Leipä
-
Aito genovalainen focaccia: 5 faktaa ja taikinalaskuri
Tänään on se hetki! Olen kirjoittanut yli kuusi vuotta italialaisesta ruoasta ja paljon alueista rakkaimman eli Ligurian ruoista kajoamatta kuitenkaan vielä yhteen tärkeimpään. Focaccia on Ligurian alueen pääkaupungin eli Genovan ylpeys, joka tunnetaan Suomessa huonosti – vaikka toisinkin voisi luulla. Tässä postauksessa tarjoilen teille focaccia-tietoutta lähes kahdentuhannen sanan verran! Hetkiä Italiassa -kirjassa kysyttiin, mistä löytyy Italian paras focaccia. Vastaus on siis luonnollisesti Genova, ja tekijöiden mielestä Panificio Macrin leipomo idyllisessä Boccadassessa Genovan keskustasta itään. Genovalaisen Signoren mielestä keskustan paras focaccia löytyy Focaccia e Dintornista (nettisivu) ja ydinkeskustan liepeiltä lähempänä Principen asemaa Le Bontà del Granosta (Facebook-sivu) Carminen korttelista. Suomesta genovalaista focacciaa on mahdoton löytää, ja näin on myös Italiassa Genovan…
-
Keväiset kukkasämpylät michette
Olin viikko sitten siinä hyvässä ja oikein tyytyväisessä uskossa, että kesäaikaan siirtyminen pidentää viikonloppua tunnilla. Ajattelin, että nytpä voi ottaa aikaa hieman aikaavievemmälle leivonnalle! Totuus oli kuitenkin sunnuntaiaamuna toinen ja suunnitelmat lykkääntyivät. Nyt on kuitenkin aika esitellä nämä kukkasämpylät, jotka eivät siis mene ihan pikasämpylät-kategoriaan. Toisinaan pienelle vaivannäölle on kuitenkin paikkansa. Näitä leipomalla kotiin leviää aito italialaisen leipomon tuoksu, jota ei hiivaleivällä saa aikaan! (Enkä minä kärsimätön näitä leiponut vaan taikinataituri Signore.) Viime kerran Michelestä tuli mieleen michette [mikette], milanolaiset kukkasämpylät. Ne tunnetaan myös nimellä rosette, ”pikku ruusut”, joka paremmin ehkä kuvaa kukkamaista muotoa. Vai ovatko nuo nyt ruusuja? Keväisen fiiliksen kukkasämpylät ainakin tuovat, ehkä leskenlehtikään ei olisi kaukana? Niitä…
-
Brushetta vai brusketta? Helppo ja vaikea bruschetta
Saku Tuomisella on hauska tarina bruschettasta: Yritin tilata eräässä Helsingin italialaisessa ravintolassa tomaattibruschettaa. Keskustelu sujui näin: – Saisinko yhden tomaattibrusketan. – Heh, se kyllä lausutaan brussccchhhetta. – Ei kyllä lausuta. – (Ivallisesti hymyillen) No, meillä asiakas on aina oikeassa, joten sovitaan sitten niin. Italian [k]:na ääntyvä ch on chieltämättä haastava poikkeus italian muuten melko hyvin suomalaiseen suuhun sopivaan ääntämykseen (viittaako Tuomisen kirjan nimi Italialaisen ruokakulttuurin abc ääntämisoppiin?), mutta oikeasti bruschetta ei ole yhtään vaikea juttu! Vai onko sittenkin? Tuominen nimittäin jatkaa vielä: Hyvässä bruschettassa (lausutaan siis brusketta) on kaikki suomalaisen hitin ainekset. Sen tekeminen on helppoa, se onnistuu aina, se on halpaa ja lisäksi se on täydellistä comfort foodia. Silti…
-
Grissinit: pitkät, helpot, rapeat
Grissini, grissinit vai grissinot? Miten näitä nyt nimittäisi? Aina välillä tulee kielellisiä pulmia ruokapöydässäkin. Mutta onhan meillä myös muffinsit, buutsit ja shortsit (joskus nekin jopa ruokapöydässä), joten olkoon nämäkin nyt tuplamonikolliset grissinit. Suomalaiseen suuhun (tai päähän) ei italian i-monikko aina oikein luonnistu. Taivutuksesta puheen ollen: näitähän ei muuten tarvitsekaan taivuttaa, pitkiä ja suoria kun ovat. Helppoa leivontaa! Grissinit ovat esimerkki ruoasta, jotka pitkään kuittasin vain ”italialaiseksi”. Nykyään olen sen sijaan aina valppaana: mistä eri ruokalajit oikeasti ovat peräisin? Olikin ilo oppia, että grissinit ovat kotoisin Torinosta. Kappas! Siispä yhdistin ne heti mielessäni Torinossa vaikuttaneeseen ja siitä kirjoittaneeseen Natalia Ginzburgiin. Harvemmat blogini reseptit sopivat oikeasti kirjan kanssa nautittaviksi, mutta näitä oli…
-
Älä unohda juuriasi: taikinajuuren valmistus
Juurille palaaminen tekee välillä hyvää itse kullekin. Sitä paitsi juurileivonta on nykyään erityisen trendikästä. Taikinajuuren valmistus kotona ei sekään ole vaikeaa. Olen useasti kertonut, että kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä. Taikinajuuren valmistus vaatii sitä aivan ennätyksellisen paljon, joten minulla ei oikeasti ole hajuakaan (tai no, haju juuri on, sillä taikinajuuressahan on oma tyypillinen tuoksunsa ja haistella sentään keittiössä osaan) siitä, miten juuri tehdään, joten tämänkin postauksen ohje on Signoren käsialaa. Kärsivällisyyttä todella tarvitaan, sillä alkuvaiheessa taikinajuuren valmistus vaatii juurille palaamista lähes päivittäin, ja sen jälkeenkin vähintään viikoittain. Elävää juurta tulee hoitaa ruoalla ja rakkaudella. Juuriaan ei voi unohtaa silloinkaan, kun on niistä kaukana. Italiassa yli 30 vuotta asunut Sirkku Salovaara…
-
Rieska ripiena eli täytetyt rieskat
Oivalluksia suomalais-italialaisesta keittiöstä: kotoisasta rieskasta syntyvät myös romagnalaishenkiset täytetyt rieskat. Idea rieskoihin tulee Emilia-Romagnan maakunnan täytetystä piadina-leivästä. Täytetyt rieskat kulkevat meidän perheessämme niin italiaksi kuin suomeksi aivan itsekeksityllä nimellä rieska ripiena. Ripiena tarkoittaa täytettyä, ja näköjään suomen sana rieska on feminiinisukuinen. (Ja parempi tämä yksikkömuoto kuin monikko rieske ripiene? Tai jopa riesche ripiene?) Viimekertaisessa kirjapostauksessa Sydän oli minun, ja sydän menee nyt Suomelle ja Italialle, joiden välisiä suhteita on syytä vaalia paitsi kirjoittamalla myös keittiössä. On turha lähteä vertailemaan suomalaista ja italialaista ruokaa, kun molemmista voi ottaa parhaat päältä, joskus siis samanaikaisestikin. Emilia-Romagnan maakunnan Romagnan puolen alue on tunnettu piadina-leivästä. Sen välistä löytyy usein parmankinkkua, squacquerone-juustoa (oli pakko googlettaa sanan…
