Runot
-
Anatomioita – Antonella Aneddan runoja
Antonella Aneddan Anatomioita (Kustannusliike Parkko, 2022) on suomentaja Hannimari Heinon valikoima ja kääntämä kokoelma sardinialaistaustaisen Antonella Aneddan runoja. Kokoelman runot yli kolmenkymmenen vuoden ajalta puhuttelevat vähäeleisyydellään. Vaihteeksi runoja! Niitä ei italiasta suomeksi turhan paljon käännetä. Ja kun käännetään, suomentaja Hannimari Heinon nimi on takuu laadusta. Jälleen jäin ihmettelemään hänen osaamistaan tämän runokokoelman äärellä. Antonella Aneddan runot ovat minulle Heinon suomentamina entuudestaan tuttuja Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta -kokoelmasta. Kokoelmasta jäivät parhaiten mieleen juuri Aneddan runot, joten niihin oli hyvä syventyä nyt tarkemminkin. Taustalla Sardinia Antonella Anedda on Roomassa asuva, sardinialaistaustainen runoilija, yksi keskeisiä italialaisia nykyrunoilijoita. Hän on kirjoittanut myös esseitä ja tehnyt käännöksiä, ja hänen teoksensa ovat…
-
Francesco Petrarca: Sonetteja Lauralle – Mihin muusa innoittaa?
Onko tässä länsimaisen kirjallisuuden tunnetuin muusa? Ihmeellisen ihana Laura on satojen sonettien arvoinen. Francesco Petrarcan Sonetteja Lauralle (Canzoniere 1374, suom. 1966) on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen moderni runokokoelma. Sonetit sisältävät kuvakielistä ylistystä Lauralle, Petrarcan salaperäiselle muusalle. Elävänä tai kuolleena: Lauran lumo ei haihdu. Välillä on oikein tervettä haastaa itseään klassikkojen äärellä. Olen aiemmin käsitellyt Dantea ja Boccaccioa, ja pyhän klassikkokolminaisuuden täydentää nyt Francesco Petrarca (1304–1374). Ja sen sanon, että haastetta ei tästä kaverista puuttunut! Danten ja Boccaccion parissa viihdyin aivan aidosti, ovathan Jumalainen näytelmä ja Decamerone sanalla sanoen loistavia (Jumalainen näytelmä valoilmestyksineen jopa häikäisevä), mutta Petrarcan loisto oli aluksi… sanoisinko himmeähkömpi. Upeasta teoksesta on kuitenkin tässäkin kyse, kun siihen pääse sisään.…
-
Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta
Rakastan syksyä ja seuraavaa mielikuvaa: istun kodin lämpimässä sateen ropistessa ikkunaan, juon teetä viltin alla villasukat jalassa ja teen jotain henkevää. Luen vaikkapa runoja. Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta 1960–2000 (Nihil Interit 2006, toim. Hannimari Heino) on kokoelmateos, joka esittelee 14 italialaisen runoilijan tuotantoa 1960-luvulta 2000-luvulle. Teos sisältää runojen lisäksi lyhyen katsauksen italialaiseen sodanjälkeiseen runouteen ja kunkin kirjailijan ja heidän runoutensa esittelyt sekä runojen selitysosuuden. Runot ovat suomentaneet Hannimari Heino, Martti Berger, Anu Rinkinen ja Elina Suolahti. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, en ole ihan täysin sinut runouden kanssa. Yritin joskus opiskeluvuosina kovasti olla runotyttö, mutta kun en vaan ole. Tuntuu, että runoutta pitäisi niin kovasti…
-
Tuo minulle auringonkukka – Eugenio Montalen valitut runot
Italiassa vietettiin eilen kesän riehakkainta juhlaa, Ferragostoa. Meillä sen sijaat illat alkavat jo hämärtyä ja viiletä. Loppukesään auringonkukkien aikaan tunnelmoitavaksi sopii täydellisesti runokokoelma Tuo minulle auringonkukka. Tuo minulle auringonkukka – Portami il girasole (2018) on kokoelma Eugenio Montalen runoja, jotka on valikoinut ja suomentanut Hannimari Heino. Kokoelma sisältää runoja seitsemästä eri Montalen teoksesta vuosilta 1918–1980 ja lisäksi Heinon alkusanat ja huomautuksia runoihin sekä tietoa Montalen elämänvaiheista. Kokoelmassa on ainutlaatuisen hieno ratkaisu: runot ovat aukeamalla rinnakkain italiaksi ja suomeksi. Tuo minulle auringonkukka on kustantamo Parkon ensimmäinen teos. Olimme vuosi sitten elokuussa Signoren kanssa Talvipuutarhassa teoksen julkistamistilaisuudessa. Tilaisuus oli ihana! Siellä suomentaja Hannimari Heino keskusteli Montalesta kustantaja Tommi Parkon kanssa, minkä jälkeen…
-
Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä – Millainen tie vie Helvetistä Paratiisiin?
Nyt seuraa jotain juhannuksen ilonpitoon todella sopimatonta. Danten juhannusgrillissä tirisee ihmisliha! Dante Alighierin Jumalainen näytelmä (La Divina Commedia 1300-luvun alku; suom. 1912/1963 Eino Leino / Elina Vaara) on keskiajan kirjallisuuden tärkein teos ja italialaisen kirjallisuuden klassikko. Teoksessa Dante tekee unenomaisen matkan Helvetin ja Kiirastulen kautta Paratiisiin ja kuvaa niissä näkemäänsä. Hän edustaa syntistä ihmistä, joka taivaallisten oppaidensa avustuksella löytää oikean tien. Tänään ollaan todella ison äärellä. Sain vihdoin luettua Jumalaisen näytelmän. Niin, luettua ja luettua. Helvetti meni helposti, mutta Kiirastuli jo koetteli ja Paratiisissa vähän poukkoilin. Tämä on ilmeisesti hyvinkin yleinen kokemus tämän näytelmän äärellä. Helvetti on teoksen paitsi tunnetuin myös helpoimmin ymmärrettävänä pidetty osa, kun taas Paratiisia pidetään vaikeatajuisimpana…
