Torino
-
Suklaakaupungin suklaavanukas
Mieleeni painunut ravintolakokemus Torinosta: Oli aika valita jälkiruoka ravintolan listalta. Niin paikallisia kuin italialaiset ravintolat yleensä ovatkin, jälkiruokalistalta löytyy harmillisen usein aina vain samat tiramisut ja gelatot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättymään, kun oudon niminen bonèt kiinnitti huomioni. Nimi kuulosti ranskalaiselta, ja mutisin epävarmasti tilaukseni tarjoilijalle, joka sitten toisti sen minulle: bunet. Hups. Tietämykseni ohella ääntämyksenikin oli surkeaa. Ruokalistan kuvauksen perusteella odotin saavani eteeni suklaakakkua. Ensi lusikallisen jälkeen sain yllättyä toistamiseen: kyseessä olikin jonkinlainen suklaavanukas. Ei mikään lapsekas Jacky Makupala, vaan maussa erottui selvä mantelinen vivahde ja alkoholin pieni polte. Päällä oleva karamellikastike sopi täydellisesti yhteen hieman kitkerän kaakaon kanssa. Vanukkaan koostumus oli lohkeava, ja silkkisen suutuntuman jälkeen suussa rapsahtelivat…
-
Taina Latvala: Torinon enkeli – Erilainen jouluevankeliumi
Taina Latvalan romaani Torinon enkeli (Otava, 2021) käsittelee monia teemoja: parisuhteita ja -suhteettomuuksia, äitiyttä, naiseutta, seksuaalisuutta, kirjailijuuttakin. Kirjan päähenkilö, vastikään parisuhteensa päättänyt noin nelikymppinen naiskirjailija matkustaa Suomesta jouluiseen Torinoon ottamaan etäisyyttä elämäänsä. Siellä hän kokee kummia ja joutuu kohtaamaan mielessään kummittelevat vaikeat kysymykset. Jouluinen Torino alkoi kiehtoa tähän aikaan vuodesta, joten Taina Latvalan Torinon enkeli tuntui sopivalta kirjalliselta välipalalta tähän kohtaan – kevyt haukkaisu pitkän blogitauon jälkeen? Tai jotenkin miellän tällaiset pientä mysteeriä ja romantiikkaa sisältävät romaanit sellaisiksi, kivoiksi, kevyiksi, ei liikaa sitkeää pureskeltavaa syksyn pimeyden sumentaville aivoille. Sopivaa luettavaa vaikka joululomalle konvehtirasian kera? Ehkä sitäkin, mutta Latvalan kirjassa oli kuitenkin myös sopivaa al denteä äitiydestä ja naiseudesta…
-
Kahvilla Torinossa: Bicèrin, kahvidrinkki särkyneelle sydämelle
Kuuma kahvidrinkkivinkki kevään viimeisiin viileisiin päiviin! Kirjoitin viimeksi ahdistavista, klaustrofobisista Torinon hellepäivistä ja katkerasta avioerosta. Jotta Torinosta ei jäisi näin paha maku suuhun, kaivataan tähän väliin jotain suloisen makeaa ja kuumaa. Sellaista särkyneelle sydämellekin sopivaa suunkostuketta tarjoaa torinolainen kahvidrinkki bicèrin. Eräs ruokahistorioitsija piti sitä erikoisena, minusta se on vaan ihan erikoisen hyvä! Ennen kesän kylmiin kahvidrinkkeihin siirtymistä kannattaa vielä kokeilla tätä. Bicèrin tarkoittaa Piemonten murteella bicchierino eli pieni lasi. Tämä kahvidrinkki siis tarjoillaan aina lasista, mutta ainesosien keskinäiset suhteet vaihtelevat tekijänsä mukaan. Meillä kotikeittiön karvalakkiversio valmistettiin näin: Bicèrin (2 hengelle) Bicèrin on kyllä siinä mielessä erikoisempi kahvidrinkki, että Italiassa sellaisia harvemmin harrastetaan. Torino on kuitenkin poikkeuksellisen rikas kahvilakaupunki Italiassa. Useinhan…
