-
Gnocchivuoka ja 5 muuta asiaa Sorrentosta
Tämän päivän postaus vie meidät kahteen paikkaan: uuniin ja Sorrentoon. Uuniin menee gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina eli gnocchit sorrentolaisittain, ja lopuksi on hyvä tarkastella Sorrentoa vähän muustakin kuin gnocchi-näkökulmasta. Gnocchit eivät muuten ole lainkaan huonoin juttu Sorrentossa! Gnocchit (tai gnocchi tai gnoccot, miten näihin monikkoihin suhtautuukaan) ovat Suomessakin hyvin tunnettuja pehmoisia peruna–pastapalleroita. Niitä saa kaupasta valmiina tai niitä voi valmistaa helposti itsekin. Tomaattikastikkeen ja mozzarellan kanssa tarjoiltava, lopuksi uuniin työnnettävä gnocchivuoka gnocchi alla sorrentina on gnocchi-klassikko. Hyvin gnocchit maistuvat myös esimerkiksi voi–salviakastikkeen kanssa, erityisesti nämä blogin kurpitsagnocchit Dolomiiteilta. Roomalaiset taas väkertävät gnocchinsa mannaryyneistä tähän tapaan. Koska viime viikolla kirjoitin Mauro Mozzarellan matkoista, piti gnoccheihin saada tällä kertaa mukaan mozzarellaa.…
-
Tanja Tiekso: Fantasma – Esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista
Tutkija–kirjoittaja–muusikko Tanja Tiekson Fantasma (S&S 2022) vie lukijan Euroopan rautateille, pitkille junamatkoille, joiden lomassa Tiekso tarkastelee kasvien ja eläinten kuvauksia erityisesti antiikista ja keskiajalta. Fantasma on esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista, mutta sitä voi lukea myös sivistävänä matkakuvauksena, joka vie kauas kuluneista turistikohteista. Fantasman pohdinnat eurooppalaisen ajattelun ihmiskeskeisyydestä sopivat teemoiltaan vaikkapa tähän pääsiäiseen pureksittaviksi. Fantasma laajentaa ajattelua totutun reunamille ja eksyy matkakuvauksena usein sivuraiteille – siinäpä sen viehätys. Se on sitä paitsi erittäin suositeltavaa luettavaa Italian-matkailusta ja Italian historiasta kiinnostuneille. Eli esimerkiksi minulle, joka poimin kirjasta parhaat Italia-palat tähän postaukseen. Maata pitkin Fantasma on kirja, jota on vähän vaikea kuvailla. Kustantajan kuvauksen mukaan Fantasma on matkakuvaus ja essee, mutta se on…
-
Limoncello: kun elämä antaa sitruunoita
When life gives you lemons, make limoncello. Vaan jos elämä ei annakaan sitruunoita, joudut matkustamaan sen perässä Italiaan! Harmi. Oikeaa limoncelloa etsivän kannattaa suunnata Napolinlahdelle tai Amalfin rannikolle, esimerkiksi Axel Munthen maisemiin Caprille, jossa tosin saa pulittaa pullostaan pöyristyttävän hinnan. Turistina tuolla alueella ei voi olla törmäämättä sitruunoihin kaikkialla ja joka muodossa. Matkamuistomyymälät maistattavat ilmaista limoncelloa turisteilla aivan surutta – minullekin sitä tuputettiin, kun olin raskaana. Pullojuoma ei kuitenkaan pääse lähellekään aidon, itse tehdyn limoncellon makua. En itse ole koskaan päässyt Suomessa Alkosta saatavan limoncellon makuun (ikään kuin se nyt olisi jokin ongelma), mutta Signoren itse valmistamaan juomaan sitten ihastuinkin. Limoncello on todella helppo valmistaa kotonakin: tarvitset vain luomusitruunoita, sokeria…
-
Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle
Millainen mies oikein on lääkäri–kirjailija–maailmanmatkaaja–naistenmies–eläinoikeustaistelija–seurapiirijulkkis? Entä mitä tekee sfinksi Caprin välimerellisellä paratiisisaarella? Bengt Jangfeldtin Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle (WSOY 2010; yhdistelmä ruotsinkielisestä alkuteoksesta En osalig ande (2003) ja englanninkielisestä lyhennetystä laitoksesta Axel Munthe – The road to San Michele (2008); suom. Juhani Lindholm) kertoo ruotsalaisen Axel Munthen (1857–1949) uskomattoman elämäntarinan. Nimensä kirja on saanut San Michelen huvilalta, jonka Munthe rakennutti Caprille ja joka on nykyisin saaren päänähtävyyksiä. Nyt täytyy myöntää, että törmäsin Axel Munthen nimeen ensimmäisen kerran vasta matkatessani itse Caprille viime kesänä. Tai ainakin silloin sen vasta todella huomioin. Mietin, mikä tämä ruotsalainen mies on ja miksi hänen nyt museona toimiva kotinsa on sellainen nähtävyys. Päiväreissulla Caprilla…
