-
Krista Launonen: Hymyn salaisuus – Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon?
Hymyä loppuvuoteen! Vuoden viimeisenä kirjana on Krista Launosen Hymyn salaisuus. Mitä taidehistoria voi opettaa meille ilosta ja muista elämän suurista kysymyksistä? Krista Launosen Hymyn salaisuus – Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon? (Avain Kustannus 2020) on omakohtainen aikamatka taidehistoriaan. Launonen tutkii hymyn ja elämänilon salaisuutta viiden eri merkkiteoksen hymyilevän mallin kautta. Tutkimusmatkansa aikana hän sairastuu parantumattomasti ja tarvitsee elämäniloa enemmän kuin koskaan. Hymyn salaisuus on yksi tämän syksyn uutuuskirjoista. Sen omaperäinen, kiehtova ja koskettavakin aihe jäi mieleen, kun selailin syksyn uutuuksia. Helsingissä Galleria Dixissä oli lokakuussa myös Hymyn salaisuus -näyttely, jossa oli esillä Launosen maalaamia versioita hymyteoksista. Ne ovat upeita, ja itse kirjastakin pidin todella paljon. Hymymatka Hymyn salaisuus sitoo…
-
Syksyn 2020 uutuuskirjat: 5 + 3 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Kevään 2020 uutuuskirjoista totesin alkuvuodesta, että Italia-aiheista kirjallisuutta on keväällä tulossa harmillisen vähän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin viisi kiinnostavaa teosta löytyi, ja tämä kirjasyksy on Italian osalta vielä parempi: poimin listalleni kahdeksan kiinnostavaa uutuuskirjaa. Antiikin Rooman ystäviä hemmotellaan jopa kolmella uutuudella, jotka kokosin erikseen omaan listaansa. Syksyn 2020 uutuuskirjat Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä Kustantaja WSOY kuvaa Aikuisten valheellista elämää ”kirjamaailman odotetuimmaksi uutuudeksi”, ja uskon, että monille Ferrante-faneille se sitä onkin. Teos on Ferranten uusin romaani, joka ilmestyi Italiassa nimellä La vita bugiarda degli adulti viime vuoden lopulla, ja nyt se ilmestyy lokakuussa…
-
Walter Isaacson: Leonardo da Vinci – Mikä tekee ihmisestä neron?
Mona Lisa on maailman tunnetuin taidemaalaus, mutta miksi? Mikä tekee siitä niin nerokkaan? Ja miksi Leonardo da Vinci muistetaan usein parhaiten juuri taidemaalarina, vaikka hän oli paljon muutakin? Walter Isaacsonin kirjoittama Leonardo da Vinci (Leonardo da Vinci 2017, suom. Tero Valkonen, Bazar 2019) on elämäkerta renessanssinerosta, joka yhdisti tiedettä ja taidetta visionäärin taidolla. Leonardo da Vinci oli tieteentekijä, insinööri ja taidemaalari – mutta myös inhimillinen ja virheitä tekevä ihminen. Tässäpä taas kirja, jota odottelin Helmet-kirjastojen varausjonossa kuukausitolkulla. Mutta sitten Leonardo saapui juuri sopivasti ennen joulua ja pääsi matkaseurakseni Italiaan. 600-sivuinen raskas opus kulki mukanani laukun ja repun pohjalla sinne ja tänne ja jätti osaltaan hyvät muistot lomasta. Matkalukemisella todella on…
-
Kevään 2020 uutuuskirjat: 5 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? No, eipä paljon mitään. Tämä ei ehkä ole valtava yllätys, mutta pieni pettymys kyllä. Toisaalta: vähäinen tarjonta on sentään monipuolista, löytyi nimittäin sekä romaania, tietokirjaa että jopa sarjakuvaa. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain käännettyä ja jotain kotimaista. Kevään 2020 uutuuskirjat: 4 + 1 poimintaa Elena Ferrante: Tyttären varjo Kuten jo aiemmin kirjoitin, Ferrantelta ilmestyy huhtikuussa uusi suomennettu teos Tyttären varjo (La figlia oscura), joka ilmestyi Italiassa jo 2006. Siinä on tuttuja Ferrante-teemoja: äiti–tytär-suhde ja menneisyyden vaikeiden asioiden selvittely. Suomentaja on tässäkin Ferranten teoksessa Helinä Kangas. Lue kirjasta kustantaja WSOY:n sivuilta Lisäksi…
-
Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto
Vietin tänä vuonna ensimmäistä äitienpäivääni! Koska meidän Signorino ei ihan vielä osaa leipoa, ideoin ja toteutin äitienpäivän kakkuni tällä kertaa itse Signoren avustuksella. Halusin jotain naisia ja äitejä kunnioittavaa viime viikon renessanssisankarittarien hengessä. Tämä näyttävä jälkiruoka lo zuccotto fiorentino juontaa juurensa renessanssiajan Firenzeen ja yhteen sen voimanaisista. Zuccotton alkuperäinen nimi on ”Caterinan kypärä” (L’elmo di Caterina de’ Medici). Se valmistettiin alunperin pienen kypärän sisään ja nimettiin 1500-luvulla eläneen kuningatar Caterina (Katariina) de’ Medicin (1519–1589) mukaan. Katariina oli osa Medicien mahtisukua, joka vaikutti Firenzessä 1400-luvulta 1700-luvulle. Italian renessanssistahan ei voi puhua ilman Medicejä, jotka olivat merkittäviä taiteen suojelijoita ja tukijoita. Heillä oli valtava vaikutus aikansa italialaiseen taiteeseen, ja heidän mittaamattoman arvokas…
-
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin – Keitä ovat Italian renessanssin sankarittaret?
Elämänura aviomiehen omaisuutena, suljetun luostarin nunnana tai halveksittuna prostituoituna. Vai sittenkin jotain muuta? Millaista oli naistaiteilijan elämä renessanssiajan Italiassa? Mia Kankimäki kirjoittaa teoksessaan Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) ”yönaisista”, rohkeista oman tiensä kulkijanaisista renessanssiajalta tähän päivään. Näitä naisia Kankimäki ajatteli unettomina öinä ja lähti matkalle maailman ympäri heidän jäljissään. Naiset joita ajattelen öisin yhdistelee yönaisten elämäntarinoita Kankimäen matkapäiväkirjaan. Kirja jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä kerrotaan Karen Blixenistä ja Afrikasta, toisessa 1800-luvun tutkimusmatkailijoista ja kolmannessa kuvataiteilijoista. Olin aiemmin lukenut Kankimäeltä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (käännetty muuten myös italiaksi: Cose che fanno battere più forte il cuore – nimi on yhtä ihana ja runollinen myös italiaksi!), jota kerta kaikkiaan rakastin. Paitsi että japanilaisen Sei Shōnagonin listaukset Tyynynaluskirjassaan olivat hurmaavia…
