-
Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa – Kirja ja baletti
Rakkaus! Sairaus! Rappio! Kuolema! Nobelisti Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa on pientä kokoaan suurempi teos. Myös balettina! Viinilukupiirin ja Donna Leonin jälkeen jatkan kirjallista matkaani edelleen Venetsiassa. Ja jos viimeksi Kirja ja keittiö oli Kirja ja viini, nyt se on Kirja ja baletti. Kirjan lukemisen lisäksi syvensin nimittäin Kuolema Venetsiassa -kokemustani en sentään kuolemalla Venetsiassa käymällä katsomassa samannimisen baletin Kansallisbaletissa. Miten kultturellia! Vähemmän kultturellia tosin on se, että kirjan lukemisessa kyllä huijasin ja luin vain ”Kuolema Venetsiassa” -novellin, vaikka tarjolla olisi ollut muitakin kertomuksia. Täydellisessä eheydessään Kuolema Venetsiassa lähestyy sitä paitsi oikeastaan pienoisromaania, vaikka tässä lukemassani kokoelmassa se oli niputettu novelliksi. Kiihkoa ja velttoutta Venetsiassa Nobelinkin vuonna 1929 voittaneen Thomas Mannin…
-
Grazia Deledda: Kuin ruo’ot tuulessa – Nobel-romaani Sardiniasta
Nobelisti Grazia Deleddan Kuin ruo’ot tuulessa (Canne al vento 1913, suom. Taru Nyström, Basam Books 2021) on taianomaisen kaunis kuvaus sardinialaisesta kyläelämästä yli sadan vuoden takaa. Kirjassa keskiössä ovat mutkikkaat perhesuhteet, mutta päähenkilöksi nousee vastustamattoman upeasti kuvattu Sardinian luonto. Mikähän väärinkäsitys tähänkin liittyy: kuvittelin, että tämä Kuin ruo’ot tuulessa olisi runoteos! Jostakin olin teoksen kohdalla bongannut sanan runo, en tiedä, mistä. Grazia Deledda tosin kirjoitti myös runoja, mutta kun avasin kirjan umpimähkään jostakin kohtaa, hämmennyin, miten tiiviiltä proosarunoilulta teos näyttää. Sitten luin takakansitekstin: juu, romaani tämä on. Kumma juttu. (Pakko myös lisätä, että jostain syystä oikeinkirjoitusohjelma haluaa jatkuvasti korjata sanan ”ruo’ot” muotoon ”ruoto” – Kuin ruoto tuulessa.) (Jos sen sijaan sardinialainen runous kiinnostaa, sitä…
-
Luigi Pirandello: Vino nenä – Kuka peilistä katsoo?
Mitä näet, kun katsot peiliin? Mitä muut näkevät, kun katsovat sinua? Mitä jos nämä kuvat eivät kohtaa? Luigi Pirandellon Vino nenä (Uno, nessuno e centomila 1926, suom. Juuso Kortelainen, Impromptu Kustannus 2018) on psykologinen tutkielma ihmisen identiteetistä, suhteesta muihin ihmisiin ja itseen. Vino nenä tyrkkää romaanin päähenkilön Vitangelo Moscardan koko elämän vinoon dramaattisin seurauksin. Otetaanpa tähän kohtaan Kunnon Klassikko kaiken hömpän jälkeen. Nobelisti Luigi Pirandellon Vino nenä on Italiassa jo koulussa pakollisten luettavien klassikkojen joukossa (Signore muistaa kirjoittaneensa siitä lukion loppukokeessakin), mutta sen suomennos on itse asiassa hyvinkin tuore, vasta vuodelta 2018. Olipa siis aika saada tämäkin suomeksi! Klassikko on näennäisen helppolukuinen ja melko lyhytkin (alle 200 sivua), mutta oikeastaan aika…
-
Joseph Brodsky: Veden peili – Miltä näyttää talvinen Venetsia?
Miltä tuoksuu kanaalien vesi öisellä venematkalla, miltä näyttää talviseen sumuun kietoutunut kaupunki? Mikä saa palaamaan Venetsiaan yhä uudelleen? Joseph Brodskyn Veden peili (Watermark 1992, suom. Marja Alopaeus, Tammi 1994) on rakkaudentunnustus Venetsialle. Kirjailijan matkat kaupunkiin ovat tallentuneet kauniskielisiksi pikku esseiksi, jotka vakuuttavat lukijankin talvisen Venetsian ainutlaatuisesta kauneudesta. Tästä pienestä Venetsia-välipalasta saan kiittää Donna mobilea, joka minulle kirjaa suositteli. Luin kirjan kesälomalla yhden kesäisen automatkan aikana, mutta silloin ei tehnyt mieli palata talviseen Venetsiaan siitä kirjoittamaan. Postauksen aika tuli nyt, kun Suomessa mennään jo kohti kevättä. Kirja on pieni helmi, jonka avulla voi matkustaa Venetsiaan vaikka yhdeksi iltapäiväksi. Kirja on pieni kooltaan ja lyhyt, vain reilut sata sivua. La Serenissima Veden…
-
Kevään 2021 uutuuskirjat: 14 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2021 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Lyhyesti sanottuja: paljon ja kaikenlaista! Italiasta käännettyjä kirjoja saisi tietenkin aina olla enemmänkin. Tulossa on yksi odotettu italiasta käännetty romaani, ja muutenkin valikoimassa on monenlaista. Uutuuskirjoissa on niin romaaneja kuin tietokirjoja; kotimaista ja käännettyä; kevyttä ja painavaa asiaa; jotain uutta ja jotain hyvin, hyvin vanhaa. Romantiikkaa, historiaa, dekkareita, filosofiaa, taidetta, matkoja… Kevään 2021 uutuuskirjat: Kaunokirjallisuus Domenico Starnone: Paljastus Tätä odotan kaikkein eniten! Pidin todella paljon Starnonelta aiemmin suomennetuista romaaneista Solmut ja Kepponen. Paljastus (Confidenza, 2019) kuulostaa yhtä hyvältä: luvassa on taas ihmissuhdesolmuja ja -kepposia. Starnonen kirjojen ihmiskuva(us) uppoaa minuun täydellisesti. Romaani ilmestyy…
-
Tuo minulle auringonkukka – Eugenio Montalen valitut runot
Italiassa vietettiin eilen kesän riehakkainta juhlaa, Ferragostoa. Meillä sen sijaat illat alkavat jo hämärtyä ja viiletä. Loppukesään auringonkukkien aikaan tunnelmoitavaksi sopii täydellisesti runokokoelma Tuo minulle auringonkukka. Tuo minulle auringonkukka – Portami il girasole (2018) on kokoelma Eugenio Montalen runoja, jotka on valikoinut ja suomentanut Hannimari Heino. Kokoelma sisältää runoja seitsemästä eri Montalen teoksesta vuosilta 1918–1980 ja lisäksi Heinon alkusanat ja huomautuksia runoihin sekä tietoa Montalen elämänvaiheista. Kokoelmassa on ainutlaatuisen hieno ratkaisu: runot ovat aukeamalla rinnakkain italiaksi ja suomeksi. Tuo minulle auringonkukka on kustantamo Parkon ensimmäinen teos. Olimme vuosi sitten elokuussa Signoren kanssa Talvipuutarhassa teoksen julkistamistilaisuudessa. Tilaisuus oli ihana! Siellä suomentaja Hannimari Heino keskusteli Montalesta kustantaja Tommi Parkon kanssa, minkä jälkeen…
