Eero Hämeenniemi: Napolista etelään – Millainen on tuntematon Etelä-Italia?

Eero Hämeenniemen Napolista etelään (Basam Books 2021) on matkakirja Etelä-Italiasta. Se on täynnä aitoa tunnelmaa, historiaa ja kulttuuria. Il Mezzogiorno eli ”Keskipäivän maa” häikäisee myös maisemillaan ja ruoillaan. Parasta – ja toisinaan myös pahinta – ovat kuitenkin paikalliset ihmiset.

Nyt olisi jälleen matkakirjan vuoro. Olen huomannut tarttuneeni sellaisiin usein nyt, kun en muuten pääse matkustamaan Italiaan. Kirja on tämän kevään 2021 uutuuskirja, joten tarjolla on tuoreitakin matkatarinoita. Viihdyin niiden parissa erinomaisesti!

Rumat, kauniit, rakastettavat

Eero Hämeenniemi on kirjailija, säveltäjä ja pianisti, joka viettää osan vuodestaan Sisilian Palermossa ja on matkustanut muutenkin paljon Etelä-Italiassa: Campaniassa, Calabriassa, Apuliassa ja Basilicatassa – Napolista etelään siis. Hämeenniemen tukikohta Palermossa on asunto kirjailija Giuseppe Tomasi di Lampedusan vanhassa kotitalossa. Lampedusa on Suomessakin tunnettu Tiikerikissa-romaanistaan. (Kunpa saisin vielä joskus luettua sen loppuun!) Kultturelleissa tunnelmissa ollaan Hämeenniemen matkassa muutenkin.

Napolista etelään alkaa riemastuttavalla kuvauksella Palermosta. Se on Hämeenniemen sanoin brutta, bella, meravigliosa, orribile – ruma, kaunis, suurenmoinen, kammottava. Kommentin ovat itse palermolaisetkin aplodein hyväksyneet, ja se epäilemättä pitää paikkansa. Seuraavaksi siirrytään toiseen tärkeään kulttuurikaupunkiin Napoliin, joka ei ristiriitaisuudessaan häviä Palermolle. Samaan rakastettavaan brutta–bellaan törmää Etelä-Italiassa muutenkin. Se saattaa säikäyttää satunnaisen matkailijan, mutta on oikeasti koko homman juju:

”Palermon La Kalsan keskusaukion liepeillä on kaksi kalaravintolaa vastakkain. Toinen on sievä ja huolella somistettu, toinen karu ja hieman rähjäinen. Turistit menevät siihen sievään, paikalliset rähjäiseen. Kaikki varmaan arvaavat, kummassa tarjotaan parempaa ruokaa.”

Palermon ja Napolin jälkeen päästään tutustumaan muun muassa eteläitalialaisiin ihmisiin, tulivuoriin, historiaan, kulttuurielämään, uskontoon, pakolliseen mafiaankin. Lopussa sivutaan jo koronavirusta ja sen saapumista Etelä-Italiaan. Aihe tuntuu ikävä kyllä ajankohtaiselta edelleen. (Kuulin juuri vitsin, joka valitettavasti nauratti kovasti: koronavirusrokotteet saadaan Italiaan vuonna duemila e credici).

Hämeenniemi kirjoittaa Italiasta ja italialaisista lämmöllä. Hän heittäytyy antaumuksella kohtaamisiin paikallisten ihmisten kanssa, ja tuloksena on unohtumattomia tapaamisia. Tarinat eteläitalialaisista saivat minut välillä nauramaan melkein ääneenkin ja olivat ehdottomasti kirjan parasta antia. Ihmisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys koskettavat sydäntä. Vieraalle löytyy aina hetki aikaa ja talo tarjoaa parastaan.

Toisaalta: ”Parasta, ja huonointa, Palermossa ovat kuitenkin palermolaiset.” Brutta–bellaa on siis myös eteläitalialaisissa ihmisissä. Siitä antakoon esimerkin 84-vuotias ragusalainen taksikuski Emilio, ”nurkkapatriootti ja humoristi”:

”Täällä on niin paljon kauniita ja hyviä asioita. Sisiliassa on maailman parhaat tomaatit, naiset, viinit, juustot, maisemat, pastat, viinit, naiset, suklaat, vihannekset, appelsiinit, sitruunat, nespolet, viinit ja naiset.”

Tuntematon etelä

Napolista etelään esittelee Etelä-Italian vähemmän tunnettuja puolia. Kuten Hämeenniemi toteaa: ”Aina kun sanon Suomessa sanan ”Palermo”, kaiku vastaa: ”mafia”.” Uutisissa kerrotaan vain ikäviä asioita, ja ennakkoluuloja etelästä on pohjoisitalialaisillakin (kuinkahan monta vitsiä napolilaisista olenkaan kuullut genovalaisemme suusta…). Mitä Etelä-Italiassa siis on mafian tuolla puolen?

Italian eteläisin osa tunnetaan nimellä Il Mezzogiorno eli ”Keskipäivän maa”. Kuten Hämeenniemikin kirjoittaa, eteläisen ja pohjoisen Italian välillä vallitsee ikävä epäsuhta – vauraamman pohjoisen hyväksi. Niukkuus on kuitenkin opettanut eteläitalialaisille kekseliäisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Ja ruokakulttuuri ja maisemathan ovat häikäisevät. Ruoasta ja juomasta Hämeenniemi kirjoittaakin antaumuksella! Frutti di marea, viiniä ja digestiivejä kuluu, kuten kuuluukin.

Eteläisen Italian historia on käsittämättömän vaiheikas. Hämeenniemi kuvailee retkiään muun muassa Materan luolakaupunkiin Basilicatassa, Sisilian Temppelien laaksoon ja maanalaiseen Napoliin. Ne kertovat kaikki omaa tarinaansa Italian historiasta. Itsehän aikanaan hämmästyin kovasti, kun sain tietää, että Italian alueella on upeita kreikkalaisia temppeleitä. Olisiko jäänyt jokin historiantunti koulussa väliin…

Hämeenniemi matkailee myös muun muassa Etnan huipulla ja vulkaanisilla Liparisaarilla. Hänen kuvauksensa retkiltä ovat eläviä. On aivan erikseen mainittava, että tässä on matkakirjailija, joka osaa kirjoittaa.

”Jos en näkisi aurinkoa kirkkaansinisellä taivaalla, voisin kuvitella, että se on pudonnut mereen ja hajonnut aalloille tuhansiksi loistaviksi sirpaleiksi. Katson ylös, koska meri häikäisee, ja sitten taas alas, koska taivas on niin kirkas. Lopulta suljen silmäni ja annan aaltojen keinuttaa minua läpi silmäluomieni sisäpinnan punahehkuisen tyhjyyden. Syvä ääni havahduttaa minut ajatuksistani. Kuulen tulivuoren kumean huokauksen – -”

Ruoan, historian ja ainutlaatuisen luonnon lisäksi kiehtovaa etelässä ovat sen monet kulttuurikerrostumat. Hämeenniemi kirjoittaa albanian ja kreikan kielen asemasta ja käytöstä Etelä-Italiassa. Ja ajatella: kreikka ja kreikkalainen kulttuuri ovat olleet läsnä alueella niin kauan, ”ettei kukaan enää ajattele niitten tulleen alueen ulkopuolelta”. Sitäkin voi eteläitalialaisuus olla.

Eniten Hämeenniemi paneutuu kotipaikkaansa Palermoon, josta poimin pari ruokailupaikkavinkkiäkin: Panineria Friggitoria Chiluzzo ja Nni Francu u Vastiddaru. Paikalliseen katuruokaan ja pastoihin kannattaa Hämeenniemen mukaan tutustua. Tuttujen arancinien lisäksi hyviltä kuulostavatkin panelle, cazzilli (!), pasta cu sardi u mari…

Napolista etelään olisi ollut vieläkin parempi lukukokemus, jos kirjan sivuilta olisi saanut poimia ruoatkin suuhun. Milloin tällainen matkakirjakonsepti kehitetään?!

Kirjaan liittyvä resepti: pääsiäiskakku pastiera