Kirjat
-
Eilen, tänään, huomenna – Sophia Lorenin omaelämäkerta
Tänään 85 vuotta täyttävä Sophia Loren on elänyt aikamoisen elämän, josta ei ole kummallisia vastoinkäymisiä ja yltäkylläistä glamouria puuttunut. Mitä hän itse kertoo elämästään? Sophia Lorenin Eilen, tänään, huomenna: omaelämäkerta (Ieri, oggi, domani. La mia vita 2015; suom. Linda Jokela 2015, Minerva Kustannus) julkaistiin Lorenin 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Siinä Loren tekee vanhasta laatikosta löytyneiden kirjeiden ja valokuvien siivittämänä matkan muistoihinsa varhaislapsuudesta nykyiseen isoäidin elämään. Auguri, Sophia! Sophia Loren täyttää tänään 85 vuotta, ja juhlan kunniaksi päätin lukea hänen omaelämäkertansa uudestaan. Luin sen tuoreeltaan neljä vuotta sitten, mutta paljonkaan en siitä nyt muistanut. Kirja tuli taas mieleen, kun elokuva Eilen, tänään, huomenna (1963) tuli elokuussa Yleltä. Katsoin sen, tykkäsin kovasti ja…
-
Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta
Rakastan syksyä ja seuraavaa mielikuvaa: istun kodin lämpimässä sateen ropistessa ikkunaan, juon teetä viltin alla villasukat jalassa ja teen jotain henkevää. Luen vaikkapa runoja. Miten paljon teistä täältä näkyy – Italialaista nykyrunoutta 1960–2000 (Nihil Interit 2006, toim. Hannimari Heino) on kokoelmateos, joka esittelee 14 italialaisen runoilijan tuotantoa 1960-luvulta 2000-luvulle. Teos sisältää runojen lisäksi lyhyen katsauksen italialaiseen sodanjälkeiseen runouteen ja kunkin kirjailijan ja heidän runoutensa esittelyt sekä runojen selitysosuuden. Runot ovat suomentaneet Hannimari Heino, Martti Berger, Anu Rinkinen ja Elina Suolahti. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, en ole ihan täysin sinut runouden kanssa. Yritin joskus opiskeluvuosina kovasti olla runotyttö, mutta kun en vaan ole. Tuntuu, että runoutta pitäisi niin kovasti…
-
Tuo minulle auringonkukka – Eugenio Montalen valitut runot
Italiassa vietettiin eilen kesän riehakkainta juhlaa, Ferragostoa. Meillä sen sijaat illat alkavat jo hämärtyä ja viiletä. Loppukesään auringonkukkien aikaan tunnelmoitavaksi sopii täydellisesti runokokoelma Tuo minulle auringonkukka. Tuo minulle auringonkukka – Portami il girasole (2018) on kokoelma Eugenio Montalen runoja, jotka on valikoinut ja suomentanut Hannimari Heino. Kokoelma sisältää runoja seitsemästä eri Montalen teoksesta vuosilta 1918–1980 ja lisäksi Heinon alkusanat ja huomautuksia runoihin sekä tietoa Montalen elämänvaiheista. Kokoelmassa on ainutlaatuisen hieno ratkaisu: runot ovat aukeamalla rinnakkain italiaksi ja suomeksi. Tuo minulle auringonkukka on kustantamo Parkon ensimmäinen teos. Olimme vuosi sitten elokuussa Signoren kanssa Talvipuutarhassa teoksen julkistamistilaisuudessa. Tilaisuus oli ihana! Siellä suomentaja Hannimari Heino keskusteli Montalesta kustantaja Tommi Parkon kanssa, minkä jälkeen…
-
Domenico Starnone: Solmut – Kuka kertoo totuuden avioliitosta?
Kipeät kirjeet pöytälaatikosta, arkaluontoiset valokuvat salakätköstä, viimeisetkin luurangot kaapeista. Mitä paljastuu vanhan avioparin elämästä, kun menneisyys heitetään yhtäkkiä heidän silmilleen? Domenico Starnonen Solmut (Lacci 2014; suom. Leena Taavitsainen-Petäjä 2018) kertoo vanhasta avioparista Vandasta ja Aldosta. Kaikki on parilla ainakin näennäisesti hyvin: aikuiset lapset ovat jo omillaan ja menneet kriisit on selätetty. Yllättävät tapahtumat parin vanhoilla päivillä tuovat kuitenkin päivänvaloon vaikean menneisyyden, jonka jokainen perheenjäsen näkee omalla tavallaan. Domenico Starnonelta on suomennettu kaksi teosta, tämä Solmut ja uudempi Kepponen tältä vuodelta. Kepposkirjasta tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin, mutta avataan nyt hieman Solmuja. Sitä oli kiinnostava alkaa lukea, sillä sitä on luonnehdittu Elena Ferranten Hylkäämisen päivien sisar(vai veli?)teokseksi ja Starnonen vaimoa Anita Rajaa…
-
Alberto Moravia: Kaksi naista – Mikä on naisen osa sodassa?
Nainen ei toisessa maailmansodassa joutunut rintamalle, mutta hänen osansa ei silti ollut miestä parempi. Millaisen tarinan sodasta kertoo italialainen pakolaisnainen? Alberto Moravian Kaksi naista (La ciociara 1957; suom. Kai Vuosalmi 1958) kertoo Roomasta toista maailmansotaa Lazion maaseudulle pakenevan äidin ja tyttären tarinan. Pakolaisuus koettelee heitä, mutta sen loppuminenkaan ei takaa naisille vapautta. Heidän elämänsä muuttuu sodan myötä dramaattisella tavalla. Jatketaan heinäkuuta naisten parissa ja palataan ajassa lähes 50 vuoden taakse. Heinäkuussa 1970 Suuren Suomalaisen kirjakerhon kuukauden kirja oli Alberto Moravian Kaksi naista. Se saapui silloin postissa isovanhemmilleni ja on jonkinlaisena perintönä siirtynyt jossain vaiheessa minun kirjahyllyyni. (Kahden naisen takakannen liepeessä mainitaan, että seuraava, elokuun kirja on Veikko Huovisen Ihmisten puheet. Muistan senkin nähneeni…
-
Goliarda Sapienza: Elämän ilo – Millainen on 1900-luvun nainen?
Elämän ilon päähenkilö Modesta syntyy enteellisenä päivänä 1.1.1900 kuin edustamaan vuosisatansa naista. Millaiseksi tämä edustustehtävä muotoutuu? Goliarda Sapienzan Elämän ilo (L’arte della gioia 1998, suom. Laura Lahdensuu 2014) kertoo Modestan vaiherikkaasta elämästä 1900-luvun alun Sisiliassa. Modesta elää kapinallista elämää, johon mahtuu niin kurjuutta kuin loistoakin, lukuisia rakkaussuhteita, manipulointia ja politikointia. Taustalla porottaa Sisilian uutta elämää luova mutta armoton aurinko. Siirryin kesän luku-urakassa tiiliskivestä toiseen. Ihan kevyttä kesälukemista ei tämä yli 700-sivuinen, rönsyilevä ja kerronnallisilta ratkaisuiltaan poukkoileva Elämän ilokaan ollut enkä kuvailisi tätä sinänsä ärsyttävällä sanalla lukuromaani (vauvoille kai ne katseltavat kirjat tehdään?), mutta lukuelämys tämä kyllä oli. Ja sinänsä virkistävää lukea italialaisen naiskirjailijan tuotantoa, sillä sitä on harmillisen vähän suomennettu.…
