-
Negroni sbagliato – Vääränlainen negroni on juuri oikeanlainen
Kuinkahan moni ruokamaailman klassikko on saanut alkunsa siitä, kun kokki tekee epähuomiossa virheen, jonka sitten toteaakin maistuvan erityisen hyvältä? Näitä maukkaita tarinoita riittää. Jotkut ruoat ovat syntyneet jopa onnettomuuden seurauksena, kuten farinata: Vuonna 1284 genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja voilà: farinata oli syntynyt. Uskokoon ken haluaa, mutta onhan meheviä tarinoita aina kiva makustella ruokapöydässäkin. Lähestyvän terassikauden ja milanolaisen miljöön kunniaksi aion nyt esitellä pieleen menneen vahinkojuoman, josta tuli milanolainen aperitiiviklassikko: negroni sbagliato eli ”pieleen mennyt” tai ”väärä” negroni. Negroni on Firenzessä vuonna 1920 syntynyt drinkki, johon tulee Camparia, vermuttia ja giniä, ja se on…
-
Paolo Cognetti: Sofia pukeutuu aina mustaan – Episodeja elämästä
”Minä haluan olla onnellinen nyt.” Paolo Cognettin Sofia pukeutuu aina mustaan (Sofia si veste sempre di nero 2012, suom. Osmo Korhonen, Atemisia edizioni 2019) on kymmenen kirjallisen episodin kokoelma, joka rakentaa kauniin, elokuvamaisen tarinan päähenkilönsä Sofian elämästä. No nyt on upea kirja! Joskus sitä vaan vaikuttuu joistain kirjoista, ja tämän Sofian kohdalla kävi niin. Sofia pukeutuu aina mustaan on kirkas, raikas, viiltävä, samalla läheinen ja etäinen kirja, parasta italialaista nykykirjallisuutta, mitä olen lukenut Silvia Avallonen Teräksen jälkeen. Olen aiemmin lukenut milanolaiselta Paolo Cognettilta Kahdeksan vuorta ja pidin siitäkin, vähän varauksellisemmin tosin. Tämä Sofia olikin sitten (lopulta) täysosuma. Pienen kustantamon Artemisia edizionin kirja ei valitettavasti ole saanut ansaitsemaansa huomiota täällä Suomessa.…
-
Brunssille ja piknikille: paprika–munapannu
Vihdoinkin Abruzzossa! Abruzzoon harvemmin törmää Suomessa oikein missään kontekstissa. Italiasta puhuttaessa tutummat Toscanat, Sisiliat, Roomat ja Milanot tuntuvat aina jyräävän. Mutta nyt! Paljastus-romaanin abruzzolainen Nadia johdatti minut täällä Suomessa harvemmin kolutulle alueelle ja suoraan paikalliseen herkulliseen keittiöön. Sieltä löytyi tämä paprika–munapannu, paikallisella murteella suloisesti pipindune e ove. Brunssi ei kuulu italialaiseen ruokakulttuuriin, mutta paprika–munapannu on ruokalaji, jota on Abruzzossa perinteisesti nautittu aamupäivällä maatilan töiden lomassa. Nykyihminen harvemmin huhkii sellaisissa hommissa, mutta sitäkin mieluummin nautiskelee aamupäivisin brunssia. Ruoasta tuleekin mieleen shakshuka, tomaattinen munapannu, joka on jonkinlainen trenditarjottava brunsseilla Suomessakin. Abruzzossa paprika–munapannu leivän kera näyttäisi nykyisin olevan myös ravintoloiden antipasto-listoilla. Hyväksi piknik-ruoaksikin sitä mainostetaan: se sopii erinomaisesti paninon väliin. Me testasimme tätä…
-
Domenico Starnone: Paljastus – Kuka osaa säilyttää salaisuuden?
Onko luottamus suurin rakkauden osoitus? Domenico Starnonen Paljastus (Confidenza 2019, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, WSOY 2021) on kertomus Pietrosta, nuoresta opettajasta, joka rakastuu opiskelijaansa Teresaan. Suhde päättyy, mutta ei koskaan unohdu. Pietroa ja Teresaa sitovat ikuisesti toisiinsa salaisuudet, jotka he paljastivat toisilleen suhteensa aikana. Italiasta suomennettua kaunokirjallisuutta ei kovin paljon uutuuskirjojen joukossa ole. Kaikki käännökset ovat aina harvinaista herkkua! Ja sitten ovat erikseen vielä nämä todella odotetut uutuudet, kuten tämä Domenico Starnonen Paljastus. Olen aiemmin lukenut Starnonelta suomennetut teokset Solmut ja Kepponen, joista pidin aivan valtavasti. Mutta nyt seuraa ikävä paljastus minulta: tästä uusimmasta en valitettavasti pitänyt ollenkaan niin paljon. Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Rakkaus? Ajattelin ensin kirjoittaa, että Paljastus on…
-
Ribollita eli toinen kerta toden sanoo
Lämmin keitto viimeisiin viileisiin päiviin! Italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluva ribollita sopinee Suomessa lämpötilojen puolesta vielä kevääseenkin. Viime viikonlopun räntäsateessa tämä ainakin lämmitti mukavasti. Ribollita eli ”uudelleen keitetty” on Suomessakin melko tunnettu toscanalainen kasviskeitto. Tai tunnettu on ainakin jonkinlainen versio siitä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että italialaisten ruokien kohdalla ulkomailla tuntuu Vespa usein lähtevän ihan käsistä, ja ruokien joukkoon eksyy milloin mitäkin ei-niin-autenttista (ananasta ja ketsuppia en halua blogissani edes mainita). Välillä myös törmää kaikenlaisiin reseptivirityksiin, jotka ovat ”italialaisia”. Suosikkini on ehkä ”italialainen voileipäkakku”, sillä eihän Italiassa tunneta koko voileipäkakkua! (Che schifo on valitettavasti ollut ainoa saamani kommentti kyseisestä ruokalajista, joka kyllä maistuu minulle.) Mutta! Eipäs nyt naureskella suomalaisille. Reseptit…
-
Vera Vala: Aprikoosiyöt – Sukusalaisuuksia ja romantiikkaa italialaisessa vuoristokylässä
Vera Valan Aprikoosiyöt (Gummerus 2021) on romanttinen ja pieniä jännityselementtejäkin sisältävä viihderomaani, jossa suomalainen Laura matkustaa Italiaan Tolfan vuoristoon selvittelemään perheensä salaisuuksia. Aprikoosipuut ja jasmiinit kukkivat, sydämet kohtaavat ja särkyvät ja kaiken taustalla häälyy mysteeri: mikä onkaan totuus Lauran menneisyydestä? Aprikoosiyöt on yksi tämän kevään uutuuskirjoista. Vera Vala on erinäisistä Italia-yhteyksistä minulle kyllä tuttu nimi, mutta en ole koskaan lukenut häneltä yhtään kirjaa. Valan tuotantoon kuuluu aiemmin julkaistu kuusiosainen Arianna de Bellis -dekkarisarja. Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta, ja Italia on vahvasti läsnä kaikissa hänen kirjoissaan. Aprikoosiyöt onkin takuuvarma hitti Italia-romantiikkaa ja pientä jännitystäkin hakevalle viihteellisen kirjallisuuden ystävälle. Attenzione: Sisältää pieniä juonipaljastuksia! Monta mysteeriä Aprikoosiöiden päähenkilö on suomalainen…
