Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut

Hyvää laskiaissunnuntaita! Vai sittenkin: Buon Carnevale! Tänä vuonna kävi niin onnekkaasti, että pääsin hieman mukaan karnevaalihumuun käydessäni helmikuussa Pohjois-Italiassa. Italian karnevaali on ollut minulle aina hieman mysteeri, sillä kotoisella laskiaisella hernekeittoineen ja mäenlaskuineen ei tunnu olevan juuri mitään tekemistä sen kanssa. Lisäksi minulle on aina ollut hieman epäselvää, milloin karnevaalia todella juhlitaan.

Italian karnevaali muistuttaa laskiaista enemmän oikeastaan meikäläisten vappua. Yhtymäkohtia Suomen vappuun on useita: uppopaistetut ja sokeroidut leivonnaiset, riehakas meno, koristekrääsä, hassuttelu, naamiaiset ja paikoin poliittinen ulottuvuuskin. Tosin suomalaisesta kotikutoisesta vappunenästä ovat esimerkiksi Venetsian karnevaalien loistokkaat karnevaaliasut ja -naamiot kaukana. Italiassa yhden karnevaalijuhlan sijaan voisi oikeastaan puhua ennemminkin karnevaaliajasta, sillä usein karnevaalia juhlitaan pitkään ja hartaasti yhden h-hetken sijaan. No, saattaa Suomessakin jonkun vapunvietto joskus hieman venyä.

Päätin itseni ja toivottavasti muidenkin iloksi ottaa hieman enemmän selvää kaikesta karnevaaliin liittyvästä. Kun Italiassa ollaan, mikään ei mene yhdellä tavalla vaan maan sisällä on monta pienempää – tai ei edes niin pientä – karnevaalia. Ja aina kun kirjoittaa mistä tahansa aiheesta Italiassa, huomaa eksyvänsä niin syvälle historiaan ja kulttuuriin, että yksi blogipostaus ei riitä oikein mihinkään.

Italian karnevaali eri alueilla

Laskiaisen ajankohta määrittyy pääsiäisestä: laskiaissunnuntai on seitsemän viikkoa ennen pääsiäissunnuntaita. Tälle ajankohdalle osuu Italiassa torstaista (giovedì grasso, ”rasvatorstai”) tiistaihin (martedì grasso, ”rasvatiistai” eli meidän laskiaistiistaimme) kestävä karnevaali, joka huipentuu tiistain juhlallisuuksiin. Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen, sillä Italiassa karnevaalin juhlinta saattaa kestää viikkojakin. Juhlavalmisteluja tehdään vielä paljon pidempään: asujen, naamioiden, karikatyyrihahmojen ja kulkuerekvisiitan valmistamiseen kuluu kuukausia, ja monet niistä tehdään käsin. Karnevaalin juhlinta liittyy tietenkin pääsiäiseen sekin: karnevaali käynnistää tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen jatkuvan paastonajan.

Tunnetuin Italian karnevaali järjestetään epäilemättä Venetsiassa. Venetsian karnevaaleilla on oma nettisivustonsa Carnevale di Venezia. Sivusto kertoo, että juhlamenot ovat alkaneet tänä vuonna ystävänpäivänä ja päättyvät ylihuomenna laskiaistiistaina – mukavat kahden ja puolen viikon juhlinnat siis! Joka päivälle löytyy oma ohjelmansa. Tänä vuonna Venetsian karnevaali juhlistaa myös venetsialaisen Giacomo Casanovan syntymän 300-vuotisjuhlaa.

Venetsian karnevaali on tunnettu erityisesti loisteliaista puvuistaan ja naamioistaan. Erilaiset asut ja naamiot liittyvät italialaiseen kulttuuriin ja karnevaaliin kuitenkin laajemminkin: eri alueilla ja kaupungeilla on oma hahmonsa, jolla on tietyn asun lisäksi myös oma luonteensa. Hahmot juontavat juurensa 1500-luvulla syntyneeseen Commedia dell’arte -teatteriin. Tunnetuin hahmo on ehkä napolilainen Pulcinella; ahne, itsekäs ja jaaritteleva vanhapoika, jonka tunnistaa valkeasta asusta ja hatusta ja mustasta puolinaamiosta. Tunnettu on myös esimerkiksi bergamolainen, ruutuasuinen ja niinikään mustanaamioinen Harlekiini eli Arlecchino, joka on luonteeltaan kevytmielinen ja liehittelevä.

Hahmoja on kuitenkin paljon muitakin. Eri alueiden hahmoja kuvineen löytää esimerkiksi tältä sivustolta. Sivulla on myös kunkin hahmon tarinan ja luonteen kuvaus italiaksi.

Venetsian loistosta ja historiasta hyvin poikkeava karnevaali järjestetään Toscanan Viareggiossa, jonka karnevaalit ovat Venetsian romanttisia karnevaaleja poliittisemmat. Siellä ensimmäiset tapahtumat on virallisen nettisivun mukaan järjestetty tänä vuonna jo helmikuun 9. päivä. Venetsian vaikuttavien historiallisten pukujen ja mystisten naamioiden sijaan Viareggiossa voi nähdä esimerkiksi taidokkaita poliitikoille irvailevia karikatyyreja, joita kuljetetaan jättimäisillä ja mitä mielikuvituksellisimmilla kärryillä.

Aivan jotain muuta kuin romantiikkaa ja politiikkaa tarjoaa Piemonten Ivrean karnevaali, jonka virallinen nettisivu näyttää lähtölaskennan juhlintaan alkaneen peräti jo loppiaisena. Varsinaiset juhlallisuudet osuvat kuitenkin laskiaissunnuntaista laskiaistiistaihin, joihin ajoittuu karnevaalin kuuluisin osuus: appelsiinien taistelu Battaglia delle Arance. Se on juuri sitä miltä kuulostaa: taistelua appelsiineja aseena käyttäen. Käytännössä homma toimii niin, että yleisö kadulla heittelee kärryllä ajelevia, usein keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita ”sotilaita” appelsiineilla ja nämä puolustautuvat – appelsiineilla. Tapa juontaa tarinaan, jonka mukaan kaupunkilaiset ovat kapinoineet tyranniaa vastaan heittelemällä kärryillä matkustavia sotilaita kivillä. Taisteluun osallistuvien kuuluu pitää päässään perinteistä punaista päähinettä.

Erilaisia karnevaalijuhlia on niin paljon, ettei niitä voi kaikkia tässä listata, ja paikalliset pitävät tietysti omia juhliaan maan parhaina. Tärkeinä pidetään Venetsian, Viareggion ja Ivrean lisäksi myös esimerkiksi Sisilian Acirealea, Apulian Putignanoa ja Marchen Fanoa – linkit tapahtumien virallisille nettisivuille.

Italian karnevaali on tietysti myös ruokajuhla

Ei juhlaa ilman tyypillisiä juhlaruokia! Karnevaalin yhtymäkohdat Suomen vappuun tulevat esiin myös tarjoiluissa: monet karnevaali”herkut” ovat rasvassa uppopaistettuja ja sokerissa kieriteltyjä leivonnaisia. Minusta ne eivät itse asiassa ole kovinkaan herkullisia, kuten ei esimerkiksi ole tippaleipäkään. Yhteys Suomen laskiaisen viettoon on tietysti siinä, että ennen paastonaikaa on tarkoitus syödä mahdollisimman kaloripitoista ruokaa. Karnevaaliherkut painottuvat paljolti makeaan.

Tunnetuin karnevaalileivonnainen on uppopaistettu, rapea ja tomusokerilla kuorrutettu suorakaide, jonka minä olen oppinut Genovassa tuntemaan nimellä bugie, mutta nimivariantteja on paljon – chiacchiere taitaa olla yleisimmin käytössä. Joskus bugiet saatetaan myös täyttää esimerkiksi hillolla tai vaniljakreemillä. Tyypillisiä ovat myös erilaiset uppopaistetut ja sokeroidut pehmeät taikinapallerot, jotka kulkevat nimellä tortelli, castagnole tai zeppole; ne ovat hieman kuin pyöreitä minimunkkeja, ja toisinaan niitäkin voidaan täyttää erilaisilla makeilla täytteillä. Paljon muitakin munkintapaisia leivonnaisia löytyy.

En pidä uppopaistetuista leivonnaisista, joten olen etsinyt ja leiponutkin hyvällä menestyksellä kahta erilaista karnevaalikakkua. Toscanalainen berlingozzo on aniksella maustettu kuivakakku, jonka ohjeen löydät blogista täältä: Epäilyttävän hyvä aniskakku. Signore vei sitä pari vuotta sitten eräisiin karnevaalijuhliin appelsiinimehulla kostutettuna, ja täytyy sanoa, että kaikista epäilyksistäni huolimatta kakku oli etenkin kostutettuna jopa yllättävän hyvää! Sitäkin parempi on kuitenkin napolilainen ricotta-juustokakku, joka myös löytyy blogista: Juhlakauden juustokakku ricottasta. Se leivotaan mannasuurimoista tai hirssijauhosta ja on kaikkea muuta kuin muut, kuivakammat karnevaalileipomukset. Mausteena napolilaisten kakussa on vaniljaa, sitrushedelmiä ja loraus rommia, grappaa tai limoncelloa. Aika pettämätön yhdistelmä!

”A Carnevale ogni scherzo vale” – karnevaaliin kuuluu myös pieni hassuttelu ja keppostelukin. Sanonta juontaa juurensa siihen, miten Italian karnevaali on tarjonnut kansalle hetkeksi mahdollisuuden sekoittaa rooleja tai oikeastaan unohtaa ne; köyhät ja rikkaat, naiset ja miehet, ylimystö ja palvelusväki ovat naamioidensa takana olleet yhtä ja samaa. Esimerkiksi Genovassa keppostelu ulottuu myös ruokapöytään: tyypillinen karnevaalileivonnainen on ravioli dolci eli makeat raviolit, jotka näyttävät täytepastalta mutta kätkevätkin sisäänsä marsipaania, kandeerattuja hedelmiä ja hilloa.

Lue blogista myös:

Italialainen pääsiäinen pöydässämme

Italialainen joulu on överi ja blingbling