Italo Svevo: Onnistunut kepponen

Onnistuuko 40 vuotta sitten kirjoitettu romaani tuomaan kirjoittajalleen vihdoin mainetta? Italo Svevon pienoisromaani Onnistunut kepponen esittelee kirjallisen kepposen kustannusmaailmasta.

• Italo Svevo: Onnistunut kepponen, Impromptu, 2024
• Una burla riuscita, 1926, suom. Juuso Kortelainen
• 118 sivua

Lähestyvään Halloweeniin kuuluvat kepposet, ja Onnistunut kepponen esittelee yhden sellaisen. Tämä kepponen ei kuitenkaan ole mikään pikku jäynä, vaan kohteensa vähän pahemminkin raiteiltaan suistava ikävyys. Parempi olisi ollut keskittyä keräämään karkkia.

Triesteläinen kirjailija

”Kyllä! Kepposelle naurettiin, ja siinä kaikki. Sille nauroivat kaikki ne, joiden ei tarvinnut itkeä. Tämän muistaessaan Mario äkkiä itki. Se oli kepposen laki.”

Onnistunut kepponen sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Triesteen, historian heittelemään kaupunkiin, joka nykyisin kuuluu Italiaan. Trieste ei ole valikoitunut kirjan tapahtumapaikaksi sattumalta, sillä se oli kirjailija Italo Svevon (oik. Aron Hector (Ettore) Schmitz, 1861–1928) synnyinkaupunki, joka vuoteen 1918 asti oli Itävalta-Unkaria. Kun lukee suomentaja Juuso Kortelaisen kirjoittamat jälkisanat ja tutustuu muutenkin Svevon henkilöhistoriaan, on myös helppo nähdä, että Onnistuneen kepposen päähenkilö ja kepposen kohde Mario Samigli on jonkinlainen Svevon alter ego.

Onnistuneen kepposen päähenkilö-antisankari Mario on triesteläinen ikääntyvä kirjailija, jonka kirjallisen uran kohokohdaksi on jäänyt 40 vuotta sitten kirjoitettu romaani. Mario on menestyksettömän esikoisensa jälkeen keskittynyt kirjoittamaan satuja varpusista ja haaveilemaan kirjallisesta menestyksestä tekemättä sen eteen kuitenkaan mitään. Allegoristen varpustarinoidensa kautta hän yrittää ymmärtää itseään. Satujen ja varpusten lisäksi hänen päiviinsä kuuluu kihtiä sairastavan Giulio-veljen hoivaaminen ja työskentely kaupallisella alalla, joka asettuu kirjassa jonkinlaiseksi kirjailijaelämän vastakohdaksi. Kunnes ne löytävätkin kepposen muodossa yhtymäkohdan.

Heikkokuntoinen veli on Marion ainoa fani. Hän joutuu pakonkin edessä kuuntelemaan Marion kirjallisuuteen liittyvät katkerat purkaukset ja menestyksen halusta johtuvat pakkomielteet. Veljesparia verrataan rampaan ja sokeaan.

Kepponen kustannusalalla

Marion elämä nyrjähtää raiteiltaan, kun hänen lipevä kauppamatkustajatuttavansa tarjoaa Marion esikoisromaanille yllättäen kustannussopimusta. ”Onnistunut kepponen” liittyy juonta liikaa paljastamatta kustannusalaan – ja viineihin. Menestyksestä haaveilevaa mutta itseään jatkuvasti pettävää Mariota on ovelan keppostelijan helppo vedellä oikeista naruista:

”Keppostelija on itse asiassa taiteilija, eräänlainen karikatyristi, jonka työtä ei lainkaan helpota se tosiasia ettei hänen tarvitse rehkiä itse, vaan keksiä ja valehdella niin, että uhri tekee karikatyyrin itsestään. Hienovarainen työ edeltää ja saattelee kepposta, ja on selvää että onnistuneesta kepposesta tulee kuolematon.”

Kirjan kertoja katsoo Mariota hyvin viistoon ja suhtautuu Marion kirjailijuuteen purevallakin ironialla. Voisiko sanoa, että Svevon kynästä jopa autoironialla? Marion tavoin Italo Svevokin kipuili kirjailijuutensa ja itseään odotuttamaan laittaneen menestyksen kanssa. Svevon tapauksessa menestys koitti kunnolla vasta, kun hänen ystävänsä ja opettajansa, itse James Joyce, oli suositellut Svevoa kirjallisuuskriitikoille. Onnistuneen kepposen lopussa Mariotakin odottaa sentään pieni karkkisaalis.

Onnistunut kepponen on lukemisen arvoinen pieni romaani, joka puhutellee sisällöllään heitä, jotka haaveilevat kirjallisesta menestyksestä ja kuvittelevat kirjoittavansa (kaikki muu kirjoittamisessa on helppoa paitsi itse kirjoittaminen). Kaikkihan me jonkinlaista itsepetosta harjoitamme… Kepposen kautta pääsee myös tutustumaan Svevoon, jolla on omanlaisensa taito sekoittaa huumoria ja melankoliaa. Minulla meni hetki päästä mukaan kirjan maailmaan, mutta kun se onnistui, naurahtelin joissain kohdissa jopa ääneen. Rohkaistun lukemaan seuraavaksi Svevon Lyhyt sentimentaalinen matka -teoksen (Impromptu 2024), jossa taitaa siinäkin olla jonkinlainen omaelämäkerrallinen antisankari. Kauan eläköön antisankarit!

Kirjaan liittyvä resepti: viikunakakku keikauttaen