-
Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle
Uusi avaus uuteenvuoteen: tänään poksautan (tai ehkäpä paremminkin kierrän) auki blogissa ihan uuden teeman. Maistelussa ovat tänään juhlan kunniaksi italialaiset punaviinit. Mikäpäs sen ihanampaa muutenkaan kuin lasillinen punaviiniä kylmään talvi-iltaan! Ja mitäs viiniä sitä sitten tällä kertaa lasiinsa valitsisi? Italialaiset punaviinit siis houkuttelisivat, mutta miten osaisin valita tilanteeseen sopivan ja maistuvan viinin? Voin myöntää, että olen viinin juojana täysi ummikko: osaan ehkä kertoa, mikä maistuu minusta suunnilleen hyvältä tai pahalta, mutta siinä se. Minulle viinin on valinnut ja lasiin kaatanutkin aina joku muu. Kun minulta on joskus kysytty jotain italialaisista viineistä (edes mielipidettä), olen jäänyt sanattomaksi. Siellä Italiassa on niitä… punaisia ja valkoisia viinejä, erilaisia. Hyviä ovat, ehkä, useimmat. Päätin…
-
Italialainen joulu on överi ja blingbling
Buon Natale a tutti voi! Vietämme tänä vuonna joulua Italiassa, kuten monena aiempanakin vuonna. Ensimmäinen italialainen joulu Genovan-anoppilassa oli minulle varsin epäjouluinen kokemus: leppeässä tuulessa huojuvat palmut, korkealta taivaalta paistavasta auringosta turkoosina kimmeltävä Ligurianmeri ja lähes hellelukemat ulkona eivät tuoneet sitä hämärän harrasta tunnelmaa, jota joulu minulle oli siihen asti elämässä tarkoittanut. Monta joulua myöhemmin unohdan edelleen pakata Suomesta jouluksi mukaani aurinkolasit, mutta nykyään italialainen joulu tarkoittaa minulle sitä toista oikeaa joulua. Yksi Suomessa, toinen Italiassa. Hellelukemat ensimmäisenä jouluna olivat sitä paitsi poikkeus, sillä usein tuuli käy Genovassa talvella mereltä todella purevana ja pimeäkin tulee kuitenkin aika aikaisin. Pohjoisemmasta vuorilta voisi toki käydä etsimässä luntakin ja kirkasta näkymää tähtitaivaalle kaukana…
-
Eero Hämeenniemi: Tähän päättyy Via Appia – Matkalla Apuliassa ja Calabriassa
Eero Hämeenniemen Tähän päättyy Via Appia (Basam Books 2023) on matkakirja Etelä-Italian Apuliasta ja Calabriasta. Syvä etelä on Hämeenniemen sanoin ”ilon ja melankolian maa”. Sitä on kirottu mutta myös siunattu monella. Hämeenniemi kertoo kattavasti alueen historiasta ja lämmöllä sen ihmisistä. Tähän päättyy Via Appia on jatkoa Eero Hämeenniemen aiemmalle Etelä-Italiaa käsittelevälle kirjalle Napolista etelään (Basam Books, 2021). Luin kirjan melko tuoreeltaan, se on tämän syksyn uutuuskirjoja. Itse asiassa kirjan ei kuitenkaan ollut tarkoitus koskaan ilmestyäkään: Hämeenniemi kertoo koronaviruksen sotkeneen hänen kirjoitussuunnitelmansa, ja yhdestä kirjasta tulikin olosuhteiden pakosta kaksi. Hämeenniemi joutui päättämään Italian-matkansa koronapandemiaan keväällä 2020. Tarkoitus oli ollut vielä jatkaa matkaa ja kerätä materiaalia kirjaan, mutta hän päättikin kirjoittaa kirjan…
-
Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla – Vuodenkierto viinimailla
Kesän kirjallinen Italian-matka päättyy nyt perhereissujen, Sorrenton, keskiaikaisten kylien ja Italian Rivieran kautta Toscanaan. Toscanassa ollaankin oikein Italian-matkailun ytimessä, ja Vuosi Toscanan kukkuloilla on nojatuolimatkailua parhaimmillaan! Marja Vesalan Vuosi Toscanan kukkuloilla (WSOY 2022) yhdistää paikallistietoa ja matkailua. Vesala puolisoineen tekee irtioton Suomesta viettääkseen unelmiensa vuoden Toscanan viinimaisemissa. Toscanalaisen maaseudun vuodenkierron seuraaminen on autenttinen elämys myös lukijalle. ”Vuosi Toscanan kukkuloilla” – huoh, taas. Näin ajattelin, kun bongasin kirjan nimen viime syksyn kirjauutuuksien joukosta. Eikö Toscana ole jo koluttu ja kaluttu loppuun? Kirjoittakaa kirja vaikka Liechtensteinista välillä! Tai miksi kukaan ei puhu koskaan edes Portugalista? Mitenkäs viininviljely vaikka Montenegrossa? Mitä kuuluu Bosnia-Hertsegovinaan? Tiedämmekö mitään Andorran ruokakulttuurista (kai sielläkin sellaista on)? Nyt olisi…
-
Italialainen aamupala eli dolcempi vita heti aamusta
Kun olen kylässä Italiassa, yksi odotetuimmista hetkistä koittaa heti aamulla: italialainen aamupala. Ensimmäisen matka-aamun aamupala on tärkein: kun istun alas, hörppään cappuccinoa ja haukkaan cornettoa, tiedän, että nyt ollaan Italiassa. Näistä hetkistä, ensimmäisistä aamiaisista, on monta ihanaa muistoa. Suomessa aamupalani on ainakin viimeiset kymmenen vuotta ollut se sama: tuorepuuroa ja kotimaisia (pakaste)marjoja, mieluiten puolukoita. Kahvi meillä keitetään kyllä italialaisittain mutteripannulla, mutta muuten italialainen aamupala kuuluu vain Italiaan, sillä pitäähän arjen erota juhlasta! Italialainen dolce vita on klisee, joka pätee vain populaarikulttuurissa tai korkeintaan satunnaisen matkailijan elämässä. Yhdestä kohteesta makeaa elämää on kuitenkin helppo löytää – tai oikeastaan mitään muuta ei sieltä löydäkään: italialainen aamupala on poikkeuksetta makea. Tiedämme kuitenkin, että…
-
Oppeja italialaisesta keittiöstä: soffritto
Ylioppilaskoti sai minut pohtimaan omaa opintietäni italialaisessa keittiössä. Ja sehän on pitkä ja päättymätön taival. Ööö siis ne syö pizzaa ja pastaa?! on vaihtunut hieman syvällisempään ymmärrykseen italialaisesta ruokakulttuurista. Ja mikä parasta: syvällisempään makuun! Siinä yhtenä minulle ei-enää-niin-salaisena aseena toimii soffritto. Soffritto on ainesosa ja menetelmä Kun soffrittosta etsii suomeksi tietoa, sitä ei netistä kovinkaan paljon löydy. Pirkka-ruokalehdessä esiteltiin viime syksynä ”pangratto”, jota ripoteltiin ruoan päälle. En ollut koskaan kuullutkaan lehden esittelemästä ”leipämuru” pangrattosta, samantyylisestä pangrattatosta kyllä. Mietin, olisiko ruokatoimittajalla mennyt puurot ja vellit eli pangrattato ja soffritto sekaisin? (Olen huomannut, että ”pangrattoa” on näkynyt Pirkka-lehden jälkeen muuallakin suomenkielisissä ruokaohjeissa. Hesarissa taas viime syksynä ripoteltiin kovin italialaisen oloisen pastan päälle…
