-
Viola Ardone: Lasten juna – Kohti parempaa elämää?
Sotaa ja vaikeita oloja pakenevat lapset on tänäkin päivänä surullisen ajankohtainen aihe. Se oli sitä myös toisen maailmansodan jälkeisessä Italiassa. Napolilaisen Viola Ardonen Lasten juna (Il treno dei bambini, Aula & Co 2022, suom. Laura Lahdensuu) on koskettava tarina sodanjälkeisen Italian kahtiajakautuneisuudesta ja perheiden erilaisista mahdollisuuksista tarjota lapsille hyvä elämä. Kirjan päähenkilö on 7-vuotias Amerigo, joka lähetetään muiden lasten mukana köyhästä etelästä Pohjois-Italiaan elämään parempaa elämää. Mistä oikea koti lopulta löytyy? Lasten juna on yksi tämän kevään uutuuskirjoista ja minulle niistä yksi odotetuimmista. Italiasta käännetty kaunokirjallisuus on aina juhlan paikka! Ja kuten toinen kevään käännösromaaniuutuus, Kielletty päiväkirja (joka tosin itse asiassa olikin vain uusintapainos), Lasten juna oli vieläpä erityisen hieno…
-
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian – Satumainen sukusaaga
Anilda Ibrahimin Punainen morsian (Rosso come una sposa 2008, suom. Helinä Kangas, Tammi 2010) on kuvaus eri sukupolvien naisista 1900-luvun Albaniassa. Isoäiti Saba elää perinteiden ja uskomusten hallitsemaa elämää ennen ja jälkeen kommunismin tulon, kun taas muutama vuosikymmen myöhemmin hänen lapsenlapsensa Dora pyristelee kohti vapautta diktatuurissa. Naisten lähipiiri on täynnä värikkäitä tarinoita ja ihmiskohtaloita. Anilda Ibrahimi on albanialaissyntyinen kirjailija, joka asuu Roomassa. Hän on kirjoittanut romaaninsa italiaksi; aiemmin olen lukenut häneltä romaanin Ajan riekaleita, josta pidin kovasti. Se oli tarina rakkaudesta ja sodasta, rakkaudesta sodassa ja sodasta rakkaudessa. Ibrahimin upea, omalaatuinen tyyli näkyy molemmissa romaaneissa. Molemmat myös valottavat Albanian historiaa, ja kuten Ibrahimilla itsellään, on molemmilla romaaneilla yhteytensä myös Italiaan.…
-
Kevään 2022 uutuuskirjat: 10 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2022 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Ilokseni voin todeta, että tulossa on pari oikein kiinnostavaa italiasta käännettyä romaania – italian kielestä käännetty kaunokirjallisuus ilahduttaa itseäni aina eniten. Sen lisäksi julkaistaan muitakin romaaneja, joukossa myös kevyempää viihdekirjallisuutta ja dekkari. Tietokirjallisuudessa puolestaan käsitellään ainakin mafiaa, matkustamista ja kasveja. Venetsia ja Napoli näyttävät olevan suosittuja tämän kevään kirjoissa. Paljon käsitellään myös historiaa, 1500-luvulta sodanjälkeisiin vuosiin. Lisääkin kirjoja saa vinkata, jos on tiedossa jotain kiinnostavaa! Huomaan, että ahkerasta katalogien selailusta huolimatta aina jokin uutuuskirja jää huomiottakin. Kevään 2022 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Viola Ardone: Lasten juna Napolilaisen Viola Ardonen Lasten juna (Il treno dei…
-
Paolo Giordano: Ihmisruumis – Elävänä vai kuolleena?
”Tällä tavalla ihmisruumis siis menee rikki – –.” Paolo Giordanon Ihmisruumis (Il corpo umano 2012, suom. Helinä Kangas, WSOY 2014) kuvaa italialaisia sotilaita Afganistanissa. Elämä sotilastukikohdassa on eristäytynyttä ja monella tavalla räjähdysherkkää. Sotilaat etsivät paikkaansa ryhmässä, kaipaavaat siviilielämäänsä ja odottavat jotain tapahtuvaksi. Kun jotain sitten tapahtuu, paluuta tukikohdan turvaan ei enää ole. Ihmisruumis on viime vuosikymmeneltä, mutta erittäin ajankohtainen juuri nyt. Kun Afganistan on jälleen ollut uutisissa, Suomessakin on syksyn mittaan alettu käydä keskustelua suomalaisten sotilaiden kokemuksista Afganistanissa. Juuri näitä kokemuksia – ja niistä traumaattisimpia – Ihmisruumis kuvaa italialaisten sotilaiden näkökulmasta. 2000-luvulla Afganistanissa on kuollut yli 50 italialaissotilasta. Paolo Giordano taas on ajankohtainen tänä viikonloppuna. Hän nimittäin oli kansainvälisenä…
-
Natalia Ginzburg: Kieli jota puhuimme – Kieli joka meitä yhdistää
”Kuinka monta kertaa minä tämänkin tarinan olen kuullut!” Natalia Ginzburgin Kieli jota puhuimme (Lessico famigliare 1963, suom. Elina Melander, Aula & Co 2021) kuvaa torinolaista perhettä 1930–1950-lukujen Italiassa. Omaelämäkerrallisessa teoksessa Ginzburg kertoo lapsuudenperheensä värikkäästä vuorovaikutuksesta ja kiertelemättömästä kielenkäytöstä lämmöllä ja huumorilla. Tunteet kuumenevat välillä pienestä, vaikka samalla taustalla vaikuttavat myös suuremmat yhteiskunnalliset voimat. Natalia Ginzburg (1916–1991) oli 1900-luvun merkittävimpiä italialaisia kirjailijoita, ilman nais-etuliitettäkin. Siksi harmittikin, kun olin jotenkin onnistunut jättämään huomiotta tämän, hänen pääteoksenaan pidetyn romaanin suomennoksen, joka ilmestyi alkuvuodesta. Mannaggia, mannaggia. Sain tietää kirjasta vasta maaliskuussa, kun luin Suomen Kuvalehdestä Silvia Hosseinin arvion tästä. Jos Silvia tykkäsi, haluan tykätä minäkin! Mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä: kirjaston varausjono…
-
Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita – Säilyykö rakkaus yli sodan?
”Voiko tällaisina aikoina rakastaa? Tehdä lupauksia?” Anilda Ibrahimin Ajan riekaleita (L’amore e gli stracci del tempo 2009, suom. Helinä Kangas, Tammi 2013) on tarina rakkaudesta ja sodasta, rakkaudesta sodassa ja sodasta rakkaudessa. Sota erottaa jo varhaisina vuosina toisilleen lupautuneet Zlatanin ja Ajkunan, jotka haluavat pitää ikuisesti yhtä, vaikka toinen on serbi ja toinen albaani. Mutta särkeekö sota rakkauden ja lupauksen? Kesän klassikkoteeman jälkeen olen valinnut syksyyni vähän tuoreempaa luettavaa. Tammen keltaiseen kirjastoon päässyt Ajan riekaleita saattaisi tosin olla ehkä tuleva klassikko? Keltaisesta kirjastosta voi yleensä valita huoletta mitä tahansa luettavaksi (kerran lukupiirissämme valittiin seuraava luettava kirja juuri näin: silmät kiinni sormella tökäten johonkin listan kirjaan) ja tuloksena on onnistunut lukuelämys. Niin tälläkin kertaa. Anilda Ibrahimi…
