-
Suklaakaupungin suklaavanukas
Mieleeni painunut ravintolakokemus Torinosta: Oli aika valita jälkiruoka ravintolan listalta. Niin paikallisia kuin italialaiset ravintolat yleensä ovatkin, jälkiruokalistalta löytyy harmillisen usein aina vain samat tiramisut ja gelatot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättymään, kun oudon niminen bonèt kiinnitti huomioni. Nimi kuulosti ranskalaiselta, ja mutisin epävarmasti tilaukseni tarjoilijalle, joka sitten toisti sen minulle: bunet. Hups. Tietämykseni ohella ääntämyksenikin oli surkeaa. Ruokalistan kuvauksen perusteella odotin saavani eteeni suklaakakkua. Ensi lusikallisen jälkeen sain yllättyä toistamiseen: kyseessä olikin jonkinlainen suklaavanukas. Ei mikään lapsekas Jacky Makupala, vaan maussa erottui selvä mantelinen vivahde ja alkoholin pieni polte. Päällä oleva karamellikastike sopi täydellisesti yhteen hieman kitkerän kaakaon kanssa. Vanukkaan koostumus oli lohkeava, ja silkkisen suutuntuman jälkeen suussa rapsahtelivat…
-
Italian karnevaali: Parhaat juhlamenot ja herkut
Hyvää laskiaista! Vai sittenkin: Buon Carnevale! Tänä vuonna kävi niin onnekkaasti, että pääsin hieman mukaan karnevaalihumuun käydessäni helmikuussa Pohjois-Italiassa. Italian karnevaali on ollut minulle aina hieman mysteeri, sillä kotoisella laskiaisella hernekeittoineen ja mäenlaskuineen ei tunnu olevan juuri mitään tekemistä sen kanssa. Lisäksi minulle on aina ollut hieman epäselvää, milloin karnevaalia todella juhlitaan. Italian karnevaali muistuttaa laskiaista enemmän oikeastaan meikäläisten vappua. Yhtymäkohtia Suomen vappuun on useita: uppopaistetut ja sokeroidut leivonnaiset, riehakas meno, koristekrääsä, hassuttelu, naamiaiset ja paikoin poliittinen ulottuvuuskin. Tosin suomalaisesta kotikutoisesta vappunenästä ovat esimerkiksi Venetsian karnevaalien loistokkaat karnevaaliasut ja -naamiot kaukana. Italiassa yhden karnevaalijuhlan sijaan voisi oikeastaan puhua ennemminkin karnevaaliajasta, sillä usein karnevaalia juhlitaan pitkään ja hartaasti yhden h-hetken sijaan.…
-
Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle
Uusi avaus uuteenvuoteen: tänään poksautan (tai ehkäpä paremminkin kierrän) auki blogissa ihan uuden teeman. Maistelussa ovat tänään juhlan kunniaksi italialaiset punaviinit. Mikäpäs sen ihanampaa muutenkaan kuin lasillinen punaviiniä kylmään talvi-iltaan! Ja mitäs viiniä sitä sitten tällä kertaa lasiinsa valitsisi? Italialaiset punaviinit siis houkuttelisivat, mutta miten osaisin valita tilanteeseen sopivan ja maistuvan viinin? Voin myöntää, että olen viinin juojana täysi ummikko: osaan ehkä kertoa, mikä maistuu minusta suunnilleen hyvältä tai pahalta, mutta siinä se. Minulle viinin on valinnut ja lasiin kaatanutkin aina joku muu. Kun minulta on joskus kysytty jotain italialaisista viineistä (edes mielipidettä), olen jäänyt sanattomaksi. Siellä Italiassa on niitä… punaisia ja valkoisia viinejä, erilaisia. Hyviä ovat, ehkä, useimmat. Päätin…
-
Gianduia, parempaa kuin Nutella
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin. Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman…
-
Grissinit: pitkät, helpot, rapeat
Grissini, grissinit vai grissinot? Miten näitä nyt nimittäisi? Aina välillä tulee kielellisiä pulmia ruokapöydässäkin. Mutta onhan meillä myös muffinsit, buutsit ja shortsit (joskus nekin jopa ruokapöydässä), joten olkoon nämäkin nyt tuplamonikolliset grissinit. Suomalaiseen suuhun (tai päähän) ei italian i-monikko aina oikein luonnistu. Taivutuksesta puheen ollen: näitähän ei muuten tarvitsekaan taivuttaa, pitkiä ja suoria kun ovat. Helppoa leivontaa! Grissinit ovat esimerkki ruoasta, jotka pitkään kuittasin vain ”italialaiseksi”. Nykyään olen sen sijaan aina valppaana: mistä eri ruokalajit oikeasti ovat peräisin? Olikin ilo oppia, että grissinit ovat kotoisin Torinosta. Kappas! Siispä yhdistin ne heti mielessäni Torinossa vaikuttaneeseen ja siitä kirjoittaneeseen Natalia Ginzburgiin. Harvemmat blogini reseptit sopivat oikeasti kirjan kanssa nautittaviksi, mutta näitä oli…
-
Zabaione eli zabaglione eli sabayon eli mikä?
Eksistentiaalisia pohdintoja jälkiruoan ääreltä: mitä on zabaione? Se on ilmeisesti yksi tunnetuimpia italialaisia jälkiruokia, mutta mitä se oikeastaan on? Ja miksi sillä on niin monta eri nimeä? Tunnustanpa nyt, että söin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni tätä hieman salaperäistä jälkiruokaa. Suomessa zabaione esitellään usein ”viinivaahtona”, mikä ei ole houkutellut minua: kuka haluaisi syödä vaahtoa? Lisäksi muistan zabaglione-nimisen suklaan olleen lapsuuden inhokkini joulukonvehtirasiassa. Italiassa zabaione ei kuitenkaan ole vaahtoa tai öklökonvehti, vaan se laitetaan hauskaan kategoriaan dolce al cucchiaio eli ”lusikalla syötävä jälkiruoka”. Jälkiruokanahan voi tarjota myös leivonnaisia tai hedelmiä, mutta lusikalla syötävät jälkiruoat ovat tiramisùn ja panna cottan tyyppisiä – no, lusikoitavia makeita herkkuja. Zabaione on Italiassa lusikoitavaa ja paksua, ja sitä käytetään myös…
