Alkuruoat ja aperitiivi,  Omat ruokasuosikkini,  Ruoka

Pääsiäisyllätys: suolainen juustokakku

Yllätykset kuuluvat pääsiäiseen, ja tämä seuraava resepti yllätti ainakin minut. Keski-Italian pääsiäiseen kuuluva suolainen juustokakku ei sisälläkään tuorejuustoa perinteisen cheesecaken tapaan, vaan taikinaan tulee runsaasti parmesaania ja pecorinoa.

(Minulle tulee muuten cheesecakesta ja italialaisista aina mieleen eräs tapaus jäätelöbaarista. Italialainen signora on vitriinin edessä pohtimassa, minkä maun valitsisi annokseensa. Höristän korviani jonossa, kun signora lausahtaa valintansa: keesekaake. Jäätelönmyyjä ei silmäänsä räpäytä vaan kauhoo juustokakunmakuista jäätelöä purkkiin ja ojentaa sen valintaansa selvästi tyytyväiselle signoralle.)

Kirjoitin italialaisista pääsiäisruoista enemmän viime vuoden pääsiäisenä. Italialaisesta pääsiäisruoasta ei voi sanoa mitään yleispätevää kuten ei italialaisesta ruoasta yleensäkään – se vaihtelee alueittain. Pääsiäispostauksessa vilahti myös suolainen juustokakku torta di Pasqua al formaggio, joka on tyypillinen Keski-Italian alueella Marchessa, Umbriassa, Laziossa ja Abruzzossa.

Suolainen juustokakku ja kakkuviipale sinivalkoisella lautasella, taustalla narsisseja
Torta di Pasqua al formaggio on leipäkakku, suolainen juustokakku tai juustoinen pullavaikea kuvailla mutta onneksi helppo valmistaa.

Marcheen ajatukseni vei myös viimeisimmän kirjapostaukseni kirjailija Alberto Giuliani, joka on kotoisin Marchen Pesarosta. Pesaro tosin ei ole leimallisesti marchelainen kaupunki siinä mielessä, että pesarolaiset identifioituvat enemmän läheiseen Emilia-Romagnan alueeseen tai oikeammin sen itäiseen Romagnan puoliskoon. Oma kotiseutu on Italiassa vakava asia!

Marchessa tämä suolainen juustokakku tunnetaan myös nimellä pizza di Pasqua, vaikkei se pizzaa muistutakaan. Me syömme sitä pääsiäisenä grillattujen munakoisojen, uunissa paahdettujen oliivien, aurinkokuivattujen tomaattien, juustojen ja punaviinissä haudutettujen punasipulien (ohje tulossa blogiin) kanssa.

Kakkua on vaikea kuvailla, se on kakun, leivän ja pullan välimuoto. Maku on juustoinen ja koostumus ihanan ilmava mutta mehevä. Tämä hyväksi havaittu ohje noudattelee marchelaisen, Italiassa kuuluisan ruokabloggaaja Benedetta Rossin ohjetta. Kakku on todella helppotekoinen, mutta vaatii yhteensä lähes kolmen tunnin nostatusajan.

Pääsiäisen suolainen juustokakku torta di Pasqua al formaggio
  • 250 g manitoba-vehnäjauhoja
  • 250 g leivontakarkeita vehnäjauhoja
  • 7 g kuivahiivaa (n. 4 tl)
  • 2 tl sokeria
  • 2,5 dl maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 0,8 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
  • 9 g suolaa (n. reilu 2 tl)
  • 150 g hienoksi raastettua parmesaania
  • 80 g hienoksi raastettua pecorinoa
  1. Sekoita kuivat aineet eli jauhot, hiiva ja sokeri yhteen kulhossa.
  2. Sekoita toisessa kulhossa yhteen huoneenlämpöinen maito, munat, suola, oliiviöljy ja juustoraasteet.
  3. Lisää vähitellen kuivat aineet muiden aineiden joukkoon. Vaivaa ja painele taikinaa hetki leivinalustalla, kunnes se on tasainen ja yhtenäinen taikinapallo.
  4. Siirrä taikina takaisin kulhoon ja peitä se muovikelmulla ja keittiöpyyhkeellä. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa pari tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertaistanut kokonsa.
  5. Ota kohonnut taikina kulhosta, painele sitä leivinalustalla pariin otteeseen ja aseta se sitten pyöreään, tasareunaiseen (irtopohja)vuokaan, jonka halkaisija on 18–20 cm. Ihanteellisinta olisi paistaa kakku panettone-vuoassa. Taikina on sen verran öljyinen, ettei vuokaa tarvitse voidella.
  6. Peitä kakkuvuoka muovikelmulla ja keittiöpyyhkeellä ja anna kakun nousta vuoassaan vielä 30–40 minuuttia.
  7. Paista kakkua 170 asteessa noin 35 minuuttia.
  8. Leikkaa jäähtynyt kakku viipaleiksi ja buona Pasqua!
Reseptiin liittyvä kirja: Alberto Giuliani – Kuolemattomat

2 kommenttia

  • Viiru

    Tuosta jäätelöanekdootistasi tuli heti mieleen omat kokemukseni jäätelönmyyjänä Suomessa… Kioskillamme oli nimittäin yhtenä kesänä perusmakujen lisäksi myynnissä ”kansainvälisiä” erikoismakuja: limoncello, stracciatella ja charlotte russe. Voin sanoa, että aika montaa eri lausumistapaa sai siinä kesän aikana todistaa :D. Oli strakkiatellaa, limonselloa ja sarlotte russeeta. (Muistaakseni stracciatellan yleisin tilausmuoto oli jokseenkin tämänsuuntainen: ”Mulle yksi tollanen… mikä toi nyt on…” ”Stracciatella?” ”Just se.”) Taisipa joku tilata kerran myös pienen pallon ”tarantellaa”. Mutta kyllä me niistä tilauksista aina selvä saatiin hehe 🙂

    • admin

      Nyt kyllä nauroin tuolle tarantellalle ihan ääneen ja pitkään 😀 Mielikuva tarantellajäätelöstä on aika hirveä. Kieltämättä tiettyjen kirjainyhdistelmien lausuntatapa on hankala, mutta eipä se mitään haittaa, jos viesti kuitenkin välittyy. Kiitos hauskasta kommentista!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *