-
Saila Susiluoto: Kehrä – Välitilan värttinä
Runoilija Saila Susiluodon Kehrä on paikoin proosarunoa lähestyvä matkakirja matkoista eri ajoissa ja (mielen)tiloissa. Kirjailija on matkustanut Italiaan kirjoittamaan, mutta työn alla olevaa tekstiä akuutimpiakin asioita pulpahtelee mieleen: pohdintoja maailman tilasta, kirjoittamisesta, perhesuhteista, menneestä maailmasta ja menetetyistä läheisistä, matkustamisen ja nykyisen elämäntapamme oikeutuksesta. Tällä teoksella on kiinnostava nimi, monimerkityksinen ja runollinen – sellainen itse teoskin on. Tuntuu, että kehrän pitäisi sytyttää aivoissa useampikin lamppu, mutta käykö niin? Kielitoimiston sanakirja määrittelee kehrän näin: ”1. vars. rukissa lankaa muodostava värttinäosa. 2. tekn. pyörivä kiekko, rulla tms. eril. koneissa. 3. kuv. Auringon, kuun kehrä kiekko. Päivän kultainen kehrä.” Lankoja tämäkin Kehrä kutoo, välillä auringon, välillä kuun valossa. Kehrässä kirjailija – vähemmän ja ehkä erityisesti enemmän Susiluoto itse –…
-
Isse Italiassa – Matkalla värejä etsimässä
Lastenkirja Isse Italiassa kertoo sattuman oikusta Italiaan päätyvästä Isse-jääkarhunpennusta. Italiasta Isse löytää kaipaamiaan värejä, uusia ystäviä ja odottamattoman seikkailun. Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos myös Hannimari Heino! Harmillisen vähän on tullut käsiteltyä lastenkirjallisuutta blogissa. Luemme kotona päivittäin sekä suomen- että italiankielistä lastenkirjallisuutta, mutta blogiin asti siitä ei välttämättä riitä juttua. Joskus sitten kuitenkin tulee kohdalle täysosumiakin: laadukasta suomenkielistä lastenkirjallisuutta, joka käsittelee Italiaa! Juuri tähän kategoriaan osuu runoilija–kirjailija–kääntäjä Hannimari Heinon ja kuvittaja Sanna Pelliccionin ihana Isse Italiassa. Luin sitä yhdessä 6-vuotiaan Signorinon kanssa, jotta kirjan kohderyhmäkin pääsi esittämään mielipiteitään. Ciao, sono Isse Jääkarhunpentu Isse on kasvanut Grönlannissa eikä ole lumen ja jään keskellä koskaan nähnyt värejä. Isse on kuitenkin kuullut väreistä…
-
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – Keitä ovat Italian renessanssin sankarittaret?
Elämänura aviomiehen omaisuutena, suljetun luostarin nunnana tai halveksittuna prostituoituna. Vai sittenkin jotain muuta? Millaista oli naistaiteilijan elämä renessanssiajan Italiassa? Mia Kankimäki kirjoittaa teoksessaan Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) ”yönaisista”, rohkeista oman tiensä kulkijanaisista renessanssiajalta tähän päivään. Näitä naisia Kankimäki ajatteli unettomina öinä ja lähti matkalle maailman ympäri heidän jäljissään. Naiset joita ajattelen öisin yhdistelee yönaisten elämäntarinoita Kankimäen matkapäiväkirjaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä kerrotaan Karen Blixenistä ja Afrikasta, toisessa 1800-luvun tutkimusmatkailijoista ja kolmannessa kuvataiteilijoista. Olin aiemmin lukenut Kankimäeltä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (käännetty muuten myös italiaksi: Cose che fanno battere più forte il cuore – nimi on yhtä ihana ja runollinen myös italiaksi!), jota kerta kaikkiaan rakastin. Paitsi että japanilaisen Sei Shōnagonin listaukset Tyynynaluskirjassaan olivat hurmaavia…
