-
Tuplasti hyvää: sardinialainen kasvispiirakka x2
Sardiniassa, ihanaa! Kiitos Antonella Aneddan, pääsen taas kurkistamaan sardinialaiseen keittiöön. Se on Suomessa aika vaikeaa, sillä sardinialaisia raaka-aineita ei täältä saa ja koko saaren ruokakulttuuri on muutenkin hyvin omaleimainen. Sardinialaisia kirjailijoitakaan ei varsinaisesti ole joukoittain suomennettu, joten nyt kun mahdollisuus tuli, piti ihan valmistaa ruokia kaksin kappalein: kasvispiirakka kahdella tavalla sardinialaisittain, prego! Sardinia on minulle todella mystinen paikka, joten saaren ruokakulttuurikin on jäänyt vähemmälle tutkimiselle. Olen kirjoittanut blogissa sardinialaisesta ruoasta vain kerran aiemmin. Silloinenkin ruokalaji oli hieman hankala, sillä siihen tarvittiin lampaanlihalientä, sardinialaista pecorinoa ja paikallista leipää. Monet sardinialaiset ruokakokeilut olen joutunut kotikeittiössä torppaamaan heti alkuunsa, koska oikeita raaka-aineita ei löydä Suomessa mistään – kuvaava esimerkki siitä, miten vaihtelevaa ”italialainen”…
-
Linnustajan papupata
Tänään on sunnuntaipöydässä tarjolla linnustajan papupata, joka ei nimestään huolimatta sisällä lintuja eikä sitä linnustajaakaan. Toscanalainen fagioli all’uccelletto tarkoittaa kirjaimellisesti ”papuja pikkulinnun tapaan”, ja eikö ole melko loogista, että kyse ei silloin ole ainakaan linturuoasta? Papupata sisältääkin yksinkertaiseen toscanalaiseen tyyliin papujen lisäksi vain tomaattia ja yrttejä. Toisinaan siihen tosin lisätään myös makkaraa. Kirjoitin viime postauksessani poliittisen kirjallisuuden klassikosta Ruhtinaasta ja Niccolò Machiavellista, joka eli renessanssiajan Firenzessä. Machiavelli oli filosofi, valtiotieteilijä, virkamies ja kirjailija, joka harrasti antiikin kirjallisuutta, kapakoissa ja bordelleissa käymistä – ja linnustamista. Machiavelli on itse myös kirjoittanut linnustajista: hänen mukaansa he, kuten mitä tahansa muutakin ammattia edustavat hyveelliset ihmiset, soveltuvat hyvin armeijaan; Machiavelli arvosteli ankarasti palkkasotureita. Vaikka Machiavelli…
-
Leipää, piirakkaa vai lasagnea? Sardinialainen pane fratau
Jos haluaa kirjoittaa menestyvää blogia, pitäisi aina miettiä postauksille avainsana tai mieluiten -lause. Kun netinkäyttäjä kirjoittaa sen Googleen, hyvin optimoitu postaus ponnahtaa heti etusivulle. Tadaa! Mutta mutta: kun kirjoittaa asioista, joille ei ole suomenkielistä nimeä, näkyvyys on heikkoa. Kuinka moni suomenkielinen etsii Googlesta tietoa esimerkiksi sardin kielisellä hakusanalla ”pane fratau”? (Joka usein kuulemma kirjoitetaan vieläpä väärin ”pane frattau”.) Jos olet löytänyt tälle sivulle todella hakemalla tietoa pane fratausta, onnea, sillä muualla tietoa tuskin on suomeksi tarjolla. Toisaalta haluan samalla myös pahoitella, sillä en minäkään (tai blogin taustalla ahkerasti auttava italialainen puolisoni) ole mikään sardinialaisen ruoan asiantuntija. Pane fratau on nimittäin sardinialainen ruokalaji, vaikeasti kuvailtava leivän, pizzan, piirakan, lasagnen ja vielä…
-
Täydellinen tomaattipasta scarpariello Napolista
Olen aina innoissani, kun päästään ruoka-asioissa Napoliin, sillä Napoli ei ruokapöydässä petä koskaan. Jollain kummallisella tavalla Napolissa yksinkertaisimmistakin ruokalajeista syntyy kuvitelma jostakin suorastaan syntisen hyvästä. Mietitäänpä vaikka napolilaista margherita-pizzaa: ainesosia on siinä vain muutama, mutta lopputulos on kaukana arkisesta tai vaatimattomasta – vaikka Napolissa pizza ei todellakaan ole mitään luksusruokaa. Tai sitten tomaattipasta pasta allo scarpariello, jonka tenho perustuu oikeastaan samaan kuin margherita-pizzan: hiilihydraatin, tomaatin ja juuston yhdistelmä on vaan täydellinen. Napoliin minut johdatti jälleen kirjallisuus eli Viola Ardonen Lasten juna -romaani, jonka alku sijoittuu sodanjälkeiseen Napoliin ja sen kurjimpiin kortteleihin. Tomaattipasta scarpariello onkin tarinan mukaan saanut alkunsa köyhissä Espanjalaiskortteleissa, ja scarpariello viittaa kengäntekijän eli suutarin työhön. Kengillä on…
-
Pinsa, roomalainen pizzahko
Apua, pizza on aina vähän jännä aihe. Voisi luulla, että kun kirjoittaa blogia italialaisesta ruoasta, tulisi useinkin kirjoitettua pizzasta. Mutta ei. Olen kirjoittanut siitä kolmen vuoden aikana vain kerran aiemmin ja silloin totesin, että Suomessa on nykyään huippuhyviä pizza-asiantuntijoita ja täältä saa hyvää sekä roomalaista että napolilaista pizzaa. Mitäpä uutta sanottavaa minulla siis voisi olla pizzasta? Samaa voisin todeta taas, mutta tuodaan kuitenkin pöytään vielä yksi juttu, josta ei löydy suomeksi Googlesta oikein mitään: pinsa. Se ei tosin ole pizzaa, mutta jonkinlainen pizzamainen pizzahko kuitenkin. Ja mikä se pinsa sitten on? Juutuin pitkiin keskusteluihin Signoren ja Googlen kanssa. Pinsa on siis eräänlainen pizzantapainen asia Roomasta, pinsa romana. Joku muukin…
Saatat myös pitää
Parempaa kuin sähköuunissa? Napolilainen pizza paistinpannulla
-
Toscanalainen tomaattikeitto eli pappa tomaatissa (ja muitakin sukulaisia)
Mitä tekee pappa tomaatissa, ihmettelin, kun kuulin ensimmäistä kertaa pappa al pomodorosta. Mitä pappa-paralle on tapahtunut! Vaan ei hätää: pappa al pomodoro on toscanalainen tomaattikeitto, joka on peräti vegaaninen eli siis myös pappaystävällinen. Eikä pappa tietenkään tässä tarkoita isoisää, joka on italiaksi nonno. Pappa merkitsee suomeksi kauniisti sanottuna ’mössöä’, jota tämä tomaattikeitto ehkä olemukseltaan keittoa enemmän muistuttaakin. Italiaksi voidaan myös sanoa fare la pappa, ”tehdä mössö” eli ’syödä’. Ilmaisu on leikillinen, ja sitä käytetään esimerkiksi lasten kanssa. Meillä pikku Signorino söikin vauvana usein pappaa, tai oikeammin vieläpä pappettaa, ”pikku mössöä”, joka on johdos pappa-sanasta – kysehän siis on vauvan soseista. (Tarkkana saa muuten olla myös isän eli papàn kanssa. Jos…
