Risotot ja riisi
-
Kitkeränsuloinen sinfonia: punasikuri ja risotto
Punasikuri eli punasalaatti ei liene kovin juhlittu kasvis suomalaisissa ruokapöydissä. Punasikuri voi olla jopa puistattavan kitkerää, joten ei se ihan joka paikassa maistukaan. Toisaalta niin kovin makeaa elämää rakastavat italialaiset osaavat kuitenkin syödä kummallisen karvaitakin asioita, joista punasikuri on yksi hyvä esimerkki: siitä saa juustolla, voilla ja viinillä tainnuttamalla esimerkiksi aivan ihanaa, täyteläistä risottoa. Punasikuri on Italiassa sesongissa nyt loppuvuodesta ja vuodenvaihteessa, ja autenttisesti espoolaisesta automarketista ostettu yksilö paljastuikin olevan peräisin Italian Venetosta. Punasikuri on Veneton ylpeys, ja niitä on kahta erilaista tyyppiä. Meidän sikurimme oli tyyppiä precoce, joka on pyöreähkö, isolehtinen ja kitkeränmakuinen. Arvostetumpi versio on tardivo, jossa on kapeat ja pitkät, jopa lonkeromaiset lehdet, ja se on rapea…
-
Rantapäivän klassikko: riisisalaatti
Italian-matkailija tarvitsee kunnon eväät. Italiassa kesäpäivän klassikkoeväs on riisisalaatti, jota pakataan rasioihin mukaan erityisesti rantapäivän lounaaksi. Se on helppotekoinen ruokalaji, joka syödään kylmänä ja joka on hellepäivään riittävän täyttävä ja suolainen. Mutta attenzione! Italialaiset kauhistuvat, jos heti syömisen jälkeen pulahtaa uimaan. Kun veri kiertää syömisen jälkeen erityisesti vatsan seudulla, päässä saattaa alkaa tuntua huimausta ja ruoansulatuskin kärsii. Löysin netistä jopa tarkkoja aikamääriä syömisen ja uimisen yhdistämiseen: raakojen vihannesten tai hedelmien syömisen jälkeen tarvitaan vain 30–40 minuutin lepo ennen uimista, mutta kypsennettyjen juustojen jälkeen varoaikaa tarvitaan jopa 4–5 tuntia. Ja lomailija kun olisi halunnut päästä aikatauluttamisesta ja kellon vilkuilusta eroon… Riisisalaatti on kuitenkin muuten melko vaaraton ja vaivaton ruokalaji, oma kesäpäivieni…
-
Mansikkarisotto (ja loraus proseccoa)
Mansikoita ja samppanjaa: pientä ylellisyyttä elämään! Mansikat ja kuohuva juoma yhdistetään usein romanttisiin hetkiin ja luksuselämäänkin. Niitä nautiskellaan huvipurrella Caprilla, huvilalla Amalfin rannikolla ja aprikoosinpehmeissä kesäöissä. Mansikoista ja kuohuvasta voi silti laittaa myös ihan tavallista ruokaa – tai siis ihan poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Mansikoita ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen laittaa suolaisiin ruokiin, joten kun Signore ehdotti minulle mansikkarisoton tekemistä, olin hieman ihmeissäni. Ei mansikkarisotto eli risotto alle fragole Italiassakaan mitään ihan perusriisiä ole, mutta sopiihan se kesään paljon paremmin kuin esimerkiksi perinteinen herkkutattirisotto, jos ja kun risottoa kuitenkin tekee kesälläkin mieli. (Mansikkarisotto taitaa jakaa mielipiteitä ruokakonservatiivisessa Italiassa, sillä kun kirjoitin Googleen ”risotto alle fragole”, Google tarjosi hakuvaihtoehdoksi myös ”risotto…
-
Surkean sienestäjän herkkutattirisotto
Meillä ihmisillä on kaikenlaisia harhaisia kuvitelmia itsestämme ja (unelma)elämästämme. Aina syksyn tullen kuvittelen kohta samoilevani sienimetsässä keräämässä satoa ihania pastoja, risottoja ja piirakoita varten. Ah, miten omavaraista ja tervehenkistä reippailua! Totuus on kuitenkin se, että näin ei tapahdu. Osittain laiskuudesta, osittain siksi, etten yksinkertaisesti tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Pari vuotta sitten löysimme vahingossa hyvän, pienen sienipaikan, jossa kasvoi lähekkäin sekä kantarelleja että herkkutatteja, mutta seuraavana syksynä työkoneet olivat jyränneet paikan, ja sillä kasvoi vain asfaltti. Menetin taas toivoni ja motivaationi. Sieniretkeni menevät aina metsään, mutta ihan väärällä tavalla. Sienimetsään ajatukseni vei Italiassa ja Suomessa asuva Ella Kanninen, jonka uusimmasta kirjasta kirjoitin viimeksi. Monet asiat toki erottavat Suomea ja Italiaa, mutta…
-
Mitä syödä parsan kanssa? Kokeile sahramirisottoa!
Parsa-aika on koittanut ja mitäs nyt? En ole mikään fanaattinen parsafani, mutta onhan sitä ihan kiva pari kertaa keväässä syödä. Joka kerta tunnun tosin olevan saman ongelman ääressä: mitä syödä parsan kanssa? Käännän tässäkin asiassa katseeni luonnollisesti Italiaan ja viime postauksen hengessä Lombardian maakuntaan. Se tarjoaa meille kultaisen keltaista herkkua, joka muodostaa parsan kanssa paitsi maukkaan myös ihanan keväisen ja hienostuneen kelta-vihreän makuparin. Liikuimme viime viikolla Pietron ja Brunon kanssa Lombardiassa Milanon metropolissa ja yksinäisillä vuorilla jossakin Piemonten ja Aostanlaakson tuntumassa. Kirjasta jäi mieleen se, että miehet joivat hämmästyttävät määrät viiniä siihen nähden, että kiipeilivät sitten ketterästi vuorilla. Ja no, sattuihan niitä onnettomuuksiakin. Ne tosin eivät johtuneet päälle vyöryvästä humalasta…
