No onkos tullut kesä: calabrialaisen joulupöydän kukkakaalipihvit
Värikäs, valoisa ja vilkkuva italialainen joulu on monessa mielessä suomalaiseen hämärään ja hartaaseen jouluun hiljenemisen vastakohta. Aihe ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta esimerkin italialaisesta joulusta tarjoilkoot nyt Mezzogiornon eli ”Keskipäivän maan” aurinkoiset kukkakaalipihvit, joita tarjoillaan Calabriassa – kyllä vain – joulupöydässä.
Aiemmin olen esitellyt blogissa napolilaisen joulupöydän kukkakaalisalaatin, joten tuo joulun varsinainen sesonkikasvis ei ole ennestäänkään tuntematon. Nyt, kun Etelä-Suomessakin saadaan joulukuussa ihailla oikeaa talven ihmemaata, kukkakaalipihvit ja -salaatit tuntuvat suomalaisen mielestä aivan sopimattomilta. No, laitetaan ohje talteen ensi kesää varten. Silloin muuttuu Suomikin ikuiseksi auringonpaisteeksi ja siispä todelliseksi Keskipäivän maaksi.
Etelän joulupöydästä ei sortteja puutu ja uppopaistetut ruoat ovat erottamaton osa joulua niin Apuliassa kuin Calabriassakin eli siinä syvässä etelässä, josta Eero Hämeenniemi kirjoittaa matkakirjassaan Tähän päättyy Via Appia. Uppopaistaminen on sekin kaukana suomalaisesta joulusta, mutta Calabriassa ja Apuliassa erilaiset friteeratut antipastot aloittavat ”kevyesti” joulun ruokamaratonin, jonka uskallan väittää olevan suomalaistakin rankempi.
Runsaiden – ja rasvaisten! – alkupalojen jälkeen pöytään kannetaan vuorollaan useampaakin eri pastaruokaa ja eri secondoja lisukkeiden kera. Jälkiruokakakuista tarjolla saattaa olla sekä panettonea että pandoroa suklaiden, torronen, kuivattujen hedelmien ja pähkinöiden kera. Kuuma ja tuju espresso ja väkevä digestiivijuoma ovat tämän kaiken jälkeen pakollisia.
Nämä kukkakaalipihvit olivat todella herkullisia! Aion valmistaa näitä jatkossakin, en välttämättä tosin jouluna.
Frittelle di cavolfiore calabresi – Calabrialaiset kukkakaalipihvit (n. 10 kpl)
- noin 800 g kukkakaalia
- ruukku persiljaa
- 200 g vehnäjauhoa
- 1/2 tl leivinjauhetta
- 2 kananmunaa
- 50 g pecorinoraastetta
- suolaa
- pippuria, laitoin itse valkopippuria
- paistamiseen/friteeraamiseen kasviöljyä
- Paloittele kukkakaali ja keitä se kypsäksi. Jäähdytä.
- Muusaa kukkakaali esimerkiksi haarukalla. Pieniä sattumia saa jäädä.
- Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoon.
- Hienonna persilja.
- Sekoita kaikki ainekset keskenään: kukkakaali, jauhot, persilja, kananmunat ja juusto. Mausta suolalla ja pippurilla.
- Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia.
- Kuumenna pannulla öljyä noin parin sormenleveyden verran.
- Lusikoi taikinaa pannulle pieni keko, tasoita pihvin muotoon ja paista molemmilta puolilta noin kolmisen minuuttia kullanruskeaksi ja rapeaksi. Valuta talouspaperin päällä.
Reseptiin liittyvä kirja: Eero Hämeenniemi – Tähän päättyy Via Appia
2 kommenttia
Viiru
Tosi hyvän näköisiä pihvejä 🙂 (vaikkeivät nämä minustakaan ole erityisen jouluisia hehe).
Asioita, joita itse kaipaan Suomesta joulun aikaan:
1) Pikkujoulut. Just sitä, että olisi eri yhteyksissä mukavaa yhdessäoloa. On täälläkin kyllä joulukonsertteja ynnä muita, ehkä en itse ole vaan enää niin monessa mukana kuin Suomessa.
2) Alkoholiton glögi. (Löysin viime vuonna vanhempieni kaapista ikivanhan glögimausteseoksen, pitäisi testata, onko siinä vielä yhtään ytyä :D. Hassusti kyllä suurin osa netistä löytyvistä glögiohjeista vaikuttaisi olevan viinipohjaisia. Ehkä siksi, että mehuglögiä on Suomessa niin runsaasti saatavilla, ettei sitä kukaan ala varta vasten duunailemaan kotona?)
3) Joululaulut. Tuntuu niin hassulta, että täällä ei oikeasti vaikuta olevan kamalasti joululauluperinnettä. Scendi dalle stelle ja englanninkielistä joulumusaa. Ehkä vaikuttaa sekin, että olen itse entinen kuorolainen, mutta osaan ihan tosi paljon joululauluja ja ne on miulle yksi rakkaimmista joulujutuista. Yritin ehdottaa yhteen tapahtumaan vähän yhteislaulua, mutta ehdotus ei oikein ottanut tuulta alleen :D. Onneksi on Jouluradio!
4) Itse keitettävät lantut ja punajuuret, joita saa 3 kg säkissä puoli-ilmaiseksi. Punajuuria sentään on vakuumipakattuina, mutta lanttuja en ole nähnyt täällä missään.
5) Kahden ainesosan joulutorttuja. Luumuhillon sijaan suurempi haaste on taikina, täällä meinaa olla valmiit lehtitaikinat liian ohueksi kaulittuja torttuja varten.
6) Joulukortit. Onneksi saan näitä vielä parilta suomalaiselta kaverilta 😀
Toisaalta tykkään tosi paljon täkäläisestä seimiperinteestä. Meidän kunnan kirkossa on joka joulu seiminäyttely, jonka seimet on parhaimmillaan useamman neliömetrin kokoisia pienoismaisemia. Seimien rakentamista pääsee opettelemaan omilla kursseilla, jossa valetaan kipsihahmoja ja rakennetaan maisemia :). Vähän on kyllä hassua, että kaupoista voi ostaa esim. pussissa olevaa sammalta seimen rakentamista varten.
Kirja ja keittiö
Ihania joulujuttuja! Mullakin on ollut suomalaisen ja italialaisen joulun vertailu nyt mielessä, kun viime vuoden Suomi-joulun jälkeen vietetään tämä joulu taas vuorostaan Italiassa. Postaus tulossa! 🙂 Mutta nuo mainitsemasi asiat on sellaisia, jotka toteaa ja huomaa vasta ajan kanssa. Joulunaikahan on eri asia vielä kuin itse juhlan vietto, esim. joulua edeltävät pikkujoulut ja joulukorttien lähettäminen Suomessa. Mutta että sammalta pussissa, voi ei! 😀 Seimet on upeita, niitä on tullut vuosien varrella kuvailtua.