-
Pyörykät pelkästä leivästä
Onkohan tässä italialaisen köyhän keittiön köyhin resepti? Nämä pyörykät valmistetaan pelkästä leivästä. Tai no, tuleehan mukaan maku- ja sidosaineiksi juustoa ja kananmunaa, mutta kyse ei ole liha- tai kasvispyöryköistä tai muustakaan sellaisesta ruokalajista, jolle löytyisi suomeksi kuvaava nimi. Leipäpyörykät? Leipäpullat? Pyörykät ovat peräisin Apuliasta, Italian eteläisestä saappaankorosta. Bongasin leipäpyörykät Apulian pieneen Lizzanellon kylään sijoittuvasta romaanista Lizzanellon kirjeenkantaja, jossa valmistetaan paikallisesta puccia-leivästä pyöryköitä, jotka tarjoillaan tomaattikastikkeen kera: ”Voi miten olenkaan kaivannut täkäläistä ruokaa, ja entäs sitten nämä pyörykät, ihan kuin söisi oikeaa lihaa!” Todellista cucina poveraa eli köyhää keittiötä siis, kun tuoreen lihan korvaa kuivahtanut leipä. Lizzanellolaisten leipää ei meiltä sattumoisin löytynyt, mutta todella maukkaita pyöryköistä tuli vähän epäapulialaisinakin. Pallerot voi…
-
Francesca Giannone: Lizzanellon kirjeenkantaja – Kyläelämää Apuliassa
Eteläitalialainen pikkukylä 1930-luvulla: kaunis ja kapinallinen nainen pohjoisesta saapuu sekoittamaan kyläläisten rutiinit ja miesten päät. Francesca Giannonen Lizzanellon kirjeenkantaja asettaa vastakkain pohjoisen ja eteläisen Italian ja naisten ja miesten roolit. MITÄ? Pohjoisen nainen etelässä Lizzanellon kirjeenkantaja kuvaa Lizzanellon kylän elämää Etelä-Italian Apuliassa 1930-luvulla. Pohjois-Italian Pignasta kotoisin oleva nuori vaimo Anna muuttaa apulialaisen miehensä Carlon perässä tämän kotiseudulle. Pohjoisen ja etelän kulttuurierot ovat suuret, ja Anna järkyttää paikallisia edistyksellisillä ajatuksillaan. Niistä hulluin on ryhtyä postinkantajaksi – eiväthän naiset käy töissä! Työssään Anna pääsee kuljettamaan rakkaudentunnustuksia, sotakirjeitä ja kaipausta valtamerten takaa välittäviä postikortteja. Työnsä kautta hän myös ujuttautuu vähitellen mukaan paikalliseen yhteisöön. Annan radikaalit ajatukset horjuttavat kuitenkin paitsi kyläläisten arkea myös hänen…
-
Taralli: suolapalaa saappaankorosta
Epäkohtia suomalaisessa ruokakaupassa: täältä ei saa taralleja! En itse hirveästi välitä pikkusuolaisesta – en esimerkiksi tunnista termiä ”sipsihimo” – mutta tarallit kyllä toisinaan maistuvat… Viinilasillisen kera lauantai-iltana. Taralli on rinkulaksi kiepautettu suolainen keksi, jonka juuret ovat Etelä-Italiassa, tunnetuimman näkemyksen mukaan Apuliassa. Parhaimmillaan taralli on koukuttavan herkullinen, ulkoa rapea ja sisältä mehukas, ja maussa voi erottaa apulialaisen valkoviinin ja oliiviöljyn. Pahimmillaan taas halpamarketin taralli maistuu siltä kuin se olisi valmistettu sahajauhosta. Italiastakaan ei siis saa hyviä taralleja mistä tahansa, olemme testanneet melko monta merkkiä, myös italialaisten verkkokauppojen tarjonnan. Parhaat tarallit (Apulian ulkopuolella) ovat löytyneet tähän mennessä Eatalysta. Hyviä Suomi-vinkkejä saa antaa, sillä lähin Eataly on Tukholmassa…! Minulla on ollut jo hetken…
-
Eero Hämeenniemi: Tähän päättyy Via Appia – Matkalla Apuliassa ja Calabriassa
Eero Hämeenniemen Tähän päättyy Via Appia (Basam Books 2023) on matkakirja Etelä-Italian Apuliasta ja Calabriasta. Syvä etelä on Hämeenniemen sanoin ”ilon ja melankolian maa”. Sitä on kirottu mutta myös siunattu monella. Hämeenniemi kertoo kattavasti alueen historiasta ja lämmöllä sen ihmisistä. Tähän päättyy Via Appia on jatkoa Eero Hämeenniemen aiemmalle Etelä-Italiaa käsittelevälle kirjalle Napolista etelään (Basam Books, 2021). Luin kirjan melko tuoreeltaan, se on tämän syksyn uutuuskirjoja. Itse asiassa kirjan ei kuitenkaan ollut tarkoitus koskaan ilmestyäkään: Hämeenniemi kertoo koronaviruksen sotkeneen hänen kirjoitussuunnitelmansa, ja yhdestä kirjasta tulikin olosuhteiden pakosta kaksi. Hämeenniemi joutui päättämään Italian-matkansa koronapandemiaan keväällä 2020. Tarkoitus oli ollut vielä jatkaa matkaa ja kerätä materiaalia kirjaan, mutta hän päättikin kirjoittaa kirjan…
-
Ahmittavan hyvät vaniljaviinerit Apuliasta
Syötävää saappaankorosta? Tänään pääsen vihdoin tekemään makumatkan Apuliaan, ensimmäistä kertaa blogin historiassa. Sieltä tulee valtavasti kaikkea mielenkiintoista, mutta tänään esittelyssä ovat vaniljaviinerit, ehdoton makeiden herkkujen kuningatar Pugliasta, jota Apuliaksi suomeksi kutsutaan. Kiitos Paolo Giordano, että veit minut aurinkoiseen Apuliaan! Minulla on ollut pieni pakkomielle Apuliaan tai tarkemmin sen pääkaupunkiin Bariin ja vielä tarkemmin sanottuna Barin vanhaankaupunkiin Bari vecchiaan viime keväästä lähtien. Syynä on RaiPlaylta katsomani sarja Le indagini di Lolita Lobosco, joka sijoittuu Barin vanhaankaupunkiin ja vei minut aivan mukanaan. Lolita Lobosco on vähän hömelö poliisisarja, rikoksiltaan ja etenkin niiden ratkomistavoiltaan yhtä epäuskottava kuin monien fanittama Komisario Montalbano, mutta höpsöydessään samalla tavalla viehättävä kuin Montalbano: maisemat ovat upeat, tunnelma…
-
Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän – Taivaan nälkä
”Jokainen ihmisten välinen liitto on valon ja varjon liitto.” Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän (Divorare il cielo 2018, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Aula & Co 2021) on kertomus nuoruudesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja vihollisuudesta. Kirjan nuoret Teresa, Bern, Tommaso ja Nicola etsivät paikkaansa ja yhteyttä toisiinsa. Nuoruuden innossaan ja idealismissaan he tulevat samalla sekaantuneeksi itseään isompiin ja vaarallisiin tapahtumiin. Jes, kerrankin onnistuin lukemaan jonkin uutuusteoksen ihan tuoreeltaan! Jopa taivas on meidän ilmestyi nyt elokuussa ja oli minulle syksyn odotetuin uutuuskirja. Se on aika tiiliskivi: melkein 600 sivua pientä pränttiä, mutta sen verran hyvin se piti otteessaan, että luin sen yhden viikonlopun aikana. Kirja oli vangitseva – sana, joka sopii myös…
