-
Paolo Cognetti: Suden onni – Vain vuoret pysyvät
Paolo Cognettin Suden onni on vuoripuronkirkasta kerrontaa Italian Alpeilta. Pieneen vuoristokylään sijoittuva kirja on rakkaustarina, jossa rakkauden kohde on kuitenkin enemmän itse vuoristo kuin kukaan sen omalaatuisista asukkaista. Suden onni kysyy myös, mikä onneen riittää ja mistä sen löytää: maailman ääristä ja ääriolosuhteista vai pienistä ja näennäisen vaatimattomista asioista. Paolo Cognetti on tullut tunnetuksi erityisesti vuoristolaiselämää kuvaavista kirjoistaan, joista Kahdeksan vuorta voitti Italiassa arvostetun Premio Strega -palkinnon (kaikki voittajaromaanit löytyvät täältä: Vincitori Strega – Premio Strega). Blogissa olen Kahdeksan vuoren lisäksi kirjoittanut myös Cognettin romaanista Sofia pukeutuu aina mustaan, jossa vuoret olivat vain sivuosassa. Suden onni palaa kuitenkin taas sinne, mistä Cognetti kirjoittaa parhaiten: vuorille. Luin Suden onnen ensin italiaksi,…
-
Tiramisun esiäiti: zuppa inglese
Tekipä kerran mieleni jotain erityisen silkkisen ihanaa jälkiruokaa. Sellaista, johon saisi upottaa lusikan oikein kunnolla ja kaivella pohjia myöten matkaan erilaisia kerroksia: jotain taikinaista, jotain kermaista ja totta kai jotain suklaista. Vähän terää, ei liian makeaa. Häivähdys vaniljaa, mausteita ja… ruusua? Jotain oikein kaunista, värikästä ja houkuttelevaa! Nyt seuraa melkoinen antikliimaksi: tuo haikailemani ihana jälkiruoka on nimeltään englantilainen keitto. Nam? Se kuitenkin on nimeltään zuppa inglese, keski-italialainen triflé-tyyppinen jälkiruoka, joka on tarinan mukaan tiramisun esiäiti. Zuppa inglese syntyi ilmeisesti jo renessanssiajalla, ja vuosisatojen saatossa se on saanut erilaisia tulkintoja ja painotuksia Italian eri alueilla. Pitkän historiansa aikana se on välillä ollut keittomaisempaa, nykyinen versio taas muistuttaa koostumukseltaan tiramisua, joka on…
-
Alessandro Baricco: Silkki – Kaunis kirjallinen kudelma
Alessandro Bariccon Silkki sijoittuu 1860-luvun Ranskaan ja Japaniin. Päähenkilö Hervé Joncour ostaa ja myy työkseen silkkiperhosen toukkia. Työ vie hänet Japaniin, jossa hän ihastuu salaperäiseen naiseen. Vaimo jää odottamaan Ranskaan, kun Joncour palaa naisen perässä Japaniin yhä uudelleen. Matkat muuttavat hänen elämänsä peruuttamattomasti. Joistakin kirjoista on vaikea kirjoittaa ja toisista ei melkeinpä haluaisi kirjoittaa. Eikä toki pakko olisikaan, mutta nyt tuli lukupiirikirjana ihan sattumanvaraisella valinnalla luettua oikea pieni helmi, jota haluaisin suositella muillekin! Kirjan kosketus oli kuitenkin kirjaimellisesti niin silkinkevyt ja -pehmeä, että pelkään kirjainten runnovan sen pilalle. Ehkä saan pienoisromaanista silti aikaan pienoispostauksen. Kirjan nimi paljastaa kauniisti sen olemuksen: silkki on yksinkertaisen ylellistä ja kevyttä mutta samaan aikaan tiheää…
-
Hapankirsikkahillo + ricotta = kirsikkapiirakka
Kirsikat alkavat jo olla mennyttä kesää, mutta kirsikkahillo onneksi ei. Joku onnekas on tehnyt sitä oman puun sadosta, minä vähemmän onnekkaana ostanut kaupasta. Kirsikkapiirakka tuoreista kirsikoista sopii kesään, mutta kirsikkapiirakka maistuu hyvältä myös hillosta tehtynä ihan milloin vain. Italiassa lempijäätelömakuni on ehdottomasti kirsikkajäätelö amarena. Amarenaa löytyy kuitenkin lähinnä jälkiruoista, ja jos kirsikoita haluaa ostaa sellaisenaan syötäviksi, ne ovat ciliegie. Olen ajatellut, että amarena tarkoittaa hapankirsikkaa, jota syödään yleensä sokeroituna ja säilöttynä sen happamamman maun takia. Sitten törmäsin Roomassa visciolaan, joka on jonkinlainen hapankirsikka sekin ja josta tehdään aivan ihana kirsikkapiirakka crostata di visciole e ricotta. Visciola kasvaa erityisesti Keski-Italiassa. Maussa ja muodossa on ilmeisesti myös eroavaisuuksia amarenaan. Kirsikkapiirakka tuli mieleeni…
-
Beatrice Salvioni: En pelkää mitään – Mistä on pienet tytöt tehty?
Beatrice Salvionin En pelkää mitään on tarkkanäköinen ajankuva 1930-luvun pohjoisitalialaisesta yhteisöstä, jossa etenkin naiseksi kasvamisen tila on ahdas. Nuorten Francescan ja Maddalenan ystävyys saa alkunsa dramaattisissa tapahtumissa, joiden jälkeen tarina vyöryy eteenpäin vimmaisena ja tyttöjen teot kapinallisina. Lähestyvän syksyn kunniaksi päästään kiinni blogin tämän vuoden ensimmäiseen romaaniin! Taisi olla jo aikakin. Kyse on tämän kevään uutuudesta, yhdestä keväällä ilmestyneistä italiasta käännetyistä romaaneista. Kuten olen jo aiemmin maininnut, en erityisemmin ole innostunut mistään lukemastani alkuvuoden Italia-uutuudesta, mutta luulen, että pikku hiljaa saan ainakin muutamista aikaan jonkinlaisen postauksen kuitenkin. En pelkää mitään on ollut jonkinlainen sensaatio, ja luin suomennoksen heti tuoreeltaan helmikuussa korkein odotuksin. Beatrice Salvioni oli Suomessakin käymässä kesällä. Kirja on…
-
Syksyn 2024 uutuuskirjat: 12 + 1 poimintaa
Taas on se aika vuodesta! Perinteiseen tapaan kävin kustantamoiden katalogeista läpi uutuuskirjat Italia mielessäni. Millaisia siis ovat syksyn 2024 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Tuttuun tapaan jaottelin uutuuskirjat taas kahteen kategoriaan, kauno- ja tietokirjallisuuteen, mutta tällä kertaa myös erikseen sarjakuvaan. Italia on tunnettu ja tuottelias sarjakuvamaa, ja epäilen, että minulta on aiempina vuosina jäänyt tyystin tämä kategoria huomiotta, niin monta sarjakuvauutuutta nyt syksyllä 2024 ainakin on. Kirjaesittelyjen loppuun olen lisännyt linkin kustantajan kirjasivulle, jos sellainen on nyt kirjoitushetkellä ollut saatavilla. Näköjään yhä useammin nämä linkit vievät suoraan verkkokauppaan. Syksyn 2024 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Natalia Ginzburg: Rakas Michele Tämä uutuuskirja sykähdyttää minua eniten! Elokuussa ilmestyy Elina Melanderin suomentama Rakas…
