Kirjat
-
Claudio Magris: Toinen meri – Kuka asettaa vapauden rajat?
Mitä vapaus tarkoittaa? Onko elämä yhteiskunnan ulkopuolella mahdollista? Claudio Magrisin Toinen meri (Un altro mare 1991, suom. Hannimari Heino, Impromptu Kustannus 2020) on kuohuvaan Eurooppaan sijoittuva aateromaani. Kuohuista nousevia monia teemoja yhdistää paikan ja rajojen hakeminen, kun yksilöt ja yhteiskunnat etsivät rajojen takaa uutta elintilaa. Kirja saatu kustantajalta – kiitos! Toinen meri on italialaista kaunokirjallisuutta julkaisevan Impromptu Kustannuksen tämän syksyn uutuus, ja sen on taidokkaasti suomentanut monesta yhteydestä tuttu Hannimari Heino. Uutuusromaanista ei kuitenkaan ole kyse, sillä Toinen meri ilmestyi italiaksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Aiemmin Claudio Magrisilta on suomennettu kolme teosta. Olen aiemmin sivunnut Magrista Kahvilaesseitä-postauksessa, jossa kerroin Magrisin kantakahvilasta Triestessä. Magris on epäilemättä kuuluisimpia triesteläisiä, ja olisikohan tämäkin…
-
Francesco Petrarca: Sonetteja Lauralle – Mihin muusa innoittaa?
Onko tässä länsimaisen kirjallisuuden tunnetuin muusa? Ihmeellisen ihana Laura on satojen sonettien arvoinen. Francesco Petrarcan Sonetteja Lauralle (Canzoniere 1374, suom. 1966) on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen moderni runokokoelma. Sonetit sisältävät kuvakielistä ylistystä Lauralle, Petrarcan salaperäiselle muusalle. Elävänä tai kuolleena: Lauran lumo ei haihdu. Välillä on oikein tervettä haastaa itseään klassikkojen äärellä. Olen aiemmin käsitellyt Dantea ja Boccaccioa, ja pyhän klassikkokolminaisuuden täydentää nyt Francesco Petrarca (1304–1374). Ja sen sanon, että haastetta ei tästä kaverista puuttunut! Danten ja Boccaccion parissa viihdyin aivan aidosti, ovathan Jumalainen näytelmä ja Decamerone sanalla sanoen loistavia (Jumalainen näytelmä valoilmestyksineen jopa häikäisevä), mutta Petrarcan loisto oli aluksi… sanoisinko himmeähkömpi. Upeasta teoksesta on kuitenkin tässäkin kyse, kun siihen pääse sisään.…
-
Italialaista lastenkirjallisuutta – Lukuvinkkejä bambinoille
Mitä bambinot oikein lukevat ja mitä heille luetaan? Meillä eletään arkea kahdella kielellä, joten luonnollisesti meillä luetaan myös lastenkirjoja niin suomeksi kuin italiaksikin. Olen yrittänyt kaivaa lukuvinkkejä netistä, mutta suomeksi italialaista lastenkirjallisuutta ei ole tietääkseni käsitelty oikein missään. Italiaksi lukuvinkkejä toki löytyy, mutta suomeksi ei. Onneksemme asumme pääkaupunkiseudulla, jonka kirjastoissa italialaista lastenkirjallisuutta on hyvin saatavilla ihan alkuperäiskielellä, lähikirjastossamme sitä on itse asiassa kokonainen hyllyllinen! Saamme kirjalahjoja Italiasta, ja olemme itsekin tilanneet kirjoja netistä. Seuraavassa esittelen meille tuttua italialaista lastenkirjallisuutta: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain itse ostettua – ja jotain punapilkullista? Gianni Rodari Gianni Rodari (1920–1980) on Italian Astrid Lindgren: rakastettu, palkittu, tuottelias ja sukupolvesta toiseen luettu lastenkirjailija.…
-
Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin – Paloja yksinäisyydestä
Miltä yksinäisyys näyttää ja tuntuu? Entä jos yksinäisyys onkin osin oma valinta? Jhumpa Lahirin Missä milloinkin (Dove mi trovo 2018, suom. Helinä Kangas, Tammi 2020) kertoo yksin elävän naisen arkisesta elämästä arkisissa paikoissa: ruokakaupassa, uimahallissa, junassa. Arkisessa elämässä toistuvat samat paikat, joissa yksinäisellä on aikaa tarkkailla itseään ja muita. Tarina syntyy rivien välissä. Missä milloinkin on sukujuuriltaan intialaisen, Yhdysvalloissa kasvaneen ja nykyisin osittain Roomassa asuvan Jhumpa Lahirin ensimmäinen italiaksi kirjoittama romaani. Hatunnosto hänelle! Aiemmin Lahiri on kirjoittanut englanniksi ja voittanut monia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Pulitzerin. Kustannustoimittaja Sara Ehnholm Hielm on käsitellyt Lahirin tuotantoa ja suhdetta italian kieleen esseekokoelmassaan Ja sydän oli minun, jonka luin aiemmin, mutta johon nyt tämän Lahirin…
-
Alberto Moravia: Keskipäivän aave – Kuka parisuhteessa kummittelee?
Kun rakkaus muuttuu halveksunnaksi, parisuhteelta putoaa pohja ja unelmat särkyvät. Mikä pelastaisi parin kielteisten ajatusten kierteeltä? Alberto Moravian Keskipäivän aave (Il disprezzo 1954, suom. Kai Vuosalmi, Tammi 1956) on tutkielma eräästä avioliitosta 1950-luvun Rooman ja Caprin maisemissa. Elokuvakäsikirjoittaja Riccardo Moltenin avioliitto ja sen yhä pahenevat ongelmat kietoutuvat yhteen Odysseus-käsikirjoituksen kanssa. Avioliittokriisi ja elokuva saavat lopulta yllättävän loppuratkaisun. Lähestyvä Halloween vei ajatukseni aaveisiin ja tähän Moravian klassikkoon, joka oli minulta edelleen lukematta. Aiemmin olen kirjoittanut Moravian Kahdesta naisesta. Se kertoo sodasta eli ihmisistä poikkeusoloissa ja on siis aihepiiriltään hyvin erilainen kuin avioliittokuvaus Keskipäivän aave – ellei avioliittoa sitten pidetä poikkeusolona. Itse asiassa avioliittokriisikään tuskin on mikään poikkeusolo. Keskipäivän aave menee hyvin…
-
Hannimari Heino ja Kristiina Wallin: Matkakirjeitä – Minne oikein olemme matkalla?
Matkakirjeitä kysyy aina ajankohtaisia kysymyksiä matkustamisesta. Miksi matkustamme? Mitä matkoilta haemme ja – ennen kaikkea – löydämme? Matkakirjeitä (Atena 2020) on kahden runoilijan, Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin, matkakirjeenvaihto. Kirjoittajat matkustavat Suomessa, Euroopassa ja mielessään ja tekevät matkan varrelta osuvia huomioita. Kirjeenvaihdosta syntyy kaunista ja universaalia pohdintaa matkustamisen merkityksestä kulttuurille ja ihmismielelle. Matkakirjeitä on tämän syksyn uutuuskirjoja. Hannimari Heino on minulle jo monesta yhteydestä tuttu runoilija ja italian kääntäjä, Kristiina Wallin uudempi nimi. Aiemmin Heino ja Wallin ovat kirjoittaneet 7yhdessä Puutarhakirjeitä. ”Kasvun ja lakastumisen” vaiheissa eletään nyt jo lakastumisen aikaa, joten Puutarhakirjeitä sopisi hyvin syyslukulistalle. Tämä Matkakirjeitä oli ainakin aivan ihastuttava lukukokemus! Aina matkalla jonnekin Matkakirjeitä matkaa Heinon ja Wallinin…
