mitä halusin, ja menestys kannusti minua tekemään työni entistä paremmin: syvällä sisimmässäni unelmoin kuitenkin kodista, lapsista ja tavallisesta perhe-elämästä – -.”

Eilen, tänään, huomenna ei tietenkään lopulta kerro totuutta siitä, kuka Sophia Loren on. Haastankin itseni seuraavaksi katsomaan hänen elokuviaan – mitä ne mahtavat näyttelijästä paljastaa?

Kirjaan liittyvä resepti: tomaattikastike