Jälkiruoat ja muut makeat
-
Suklaakaupungin suklaavanukas
Mieleeni painunut ravintolakokemus Torinosta: Oli aika valita jälkiruoka ravintolan listalta. Niin paikallisia kuin italialaiset ravintolat yleensä ovatkin, jälkiruokalistalta löytyy harmillisen usein aina vain samat tiramisut ja gelatot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättymään, kun oudon niminen bonèt kiinnitti huomioni. Nimi kuulosti ranskalaiselta, ja mutisin epävarmasti tilaukseni tarjoilijalle, joka sitten toisti sen minulle: bunet. Hups. Tietämykseni ohella ääntämyksenikin oli surkeaa. Ruokalistan kuvauksen perusteella odotin saavani eteeni suklaakakkua. Ensi lusikallisen jälkeen sain yllättyä toistamiseen: kyseessä olikin jonkinlainen suklaavanukas. Ei mikään lapsekas Jacky Makupala, vaan maussa erottui selvä mantelinen vivahde ja alkoholin pieni polte. Päällä oleva karamellikastike sopi täydellisesti yhteen hieman kitkerän kaakaon kanssa. Vanukkaan koostumus oli lohkeava, ja silkkisen suutuntuman jälkeen suussa rapsahtelivat…
-
Makeaa ja vihreää: itse tehty pistaasitahna
Esittelin viime postauksessa rakkausromaaneja, jotka ovat genrenä omaan makuuni usein liian imeliä. Niinpä tämän kerran reseptikin on äklömakea: itse tehty pistaasitahna saa tahmaista makeutta ja rakennetta valkosuklaasta. Taatut sokeriöverit! Mutta toisin kuin rakkaushöttö, tämä huttu maistui minullekin. Pistaasi on Sisilian ylpeys, ja parhaat – sisilialaisten mielestä toki maailman parhaat – pistaasit tulevat Sisilian Brontesta, jossa vulkaaninen maaperä antaa niille oman ainutlaatuisen arominsa. Pistaasitahna on tietysti sitä parempaa, mitä parempia pistaaseja siihen käyttää, mutta jos olisin juuri saanut käsiini arvokkaita Bronten pistaaseja, en ehkä malttaisi käyttää niitä tähän. Tosin Bronten pistaasien kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana: Bronten pistaaseina myydään myös tavaraa, jonka alkuperä on jossakin muualla – kannattaa etsiä suojatulla alkuperänimityksellä…
-
Sundae Italian Rivieralta
Italialainen keittiö aina välillä yllättää. Se on jo tullut selväksi, että se on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa, mutta välillä sitä silti ihan hämmentyy. Tällä kertaa joudunkin alustamaan päivän reseptiä eli sunnuntain sundaeta selittelyillä: on syynsä sille, miksi esittelen amerikkalaishenkisen jäätelöannoksen italialaista ruokaa käsittelevässä blogissa, ja miksi Italiassa sundae on oikeastaan yksi sekasotku. Italian sundae Portofinosta Minulle tulee sanasta sundae mieleen oikeastaan vain eräs pikaruokaravintolaketju, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että sundae on jokseenkin oikea nimitys tietyntyyppiselle jäätelöannokselle. Siis sellaiselle joka lapsen unelmalle, joka jäätelön lisäksi sisältää kastikkeita, kermavaahtoa, keksejä ja muita ihania sattumia. Viimeisin kirjapostaus Isse Italiassa vei meidät monenlaisiin maisemiin: lumiseen ja jäiseen Grönlantiin, aurinkoiseen Italiaan…
-
Tiramisun esiäiti: zuppa inglese
Tekipä kerran mieleni jotain erityisen silkkisen ihanaa jälkiruokaa. Sellaista, johon saisi upottaa lusikan oikein kunnolla ja kaivella pohjia myöten matkaan erilaisia kerroksia: jotain taikinaista, jotain kermaista ja totta kai jotain suklaista. Vähän terää, ei liian makeaa. Häivähdys vaniljaa, mausteita ja… ruusua? Jotain oikein kaunista, värikästä ja houkuttelevaa! Nyt seuraa melkoinen antikliimaksi: tuo haikailemani ihana jälkiruoka on nimeltään englantilainen keitto. Nam? Se kuitenkin on nimeltään zuppa inglese, keski-italialainen triflé-tyyppinen jälkiruoka, joka on tarinan mukaan tiramisun esiäiti. Zuppa inglese syntyi ilmeisesti jo renessanssiajalla, ja vuosisatojen saatossa se on saanut erilaisia tulkintoja ja painotuksia Italian eri alueilla. Pitkän historiansa aikana se on välillä ollut keittomaisempaa, nykyinen versio taas muistuttaa koostumukseltaan tiramisua, joka on…
-
Gianduia, parempaa kuin Nutella
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin. Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman…
-
Tiramisu: rakastettu ja kiistelty klassikko
Olen onnistunut kirjoittamaan italialaisesta ruoasta yli kolme vuotta kajoamatta vielä kertaakaan siihen kaikista ilmeisimpään, kun jälkiruoista puhutaan. Voisiko se olla panna cotta? Tai gelato? Ehkä, mutta tunnetuin taitaa kuitenkin olla tiramisu. Tiramisu – eli tiramisù – ei juuri esittelyjä kaipaa. Tiramisu on Suomessakin yksi ravintoloiden perusjälkiruoista. Italiassa se ei ole mitään hienosteluruokaa vaan yleensä rentojen pizzerioiden tai trattorioiden jälkiruokalistalla. Kotona tiramisun voi tehdä niin monella tavalla kuin Italiasta löytyy mammoja ja nonnia sitä tekemään. Tiramisu nostattaa tunnelmaa Tiramisu-reseptien yhteydessä mainitaan usein nimen merkitys: tiramisù tarkoittaa kirjaimellisesti ”nosta minut ylös”, tira-mi-sù. Eikä se ole mitään kaunokieltä, vaan esimerkiksi meidän pikku Signorinon ensimmäisiä italiankielisiä lauseita, ihan käypää arkikieltä siis. Kävelemään opetellessaan hän…
