-
Niccolò Machiavelli: Ruhtinas – Hyvä vai paha hallitsija?
Niccolò Machiavellin Ruhtinas (Il principe 1513, ilm. 1532; suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on poliittisen kirjallisuuden klassikko, joka on saanut uuden, ajanmukaisen suomennoksen. Lorenzo de’ Medicille omistettu hallitsijan opas on monitulkintainen ja tarkkanäköinen tutkielma vallasta, politiikasta ja ihmisistä – tai ihmisestä – sen keskiössä. Uutuuksista todelliseen klassikkoon! Ruhtinas on länsimaiden tunnetuimpia hallitsemisen ja poliittisen kirjallisuuden klassikoita. Klassikoilla on tunnetusti hankala maine, ja aihepiiriltään koen Ruhtinaan olevan itselleni vaikea. Olin ehkä kuitenkin turhaan huolissani kirjan vaikeudesta, sillä tällainen ei-valtio-oppinut peruspirkkokin pystyi saamaan kirjasta jotain irti. Ruhtinas vie lukijansa renessanssiajan Italiaan (jos voisin matkustaa aikakoneella, saattaisin hyvinkin matkustaa ensimmäisenä juuri tuohon aikaan – suoraan Firenzen Ponte Vecchiolle, kiitos!), mutta Machiavellin vaikutus…
-
Giuseppe Tomasi di Lampedusa: Tiikerikissa – Ikuinen ja muuttumaton Sisilia
Ei mitään uutta Sisilian auringon alla? Giuseppe Tomasi di Lampedusan Tiikerikissa (Il Gattopardo 1958, suom. Tyyni Tuulio, WSOY 1959) sijoittuu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Sisiliaan, aikaan Italian yhdistymisen alla ja sen jälkeen. Se kuvaa Molempain Sisiliain kuningaskunnan romahtamista Salinan ruhtinasperheen näkökulmasta. Kirja koostuu kahdeksasta eri osasta, jotka kuvaavat eri ajanjaksoja osin eri henkilöhahmojen näkökulmasta. Tämä Tiikerikissa on ollut minulla projektina… pitkään. Se on klassikko, siinä on hienoja aineksia – ja minusta se on puuduttava. Se on todella puuduttava. Kun keväällä luin Eero Hämeenniemen Etelä-Italian matkoista ja hänen kotitalostaan, jossa aiemmin asui Tiikerikissan kirjoittaja Giuseppe Tomasi di Lampedusa, päätin vihdoin tarttua tiikerikissaa karvoista ja saada tämän kärsimyksen päätökseen. Tiikerikissa jatkaa…
-
Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies – Kuka olet, Lukija?
Jos koskaan yhden kirjan kuvaileminen tai tiivistäminen on mahdotonta, se on nyt. En saa otetta kirjasta, joka otti otteen minusta. Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies (Se una notte d’inverno il viaggiatore 1979, suom. 1983 Jorma Kapari, Tammi) on romaani romaaneista, romaanien romaani, kirja kirjoista tai ihan mitä vain. Kuvitteellisen Lukijan hahmon kautta kirjan lukija pääsee pohtimaan itseään ja tutustumaan kirjamaailman kaikkiin puoliin hämmentävällä matkalla. Jos talviyönä matkamies on ollut minulle vähän ikuisuusprojekti. Muistan, että yritin lukea sen ensi kerran joskus ehkä yli kymmenen vuotta sitten, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle. Joululomalla päätin vihdoin taistella sen loppuun asti. Ajattelin, että jos talviyönä matkamies, kyllä minäkin nyt sitten tämän. Kirjan 7nimikin kun…
-
Francesco Petrarca: Sonetteja Lauralle – Mihin muusa innoittaa?
Onko tässä länsimaisen kirjallisuuden tunnetuin muusa? Ihmeellisen ihana Laura on satojen sonettien arvoinen. Francesco Petrarcan Sonetteja Lauralle (Canzoniere 1374, suom. 1966) on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen moderni runokokoelma. Sonetit sisältävät kuvakielistä ylistystä Lauralle, Petrarcan salaperäiselle muusalle. Elävänä tai kuolleena: Lauran lumo ei haihdu. Välillä on oikein tervettä haastaa itseään klassikkojen äärellä. Olen aiemmin käsitellyt Dantea ja Boccaccioa, ja pyhän klassikkokolminaisuuden täydentää nyt Francesco Petrarca (1304–1374). Ja sen sanon, että haastetta ei tästä kaverista puuttunut! Danten ja Boccaccion parissa viihdyin aivan aidosti, ovathan Jumalainen näytelmä ja Decamerone sanalla sanoen loistavia (Jumalainen näytelmä valoilmestyksineen jopa häikäisevä), mutta Petrarcan loisto oli aluksi… sanoisinko himmeähkömpi. Upeasta teoksesta on kuitenkin tässäkin kyse, kun siihen pääse sisään.…
-
Karanteenikirjallisuutta: Decamerone
Pinnalla nyt: karanteeni- ja kulkutautikirjallisuus. Näihin lukeutuvat ainakin Gabriel García Márquezin Rakkautta koleran aikaan, Albert Camus’n Rutto ja Giovanni Boccaccion Decamerone. Giovanni Boccaccion Decamerone (Il Decamerone 1349–1353, suom. Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen 1947/1963) on italialaisen kirjallisuuden ja samalla länsimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä klassikoita. Se on kokoelma varhaisia novelleja, jotka suorasukaisilla juonenkäänteillään viihdyttävät nykylukijaakin. Pian 700 vuotta täyttävä Decamerone on saanut nyt koronapandemian aikaan uutta huomiota. Muun muassa Helsingin Sanomissa kehotettiin hiljattain meitä ottamaan oppia Decameronen nuorten ilosta näinä vaikeina aikoina. Decameronessa pakoillaan mustaa surmaa ruttokaranteenissa, jossa aika kuluu kuitenkin rattoisasti tarinoita kertoen. Ja huh, niitä tarinoita riittää tässä kirjassa satojen sivujen verran, joten ajankulua riittää 2020-luvun karanteeniinkin. Tarina on edelleen…
-
Umberto Eco: Ruusun nimi – Mikä on kirjan mahti?
#iorestoacasa eli #minäpysynkotona on nyt koronaviruksen koettelemassa Italiassa käytetty tunniste. Onneksi kotona pysytellessäkin voi kirjoista saada seuraa. Ja mitä paksumpi klassikkojärkäle, sitä pidempään siitä on seuraa! Umberto Econ Ruusun nimi (Il nome della rosa 1980, suom. Aira Buffa, WSOY 1983) on keskiaikaiseen munkkiluostariin sijoittuva romaani. Se on klassikko, jossa on monenlaisia aineksia: murhamysteeriä, historiallista kuvausta, faktaa ja fiktiota, uskonnollista pohdintaa ja ennen kaikkea pohdintaa kirjoista ja niiden mahdista meihin. Tämä Ruusun nimi on vähän vaikea pala minulle. Luin kirjan vuosia sitten, kun niin moni oli sitä minulle suositellut ja suorastaan hehkuttanut, mutta muistan, etten ollut kuitenkaan kovin vaikuttunut kirjan luettuani. Asia palasi mieleeni nyt, kun Yle esitti kirjaan perustuvaa TV-sarjaa…
